Anteeksi, en ymmärrä mihin viittaat. Alla armopöydän
Jeesus luona armopöydän Sinut löydän, ehtoollisvirteenkö ?
Ehtoollisvirren sanat kuuluvat juuri noin, Jeesus, luona armopöydän sinut löydän, siinä mulle kyllin on.
Viittasin erääseen niistä uudistetuista sv: sta, kahden miehen kynästä. Kun taas muistaisin numeron! Löytty on kirjoittanut siihen säkeistöt 2-5 ja joku toinen ensimmäisen ja kuudennen. Pitäisi kirjoittaa huolellisemmin, anteeksi.v Olin kerran läsnä kun niitä veisattiin täällä.
Siinä veisataan nimen omaan armopöydän alla olijasta jokavodottaa josko putoilisi jotain.
Sanoin Samuli Korkalaiselle etten usko Jumalan kutsuneen ketään armopöydän ALLE.
Sanoitus sotkeutuu hullunkurisesti juuri tuohon virsikirjan ehtoollisvirteen, ja joskin se kaiketi viittaa keskusteluun jonka Jeesus kävi kanaanilaisen naisen kanssa siitä, kenelle kuuluu " lasten leipä" ja hätääntynyt nainen vastaa nöyryydessään siten että koiratkin syövät murusia jotka päydältä putoilevat, se yhtä kaikki on konkreettisuudessaan hullunkurinen ja toisin ajoin mietin, että vähän tekopyhä ja omaa nöyryyttä kerskaillenkin korostava ja vielä yhteydessä, jossa ei ole tarpeen korostaa mitään.
Samuli otti miettiäkseen ja vastasi, totta, tätä ei ole ajateltu loppuun tai jotain.
En usko että Jumala kutsuu ketään konttailemaan armoa tarjotessaan "pöydän alle" odottelemaan josko murunen putoaisi. En vain usko. Se nöyryys joka tarvitaan konstailemattomaan, toisten joukossa tulemiseen saattaa vaatiakin enemmän kuin tuo, joskin toisekta näyttää, joskin Jumalan huumorintaju senkin epäilemättä kestää.
No, niissä piti ottaa monta seikkaa huomioon, rytmit, musiikin sopivuus, mutta tuo livahti, kerrankin tajuan körttislangilla jotakin, omavoimaisuudeksi. Katsokaa kuinka minä löydän paikkani ja täällä odottelen kuinka itsensä alentanut ihan kohta ylennetään. En ole niinkuin esimerkiksi tuo ville viidesläinen joka kiipesi sen armopöydän päälle näyttääkseen että ensin täytyy kiivetä pyhityksen portaita... No minulle tulee siitä mieleen jos mitä hullunkurista.