Päivän teksti vol 12

[malla]

Sananl. 16:1
   
Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.

[juhani]

Vaikka lause on optimistinen niin siihen tuleekin piirre joka on varauksella sanottu.

[Pirska]

Hyvin hän on kaiken tehnyt.
 Kuurot hän saa kuulemaan
ja mykät puhumaan.

Mark. 7:37


Allt han har gjort är bra:
de döva får han att höra
och de stumma att tala.

Mark 7:37
                                                                

[malla]

Matt. 25:40
   
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

[Leena]

Matt. 25:40
   
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Tässä oikeastaan on vastausta siihenkin mitä mietin kristityn vastuusta.  Ei Jumala meidän syntejämme itsetarkoituksellisesti vahdi, vaan kuin isä kotona, jossa suuri lapsilauma varttuu yhdessä.  Hän toivoo kai hartaasti,  meidän sisarusten iloitsevan toisistamme... vähän kuin oma äitini sanoi...   Paras lahja jonka ihminen voi lapselleen antaa, ovat sisarukset....   Siinä Bonhoefferin    mukaan on kirkon merkitys. Mielenkiintoista kyllä, se hänen ajattelussaan on ollkut myös "ennen aikojen alkua" - ei helluntaista alkaen.  Neljä vuotta mietittyäni kysyin viisausmies Tomi Karttuselta.  Mutta Isäpappahan elelee ajan ulkopuolella.

Ei se ehkä aina niin mene mutta meillä meni.  Sisareni on paras ystäväni, ja koska kasvoimme yhdessä serkusten kanssa, etenkin varhain isänsä menettäneet poikaserkut jäivät pitkäksi aikaa suvun tuen varaan, vanhempi on minulle kuin kaksosveli.  Kaksi sarjaa, isot ja pienet serkut varttuivat yhdessä osittain koska koko kesä oltiin alkuun yhteistaloudessakin.

[Pirska]

Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
riisuit yltäni suruvaatteen
ja puit minut ilon pukuun.

Ps. 30:12                     

                                                                Du vände min dödsklagan i dans,
                                                                du tog av mig sorgens dräkt
                                                                och klädde mig i glädje.                       
                                                                                                                                     
                                                               
Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi,
sinä riisuit minun surupukuni
ja vyötit minut riemulla     

Raamattu 1933/38                            

Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi:
sinä olet riisunut minun säkkini,
ja vyötit minun riemulla.

Biblia 1776                
                                                                                                                                                                   

[malla]

Luuk. 15:7
   
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

[Pirska]

                     14. sunnuntai helluntaista


Lähimmäinen

Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
                              
Ensimmäinen lukukappale

Ruut 1: 8-11, 14-18

Noomi sanoi miniöilleen: »Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.» Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: »Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.» Silloin Noomi sanoi: »Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.»
    Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: »Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.» Mutta Ruut sanoi: »Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!» Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
                               

Toinen lukukappale

Room. 13: 8-10

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
                               

Evankeliumi

Mark. 12: 41-44

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»
                               

[Riitta-mummi]

Tässä eräitä käytännönläheisimpiä kohtia Raamatusta.
Rakkaus käyttövoima joka tekee paljon puolestamme.

[Mansipaani]

                     14. sunnuntai helluntaista



Ruut 1: 8-11, 14-18

Noomi sanoi miniöilleen: »Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.» Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: »Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.» Silloin Noomi sanoi: »Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.»
    Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: »Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.» Mutta Ruut sanoi: »Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!» Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
                               

Tästä on tehty pari lauluakin. Koska mielessä pyörinyttä etcetera -biisiä ei löytynyt, tässä toinen: http://www.youtube.com/watch?v=oIWVY80-8XA

[seppos]

Seuraava päivän teksti on osassa vol 13