Pitkän miettimisen jälkeen:
yksilö. Yksilön on pakko ajatella itse asioita, ja kestää se ajattelunkin yksinäisyys vaikka on vaikeaa, ryhmä tarjoaa liian usein valmiin identiteetin, ryhmässä on kivaa jos suostuu sellaiseen ja siinä menee aika usein harkinta... . Ja mikä siinäkään, mutta ryhmän minäihanne kaappaa yksilön omatunnon ja heittää sen huut helkkariin. Ja kumminkin oma-tunto on typerä käännös ja vähän harhauttavakin jopa... sehän om sam-vete tai con- scientia, yhteinen tieto. Tieto niin... mutta mistä? Milloin? Kenen tai keiden valitsema? Minulle se sopisi olla yhteinen uskontunnustus,. mutta kun tarjolla on muitakin.
Sähköinen kirja vai tavallinen paperinen?
