Tuon jälkeen tämä on pientä, niin pientä.
Mutta jos siellä olis joutilaita sormia ja uskoa esirukoukseen niin olkaa kilttejä ja pyytäkää minulle mielentyyneyttä.
Ei sen tarvihe mennä läpikään mutta minun tarvittis nyt rauhaantua.
Tämä on ihan uutta mutta ninä pelkään sitä kreikan tenttiä. En aivan tajua tätä. Lääkiksessä pelkäsin tenttejä kun taustalla jotenkin oli intuitio että tämä on väärä tiedekunta. En tienny miksi kun tiesin vain että olin pienenä itkeny aika paljon.
Vanhemmat ei kertoneet koko karmivaa totuutta mitä se oli ollut minun kanssani. Itkin taukoamatta kouristelin kuumeettomana hakkasin päätä seinään eikä painonkehitys ollu normaalia jotain kaksvuotiaaksi eli oli kaikki aivovauriolapsen oireet. Silloin ei vaan ajateltu että voisi olla aivovaurio jos puhuu vuotiaana ja kävelee kohta perään. Eli menee jotenkin normissa. Enhän minä olis menny semmoseen ammattiin jos olisi ollut tieto. Mutta en minä pelänny kenraalibasson tenttiä vaan reputin sen vaikka hatutti kun niitä ihneellisiä kvinttiparalleeleja tuli ja tuli. Siis reputin niin monesti etten muistakaan. Muu satsioppi meni paremmin kun siinä on enemmän jouston varaa vaikka kun tentin soinnutusta suutuin kyllä kaikkiin ihmisiin jotka ei osanneet lukea punaista suurpahvia joka oli ovessa ja jossa luki että huoneessa tentti, varattu! Seittemän pisti päänsä ja sanoi että oho aijaa täöllon tentti vai. Yksi vielä rupesi kyselemään että onko tänään varmasti tiistai. Totesin voihkien että on, koko päivän! Ala vetää! Kyllä se meni...
Nyt kai taas nipistää joku sama, mutta kun Docens minua hätistää sille tahoa eikä yleens pelota.
Miksi on kuin menis tenttimään anatomian lopputenttiä?
