Niin se vaan tuo laine liplattaa
ja haavan lehti havisee.
Täällä ei. Tää on sitä kulttuuria tämä, ihmisrakennusta. Luontoarvojen kunnioitus on rinnalla kiistanalainen.
Mökkiperoidi on taas syyskuussa. Siihen saakka kärvistellään sivilisaation syleilyssä, kehdossa, kärvistellään ja kekkuloidaan, seurustellaan ja käyttäydytään. Tällaiseksi mm. me olemme maailmamme luoneet, tehneet. Luonto elää omien lakiensa mukaan, joskin me olemme myös - sitä, tätä ja paljon ... mitä muuta? Ihminen päättää, Jumala säätää. Näin on oleminen ainakin minun osaltani.
Toistaiseksi. Huomisesta ei voi tietää. Eilinen on mennyt. Nyt on nyt, se tiimalasin kapein kohta, kuten eilen TV:ssä kesän ensimmäisessä ohjelmassa maailmanmatkaaja totesi.
Eilen oltiin SolaSolin Yhteislaulussa Musiikkitalon aulassa. Viimeisenä laulettiin Kesäpäivä Kangasalla "Oi Taivahan Pyhä Herra, sä Isäni armias / Ah kuink' on sun maasi kaunis ja ihana Taivahas".
Kyllä kesä vaan on Kesä! Ei o parempaa ku Kesä! Kesä saisi olla aina. On talvessa myös puolensa, en minä sitä sano, mutta kuitenkin. Tulipa kuitenkin kirjoitettua.
Jaa-a. Mitäs sitten. Ettei totuus unohtuisi.
Mielessäni kommentoin eilistä kirjoitusta, että Seppos on vanha ja sairas, Pena on valvoja, Luterilainen on out, Thomas on varmaan Saksassa, Mauno on Lahles, Kalistaja Lapual, ym. on nyt kuitenkin paikalla. Tähän on tyydyttävä.
Näinkin maailma kulkee. Venäjä on naapuri. Ruotsi ei tänään pääse Natoon. Yhdysvallat johtaa. Maailma kulkee kulkuaan.
Aiheetta enempään.
Terveisin mies Nilsiästä*)
Herättäjäjuhlia odotellen. Harmi, kun laittoivat sukukokouksen samalle viikonlopulle. Johtuiko se siitä, että Herättäjäjuhlat on poikkekselliseen aikaan keskellä heinäkuuta.
On tässä kirjoittelussa ollut pitkä kuiva kausi. Nyt tahdon korjata puutteen. Olen tahtonut jo pitkään. Ei vaan ole irronnut. Jotain kuitenkin on patoutunut ja tulee nyt ulos omalla painollaan, tosin hiukan välillä päkistäen.
Maailman tilanne on se mikä se on. Positiivisella asenteella tarkastellen voi todeta sen olevan mielenkiintoinen. Negatiivisesta vinkkelistä maailma näyttäytyy kaoottisena ja pelottavana. Kun ei siitä demokratiasta ole kaikille! Ja kun kaikki eivät osaa rakastaa! Kunpa osaisivat muuntaa vihan luovuudeksi ihmiskunnan rakennukseksi, ihmisyyden ylistykseksi, ei alhaisten tunteiden temmellyskentäksi. Kaivataan Sivistystä! Tarvitaan Kunnioitusta! Kunnioitusta erilaisia mielipiteitä kohtaan ja siinä yksituumaista rajanvetoa hajoittavan ja rakentavan välille:
YK:n ihmisoikeuksien Julistus! "On tässä maailmassa vaikeaa, kun jonkun löytää, jota rakastaa / Ei täällä tunteitansa näyttää saa, ne täytyy salata ja vaientaa ..."
*) Isän suku on Nilsiästä, miksen siis minäkin. Olenhan käynyt siellä kansakoulua neljä vuotta.