Äh, en jaksanut lukea kumpaakaan loppuun. Anteeksi herrat, vika on lukijassa eikä kirjoittajissa. Sen verran luin, että jotain jäi mieleen.
Minulla ei ainakaan ole pelastusvarmuutta.
Mielestäni pelastus ei missään nimessä ole ennalta määrätty. Uskon, että Jumala tietää kaiken ennalta. Jumala on myös antanut ihmiselle vapaan tahdon.
Anteeks vaan, mäkään en jaksanut lukea herrojen textejä alussa, kun olivat kovin pitkiä.
Mutta jotain oli synnistä luopumisesta ja siitä, että ei luovu synneistään.
Se pikkasen mietityttää ja mun mielestäni eka kysymys on, että mikä sitten on syntiä?
Minusta syntiä on olla erossa Jumalasta. Eli minusta ihmisellä kun on suhde Jumalaan kunnossa, niin synnistä luopuu, ei omin voimin, vaan se suhde saa aikaan sen luopumuksen synneistä.
Siis kun pitää oman mielensä hengellisissä asioissa ja rukoilee tai veisaa Siionin virsiä, niin suhde Jumalaan on ja se saa aikaan, että ei tee syntiä.
Mutta jos ei ollenkaan pidä huolta Jumalasuhteestaan, niin synnit vaikuttavat enemmän.
Vaikkakin suhde voi olla ilman messua ja muuta, mutta se suhde on mikä ratkaisee.
Myös Armon tajuaminen on tärkeä Jumalsuhteessa. Sillä kun tajuaa, että ei teoilla vaan armosta on pelastunut, niin suhteen Jumalaan voi aina pitää.