Pidän sitä ajatusta todennäköisenä, että se yksi, joka Paavolta puuttui, on sama, josta Jeesus puhui rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa." Seppä ei tainnut tarkoittaa rahoja vaan muuta omavoimaisuutta.
Törmäilin kerran täälläkin, ja tämä olisi voinut olla omaa tekstiäni -- ei Penan vaan tuo ensimmäinen, sillä olen miettinyt ihan samaa. Hyviä nuo kirjavinkit, samoin MT ja Pena vastaavat joks samoin.
Kysyn nyt tyhmän kysymyksen. Olosiko niin, että PR tai kuka tahansa on mahdollisesti ollut kyllä onneton koska tietää jo vähintään intuitiivisesti ettei kaikkea ole pelastuksen eteen tehty, jotain puuttuu vaikka yritystä olisi, ja on syystä onneton. Eli hieman kuin, kävin seurakunnan nuorissa kirkossa olin isosena, luin kolme lukua Raamattua arkisin viisi pyhäisin mutta ei löytynyt sovituksen sanaa, vaikka kuinka luin.
Eli yritystä riitti, mutta kun en voi lunastaa sieluani tuoneöasta, sitä valuuttaa ei minulla ole, eikä yhdelläkään ihmisellä. Yksi puuttuu, mutta eipä uuta tarvitakaan.
Riparilla meilläpäin tultiin vilkkaasti uskoon.- Minä en voinut --- jotenkin vain ymmärsin ettei semmoista olekasan, että voisi omalla ratkaisulla tulla siksi tai täksi. Tämähän ei koske toisten kohtaa, vain omaani. Hyvin yksinkertainen tapaus tosin vaikutti, näin semmoisella ilmoitustaululla kortin, joku lähettänyt jostakin, jossa oli kuvattuna kahdesta koivun rungoste tehty risti, eli aivan kuin joitakin kesäjuhlilta tai ties mistä. En katsonut, mistö enkä koskaan lukenut sitä. Joku oli lähettänyt sen sinne leirikeskukseen, joku laittanut ilmoitustaululle.
Katselin sitä, ja ymmärsin, tämän takia. Siinä ennätti mielessä käydä paljon, ja tuo uskoontulojutti oli vähän kuin olisin yksipuolisella päätöksellä keksinyt, tuon ja tuon pojan kanssa alamme seurustella. Minähän kai olen kysymässä, viitsiikö Jumaöla olla tekemisisää, eikä Hänellä ole oikein mitään syytä.... Ei mitään muuta syytä.
Olen joskus lukenut kirjan Stengrunden ja ostanut sen suomeksi, Kalliopohja. Se kertoo ihmisistä, jotka yrittävät tehdä itsestään Jumalalle kelvollisia, ja joka kerran päätyvät kivikovaan, muuttumattomaan kallioon, omaan itseeensä, jota eivät saa sen kukoistavammaksi. Se lienee sittenkin sama, kuin tuo yksi, joka puuttuu. He yrittävät itse.
Olen miettinyt sitä, kuinka äkkiä joko luovuttaa tai yrittää yrittämistään, ihan sama mitä joskus oivalsi.
Onko lopulta jokin jota sanotaan kilvoitteluksi jatkuvaa alkuun palaamista. Ei sinusta tule hyvää, ikävä juttu jos sitä toivoit, tapojasi voit vähän siivoilla ja onhan kaikille miellyttävämpää jos elät ihmisiksi täällä.... Ettei kukaan joudu kärsimään takiasi.... Mutta vasta aivan alusta löytyy pelastuksen salaisuus, se joka tuntuu tämän tästä katoavan --- ja katoaakin. Jumala se on joka yksin voi lunastaa, Kristuksen tähden.
