Minun usko on täysin minun omani, ainutkertainen ja ainutlaatuinen; kukaan ihminen ei usko, niin kuin minä uskon, eikä kukaan voi pakottaa minua uskomaan tai tuntemaan uskoni, kuin ainoastaan ,Jumala, Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin, se on kristillistä uskoa siinä missä kenen tahansa kristityn usko, on kristillistä. Minulla on armosta annettu vapaus ja oikeus uskoa siihen , minkä Herra katsoo tarpeelliseksi suoda minulle. Hänellä on valta, ei minulla.On myös viipymättä sanottava että minä en voi ketään sanoa uskovaiseksi,tosi uskovainen tai pakanaksi. Ihminen on ihminen ja sillä siisti, paitsi politiset...
Vantaan Lauri.Arkisto 2006 » 29/2006 (31.8.2006) » Ajankohtaista » Aika puhua ja aika vaieta. Päivä Huuhtanen – Somero.
— Jokainen saa elää arkeaan sen varassa, mitä on saanut Jumalalta. Tärkeintä on Jumalan kohtaaminen niissä ihmisissä, jotka tulevat vastaan. Sille, joka kulkee rukoillen, tulee runsaasti kutsuja auttaa ja lähestyä lähimmäisiään, avautua heidän hädälleen ja tarpeilleen.Päivi Huuhtanen-Somero myöntää, ettei kenenkään hengellinen elämä ole niin suoraviivaista kuin voisi toivoa.
— Välillä tulee erämaa-aikoja, jolloin ihminen ei koe Jumalaa samalla tavalla läheiseksi, vaikka Jumala tietenkin on koko ajan yhtä lähellä.
Kaikista Päivi Huuhtanen- Someron mielipiteissä julkaistussa artikkelissa, en voi yhtyä, kuten retriitit, muuta onneksi minulle on annettu tässäkin asiassa vapaus.
Minä epäilen aina syntieni anteeksisaamista, ja näin teen Jumalan valehtelijaksi : En tiedä, voinko uskoa, mitä Herra sanoo.
»Siksi, tulee meidän päivä päivältä pyrkiä päästäksemme epäilyksestä varmuuteen huolehtia siitä, että me perinpohjin juurineen päivineen kiskoisimme itsestämme vahingollisimman hairahduksen, jonka siteissä koko maailma on, nimittäin ajatuksen, ettei ihmisen sovi tietää, onko hän armossa vai armon ulkopuolella! Sanoo Martti Luther.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessään. 1 Joh. 5:10.
Jeesus huusi ja sanoi: »Jos jonkun on jano, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Minä annan janoavalle lahjaksi elämän veden lähteestä.» Näin siis jatkukoon erämaan vaellukseni ja toivottavasti moni ihminen puhuu uskostaan Jumalaan, niin pieni ihminen tietää että täällä materialistisessa ja itsekeskeisessä maassa joku muukin voi pahoin. Sen verran minun täytyy kyllä mainita, että karsastan ja jopa koen hyvinkin voimakasta ahdistusta ,hurmoshenkisyydestä ja sen hakemisesta. Siksi suomalainen metsä on minun retriitti paikka , siellä saa jopa potkia käpyjä ja kirota ilman että kukaan olisi osoittamassa miten Benkun pitäisi olla.