Varjojen mailla?!

[Kalistaja]

   Kun lukee ja tutkii herännäisyyden historiaa ja kun muistelee mitä vuosikymmeniä sitten asioista aisti, niin tänäisenä aikana taidetaan herännäisyydessä olla varjojen mailla!?

[juhani]

Jos olisin elänyt Wilhelmi Malmivaaran aikana niin olisin evankelinen. Salaa veisailisin Siionin virsiä. En minä ole varjojen mailla.  

[Kalistaja]

Jos olisin elänyt Wilhelmi Malmivaaran aikana niin olisin evankelinen. Salaa veisailisin Siionin virsiä. En minä ole varjojen mailla.  

 Höpöhöpö, juhani! Ei enää mitään puolihuolimattomia lonkkaheittoja, perusteluja please!

[Kalistaja]

 Monena aikaisempana jaksoja viimeisimmän 200 vuoden aikana herännäisyys eli körttiläisyys näkyi körttiläisten pyhässä ja arjessa. Merkitystä oli muullakin kuin herättäjäjuhlilla. Herännäisyydestä tiedettiin myös herännäisyyden ulkopuolella. Herännäisyys oli koskettava, sattuva ja satuttava asia. Miten paljon nykyään puhutaan seuroista jälkikäteen? Miten heränn
äisyys näkyy ihmisten olemisessa. Viime vuosikymmenet ovat olleet Kunhan tässä jotenkin ollaan -herännäisyyttä.

Herännäisyydestä ei kummemmin käydä arvokeskustelua. Viidestä miljoonasta ihmisestä kai vain muutamat tuhannet ovat jossain määrin kiinnostuneet herännäisyydestä. Voimakkaita sananjulistajia ei nykykörttiläisyydessä ole ainuttakaan.

Ainakaan toistaiseksi tänäinen herännäisyys ei ole kovin vaikuttava ja merkittävä asia. Montako kertaa olette törmänneet sanaan herännäisyys nyt meneillään olevan presidenttiehdokaskisan ( alkuaan 8, nyt 2 ehdokasta ) aikana. Ette kertaakaan.

[öppiäinen]

Miten paljon nykyään puhutaan seuroista jälkikäteen?

Puhuisinhan minä, mutta missä ja kenen kanssa?

Viidestä miljoonasta ihmisestä kai vain muutamat tuhannet ovat jossain määrin kiinnostuneet herännäisyydestä.

Onko se ongelma? Miksi useampien pitäisi olla kiinnostuneita?

Voimakkaita sananjulistajia ei nykykörttiläisyydessä ole ainuttakaan.

Mutta jos on herkkiä ja hienovireisiä ja armollisia? Jotka muistavat kuunnellakin?

[Pena]

Voimakkaita sananjulistajia ei nykykörttiläisyydessä ole ainuttakaan.

Pohjalaiseen jukuripääpainijaan ei vähempi tehoa.

[Kalistaja]

   Herännäisyydellä on nyky-yhteiskunnassa vähän merkitystä. Herännäisyys on puhetta, tekoja ja toimintaa joillekin yksittäisille ihmisille ja muutamille perheille. Hyvä niin. Mutta siinä kaikki.


   Papitkin, jotka joskus olivat lähinnä körttiläisiä, ovat nyt useasti jotain muuta tai he ovat lähinnälähinnä körttiläisiä. Vähän sinnepäin. He voivat olla hetken jotain heinäkuun alussa.

 Herännäisyys ei oikein iske Suomessa - vaikka kaikki eväät siihen olisi!

[Kalistaja]

Pohjalaiseen jukuripääpainijaan ei vähempi tehoa.

Ei kovin kaukaa haettu, eikä lainkaan kehnosti tajuttu!

[Leena]

Toisinaan kammarikeskusteluja osaan kaivata muuta huonommin, kun en paremmasta tiedä.

[Riitta-mummi]

  Herännäisyydellä on nyky-yhteiskunnassa vähän merkitystä. Herännäisyys on puhetta, tekoja ja toimintaa joillekin yksittäisille ihmisille ja muutamille perheille. Hyvä niin. Mutta siinä kaikki.


   Papitkin, jotka joskus olivat lähinnä körttiläisiä, ovat nyt useasti jotain muuta tai he ovat lähinnälähinnä körttiläisiä. Vähän sinnepäin. He voivat olla hetken jotain heinäkuun alussa.

 Herännäisyys ei oikein iske Suomessa - vaikka kaikki eväät siihen olisi!

Riippuu mistä horisontista tilannetta katsoo. Kalistaja, joka tuntee liikkeen synnyt ja suvut kaipaa jotain sellaista mitä meikä ei tiedä olevankaan.
Mutta miekii kaipaan entistä elämänmenoa. En sitä " tukka putkella " menemistä ja joka paikassa liehumista, mutta lapsuuden ja nuoruuden aikoja kyllä.
Onkohan Lahdessa epätavallisen aktiivinen körttimeininki kun monissakin erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa käyneenä pidän, että niihin verraten hyvinkin aktiivista on. Pappejakin on penkissä parhammillaan kymmenkunta. Vuorollaan puhuvat, toisinaan istuvat.
Kovin jykevää ( synnistä paasaamista) ei ole korvaani sattunut. Kuitenkin vankkaa opetusta on ollut. Myöskin hyvin herättävää ja liikuttavaakin, esim. Jaakkojen Löytyn ja Heinimäen puheet romaanikerjäläisistä tms. syrjäytyneistä lähimmäisistä.

Ja kiitos Kalistaja mitä sanoit johdatuksesta elämässäni. Toden totta, tietämättäni minut kastoi Kalle Tanska, vihki Timo Airas. Ahdistuksessa auttoi Tuula Laitinen ja heränneitten yhteyteen veti Kauko Eränummi. Kaikki heränneitä ihmisiä.
Kiitollisena ja liikkeen jatkuvuuteen uskova, Riitta

[Mansipaani]

Hyvä aloitus.

[öppiäinen]

Onkohan kantakirja- ja käännynnäiskörteillä erilaiset toiveet? Monen käännynnäisen kun olen kuullut kertovan, kuinka juuri se on ihanaa kun ei tarvitse suorittaa, todistaa, mitata ja määritellä omaa uskoa. Onko erilaista niillä, jotka elivät lapsuutensa seuduilla, joilla "puhelinpylväätkin ovat körttiläisiä", eli kristinusko = körttiläisyys? Tai sitten niillä jotka ovat eläneet seudulla, jossa oli muutama voimakas liike (oli sitten herätys- tai vaikka työväenliike), jolloin profiloituminen ja "johonkin kuuluminen" on ehkä ollut näkyvämpää.

Näin tuskin vielä edes käännynnäisenä useinkin mietin, olisiko parempi antaa kantakirjakörttien pitää oma liikkeensä ihan ja vain ja juuri sellaisena kuin itse haluavat, ja koettaa löytää omaa (armollista) kuppikuntaa muualta.

Ravistelu taitaa tapahtua nykyään viidesläisten ja karismaatikkojen toimesta. Sitten (city)körtit keräävät kypsyneet pudokkaat? Tarkoituksenmukainen työnjako?

Taannoisessa Kotimaan blogissa Teemu Kakkuri kirjoittaa ehkä samasta aiheesta kuin aloitus, ja kommenttiketjun kakkossivulla Emilia Karhu osuvasti kuvaa niitä "kypsynyt pudokas" -tuntoja. Nykyiselle "pliisulle" körttiläisyydelle on kyllä käyttöä, mutta varastetaanko samalla liike niiltä, joille se alun perin kuului?

[tim1965]

Onkohan kantakirja- ja käännynnäiskörteillä erilaiset toiveet? Monen käännynnäisen kun olen kuullut kertovan, kuinka juuri se on ihanaa kun ei tarvitse suorittaa, todistaa, mitata ja määritellä omaa uskoa.

Se juuri vetoaa minuunkin ja tuntuu hyvältä. Saa istua seuratuvan penkille ilman mitään uskon määrän ja laadun tenttaamisia eikä tarvitse seisoa kädet ylhäällä, kaatua lattialle yms. kuten karismaattisissa piireissä on.

[myyrä]

Ihmisen elämä on kuin uni ja varjo.

[Pirska]

Onkohan kantakirja- ja käännynnäiskörteillä erilaiset toiveet? Monen käännynnäisen kun olen kuullut kertovan, kuinka juuri se on ihanaa kun ei tarvitse suorittaa, todistaa, mitata ja määritellä omaa uskoa. Onko erilaista niillä, jotka elivät lapsuutensa seuduilla, joilla "puhelinpylväätkin ovat körttiläisiä", eli kristinusko = körttiläisyys? Tai sitten niillä jotka ovat eläneet seudulla, jossa oli muutama voimakas liike (oli sitten herätys- tai vaikka työväenliike), jolloin profiloituminen ja "johonkin kuuluminen" on ehkä ollut näkyvämpää.

Näin tuskin vielä edes käännynnäisenä useinkin mietin, olisiko parempi antaa kantakirjakörttien pitää oma liikkeensä ihan ja vain ja juuri sellaisena kuin itse haluavat, ja koettaa löytää omaa (armollista) kuppikuntaa muualta.

Ravistelu taitaa tapahtua nykyään viidesläisten ja karismaatikkojen toimesta. Sitten (city)körtit keräävät kypsyneet pudokkaat? Tarkoituksenmukainen työnjako?

Taannoisessa Kotimaan blogissa Teemu Kakkuri kirjoittaa ehkä samasta aiheesta kuin aloitus, ja kommenttiketjun kakkossivulla Emilia Karhu osuvasti kuvaa niitä "kypsynyt pudokas" -tuntoja. Nykyiselle "pliisulle" körttiläisyydelle on kyllä käyttöä, mutta varastetaanko samalla liike niiltä, joille se alun perin kuului?

Se juuri vetoaa minuunkin ja tuntuu hyvältä. Saa istua seuratuvan penkille ilman mitään uskon määrän ja laadun tenttaamisia eikä tarvitse seisoa kädet ylhäällä, kaatua lattialle yms. kuten karismaattisissa piireissä on.

Ei sitä körttiläisyydessä tentattu ennenkään uskon määrää tai laatua eikä tarvinnut seistä kädet ylhäällä tai kaatua lattialle.