Hei!
Enpä vieläkään ymmärrä, kuinka lähellä lähtö oli puolitoista kuukautta sitten ison leikkauksen jälkeissä kahdessa veritulpassa, jotka Päijät-Hämeen keskussairaalassa huomattiin vasta reilu vuorokausi tapahtuman jälkeen vaimoni ja joidenkin ystävieni aktiivisuuden takia.
Ruttiinileikkaus meni useissa kohtaa vituralleen. Lähes päivittäin olen käynyt sairaalalla, mutta tilanteeni kehittyy - tosin pahempaan suuntaan. Tänään kävin viimeksi isojen tuskien vuoksi päivystyksessä Päijät-Hämeen keskussairaalassa kuulemassa haukut, että pitäisi tulla virka-aikana. Tuskani ja kivut eivät niitä korkea-arvoisten herrojen virka-aikoja tunnista. Lääkäri palautti kotiin. Ei ole Päijät-Hämeen keskussairaalassa tarvikkeita hoitaa vammaani.
No, eniten ihmettelen muita syytellessäni seuraava seikka: kun kävin kuoleman rajalla, ei se minulle paatuneelle pirulle merkinnyt mitään! Kuolema oli välinpitämön seikka. Ei mitään tarvetta parannukseen tai lähtövalmisteluihin!Hämmästelen valmistautumattomuuttani viimeiseen lähtöön! Kun aavistan edessäolevan kesän olevan ehkä viimeiseni, pyydän naapuriapua tässä asiassa esirukouksen muodossa. Minusta ei rukoilijaksi ole näin oudossa asiassa.