Varjojen mailla?!

[PekkaV]

   Srk:ssamme kuulin uuden khr:n aikovat kutsua herätysliikkeiden edustajat yhteiseen neuvonpitoon. Papilta kysyin, mitkä? Hän luetteli. Listasta puuttui Kansan Raamattuseura. Totesin sen ja aikaisempien havaintojeni perusteella, että srk=Kansan Raamattuseura, kuten kirkko=herännäisyys.

[Viisveisaaja]

Kai sitä vaikutusta kuitenkin on, vaikka ei sellaista että sitä tuodaan esiin torvet toitottaen.

Kun katselee maamme vaikuttajia, niin niistä löytyy körttejä enempikin.
Ja kyllähän Kalistajakin vaikuttaa.
Kukaan ei tiedä miten paljon mikäkin vaikuttaa, kun ei vaikuttamisen tarvi aina olla niin näkyvää.
Minäkin vaikutan, mutta tiedä sitten positiivisesti tai negatiivisesti.

Ei herännäisyys mikään kuollut aate ole, vaan ihan dynaaminen liike jonka vaikutus on, vaikka ei aina otsikoissa.

[öppiäinen]

^Papeistahan kohtalainen osa ilmoitti olevansa niitä "lähinnäkörttejä". Tiedä sitten mitä sillä tarkoittavat; ei ehkä aina sitä että olisivat körttiseuroissa liiemmälti käyneet. Mutta jos vaikka ovat vain saaneet vaikutteita körttiläisistä opillisista korostuksista ja antavat sen näkyä työssään, niin vaikuttamistahan sekin olisi?

[Leena]

  Herännäisyydellä on nyky-yhteiskunnassa vähän merkitystä. Herännäisyys on puhetta, tekoja ja toimintaa joillekin yksittäisille ihmisille ja muutamille perheille. Hyvä niin. Mutta siinä kaikki.

Tätä suuresti mietin, mutta kuinka se näkyy käytännössä?  Mitä toivoisit aivan aamusta iltaan tapahtuvaksi?   Ruokarukouksia? Iltarukouksia?  Seuroissa käymisetä, ahkeraan, onhan niitä pk-seudulla lähes joka illaksi jossakin päin??  Olen joskus ymmälläni.  Mitä konkreettista tahtoisit - sen ohelle että ollaan kristittyjä?  Tarvitaanko muuta?  Vai onko tässä herätty kristityiksi?  Kristuksen seuraajiksi??  Eikö ja miten niin ei? 

Minä pidän siitä  " uskova seuraa - seuraaja uskoo" jonka Dosentti oivalsi  monen vuoden etsimisen ja ymmälläänolon jälkeen. 
. 

[sadetta]

   Kun lukee ja tutkii herännäisyyden historiaa ja kun muistelee mitä vuosikymmeniä sitten asioista aisti, niin tänäisenä aikana taidetaan herännäisyydessä olla varjojen mailla!?

Aikansa ja hetkensä kaikella. Valolla ja varjolla merkityksensä, viisautensa. Tarkoituksensa.

[Leena]

Tim varmaan tarkoitti että se vetosi häneen, ei että hänen mainitsemiaan huitomisia olisi ikinä tarvittu järin.  =On onnellista, että johonkin tällaiseen saa tulla  mukaan.  

Entä jos hiljainen vaikutus näkyy niin että suomalaisista varsin moni uskoo Jumalaan, rukoilee päivittäin, antaa kastaa lapsensa, lähettää ne rippikouluun...   joukossa vilisee hiljaista körttikansaa. Körttien arvot eivät vastaakaan suomalaisten arvoja yleensä, vaan suomalaisten arvot vastaavat körttien arvoja yleensä?  
Tämä on yhä kristitty maa?  Ainakin aika avustavainen. 
Mutta Kalistaja, kysyin tosissani,. mitä kaipaat enemmän?  Miten seuraliikkeen tulisi näkyä, nyt kun puku ei näy kuin juhlapukuna?  

[Jampe]

Ei sitä körttiläisyydessä tentattu ennenkään uskon määrää tai laatua eikä tarvinnut seistä kädet ylhäällä tai kaatua lattialle.

No ei niin. Sen sijaan piti osata selvittää millaisia synnintuntoja, ahtaanportinkokemuksia ja sisällisiä "tykökäymisiä" oli siihen asti kokenut jotta voitaisiin pitää "heränneenä". Uskon määrää ei liioin tentattu, vaan kyseltiin: "Onkos passi kunnossa?"


Mitä eroa?  Eihän ne helluntailaisetkaan muuta kysy kuin että "oletko sinä uskossa?"

[tosikkoko]

Komppaan kaikkia kommentteja!!

Ei omin voimin, Jumala tietää ja säätää. Toki on/olisi hyvä valmistautua moisiin tilanteisiin.

[Leena]

No ei niin. Sen sijaan piti osata selvittää millaisia synnintuntoja, ahtaanportinkokemuksia ja sisällisiä "tykökäymisiä" oli siihen asti kokenut jotta voitaisiin pitää "heränneenä". Uskon määrää ei liioin tentattu, vaan kyseltiin: "Onkos passi kunnossa?"


Mitä eroa?  Eihän ne helluntailaisetkaan muuta kysy kuin että "oletko sinä uskossa?"

Minun luottokonsulttikörttipappini jolle aina kirjoitan ja kysyn, totesi herätysliikkeillä olevan yleensä elinkaaren, jossa ne muistuttavat ihmeesti toisiaan.  Olisiko tuollaisesta episodista ollut kyse?  Samoin ne  oliko toistupalaiset olivat varsin tiukkoja letin laadusta.  On ainakin kuulemma ollut jokin kausi jolloin oli säädettynä montako solmua huivissa sai olla ettei jo herättänyt arveluja, jotta onko tuo vallan suruton.  Kai itse hyvä asia, herääminen, herkästi saa ihmisen ja hänen Jumalansa väliin jonkun vielä heränneemmän  neuvomaan kuinka se huivi on solmittava. 

Paha kai näin perinteettömän on selittää - no olen yrittänyt selvittää - ei tuota ole erityisesti kai pidetty tärkeänä, keskeisenä tehtävänä, kuten monessa liikkeessä pidetään, siis toisista huolehtimista niin, että ei uskalla mennä sisälle!  Eikö se ole useiden sisälähetysliikkeiden tärkeimpiä teemoja?  On mentävä toisten luo pelastamaan heitä, astuttava sopivalla ja sopimattomalla hetkellä esiin (joo joo pääsette vessaan kun ensin kuuntelette tämän neljä askelta pelastukseen)  ottamaan selvää onko veli nyt varmasti uskomassa...    neuvomaan kuinka sitten ja noin? 

Saatan olla ihan umpimettässä, jos olen, olkaa kilttejä ja opastakaa ulos. 

Minulle on seuraliike ja sisälähetysliikkeitä.  Noin karkeasti.  Eli korjatkaa nyt jos erehyn.   

[mt]

No ei niin. Sen sijaan piti osata selvittää millaisia synnintuntoja, ahtaanportinkokemuksia ja sisällisiä "tykökäymisiä" oli siihen asti kokenut jotta voitaisiin pitää "heränneenä". Uskon määrää ei liioin tentattu, vaan kyseltiin: "Onkos passi kunnossa?"


Mitä eroa?  Eihän ne helluntailaisetkaan muuta kysy kuin että "oletko sinä uskossa?"

On kuitenkin syytä arvioida huolellisesti historiallisten dokumenttien - joista siteeraamasi ilmaisut ovat peräisin - todistusvoima. Herännäisyyden Herätysliikkeiden alkuvaiheista ja hieman myöhemmistäkin ajoista kertovat lähteet ovat lähinnä yksityiskirjeitä sekä erilaisia muistelmia, joko omaehtoisia kirjoitelmia tai jonkin muun muistinvaraisesti kirjaamia. Säilyneet ja julkaistut kirjeet ovat usein sielunhoidollisia ja tyypillisesti kellokkaiden - Ruotsalainen, Lagus, Raattamaa jne. - kirjoittamia. Muistelmat taas ovat useimmiten rajattuun aiheeseen kohdistettuja ja keskittyvät vain valikoituun aihepiiriin. Varsinaista uskontotieteellisin menetelmin kerättyä aineistoa ei ole käytettävissä.

Näiden rajoitusten takia ei ole aivan helppoa saada pätevää kokonaiskuvaa tuon ajan herätysliikkeisiin liittyvästä uskonnollisesta käytännöstä ryhmäpaineineen, normeineen ja sanktioineen. Tilanne on sama esimerkiksi työväenliikkeen suhteen. Kellokkaiden kirjeistä, sanomalehtikirjoituksista ja kokouspöytäkirjoista muodostuu tietynlainen kuva työväestön elämäntavasta ja pyrinnöistä. Eri asia on, miten todistusvoimainen tuo kuva on koko yhteiskuntaluokkaa ja sen elämäntapaa ajatellen.

Lisää leveyttä näkemykseen voisi löytyä perinnearkistoihin kerätystä muistitiedosta. Miten paljon arkistoissa on tavaraa uskonnollisista liikkeistä, siitä minulla ei ole käsitystä. Ns. kansanuskoon liittyvää perinneaineistoa (uskomuksia, uskomustarinoita, memoraatteja eli itse koettuja tapauksia) on ainakin kerätty ahkerasti. Työväenliikkeeseen liittyviä suurkeräyksiä on tainnut olla useampiakin.

Jos on lukenut edellä olevaa pitkäpiimäistä pohdintaa tänne asti, on ansainnut pienen kevennyksen. Haastattelin aikoinani nuorisoseuraliikkeen veteraaneja eri puolilla Suomea. Muuan vanha nainen oli ollut paikalla kokouksessa, jossa liikkeen katsotaan syntyneen. Hän kertoi, että koska puheet olivat pitkiä ja korkealentoisia, nuoriso kyllästyi, hipsi torpasta pihalle ja alkoi piirileikin. Paluumatkalla paikallinen oppaani, veteraaneja hänkin, totesi: Olihan se vähän asiatoonta se piirileikki, eiköhän pyyhitä pois...

Mt

Pieni täsmennys.

[myyrä]

Nuoruuskotini nimi oli Varjola.