Mietin toisinaan, kun kerrot lukevasi aika vanhaa ja vaikeaakin hengellistä kirjallisuutta, eikö se käy hieman taakoittavaksi. Kirkko on kautta vaellusvuosiensa luonut hyvää ja viisasta mutta myös paljon hajanaista ja kaaostavaa ja armotonta.
Tässä kirkkohistorian oppimisesta oli siten apua, että kukin asettui omaan aikaansa ja jossakin kohdin huomasin kuinka jonkin ilmauksen merkitys jo oli muuttunut siinä määrin että ajatus omassa pienessä päässäni vääristyi kokonaan. Lisäksi luettiin muutakin kuin ns "helmiä" jotka myöhempi aika kokosi silloisen ymmärryksensä mukaan.
Kunnia mystikoille, Eckhardtille, Lutherillekin. Jokaiselta saattaa löytää hyvän ajatuksen mutta useasti kuin yhden jyvän kokonaisesta olkilyhteestä.
Mystikkojen ajattelun vaarallisuutta kyllä mietin. Hyvin paljon ihminen saa provosoitua itseään jos istuu tuntikaudet timattiasennossa pimeässä huoneessa vailla ravintoa ja vettä. Aivot alkavat äkkiä tuottaa kokemuksia joille halukkaasti annetaan uskonnollinen merkitys. Eikö se ole elämistä näkemisessä, ei uskossa?
..............
Etkö välillä keventäisi vähän?
Toisinaan hyvin kirjoitettu lasten tai nuorten kirja sopii kaikenikäisille. Astrid Lindgren on varsinainen lastenkirjan Dostojevski. Asiahan on sinun tietysti, mutta minulla on ehdotus.
Lue seuraavaksi Lindgrenin Saariston lapset. Se saattaa antaa uskon ravintoa vaihteeksi runsaammin kuin kymmenen Mestari Eckhardtia, joka kirjoitti omalle aikakaudelleen omasta ymmärryksestään lähtien.
