Irti kaikesta, kohti ydintä.
Vastaanottaminen on yhtä helppoa kuin antaminen.
Kyllä minulla hyvä muisti on. Ei aina vaan tule mieleen.
Lähemmäs kuin liki.
Kahvi on hermomyrkkyä, lotto uhkapeliä.
Väsynyt ja / tai hengästynyt hengittää pinnallisesti.
Yhdessä selviytymisen kokemukset kiinteyttävät ja sitovat.
Jos otat "mutta"-sanasta toisen "t:n" pois,...!
Missä on tasapaino ilmaisutarpeen ja julkisuuden välillä?
Itsestään voi antaa vasta sen löydettyään.
Kyllä tämä tyhjän täyttäminen on mukavaa.
Muistaminen on mielekästä. Minulla on hyvä muisti. Aina ei kuitenkaan tule mieleen. Mieli on mielekkyys. Oikeaan ja sopivaan aikaan asiaankuuluvassa tilanteessa on mielekästä muistaa. Se hyödyttää molempia. Yhteisöllisyys takaa hyvän muistin. Asia tulee mieleen jälkiä jättämättä. Aikaa ei silloin ole. En muista sitä myöhemmin.
Olen laiminlyönyt sinua - minua - ei, vaan meitä.
"Aika"-sanan synty: Ensimmäinen ihminen kohtasi toisen: "Ai!" Sitten: "Katoppa!" Se oli ensimmäinen tapahtuma. "Ajan" alkuperäinen muoto oli siis "aikatoppa". Koska savolaisten piti kuitenkin saada elintilaa, muutettuaan Hämeeseen "toppa" piti jättää pois. Se oli hämäläisille vieras murremuoto.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=346.0satman1 = PekkaV