Tänään kolahti postilaatikkooni uusin Hengellinen kuukausilehti 12/2009. Joudun taas perumaan lupaukseni pysyä poissa foorumilta ja olla ärsyttämättä siihen kirjoittavia.
Perheuutisia palstalla on muistokirjoitus Katri Taanilasta. Muistokirjoituksessa on kohta:
Katrin veli Hannu Taanila kertoo:"Tietenkin juutuimme keskusteluissa myös armon asioihin: onko armo ylenpalttiseksi tullut, niin kuin Paavali ja Luther opettavat, vai pitääkö armoa kaiken aikaa, ojanpohjia myöten otsanahalla kontaten ja polvet hurskaasti savessa kerjätä? Minä olin ja olen sillä kannalla, että armon kerjääminen on työajan tuhlausta: kun se kerran on ylenpalttiseksi tullut, niin ei muuta kuin kunnon töihin. Minusta tuntuu, että Katri viime vuosinaan hänkin tuli tälle viisaalle armopoliittiselle kannalle."
Minultakin Katrin muistotilaisuudessa vieressäni istunut, muistokirjoituksen laatija kysyi: "Haluanko antaa jonkun oman henkilökohtaisen mielipiteeni kirjoitukseen?" Siihen minulla ei ollut mitään tarvetta.
Olen n. kymmenen vuoden aikana pitänyt "istuntoja" Katrin kammarissa ja viimeiset ajat palvelukodissa hänen luonaan. Ainakaan näinä vuosina ei armo ole ollut hukassa Katrilta ja minun on vaikea uskoa, että jos koskaan. Eräässä keskusteluhetkessä vuosia sitten, ARMO oikein upposi tajuntaani. Arvelin, että Katri varmasti ajatteli mielessään: "vihdoinkin tuo asia meni perille" - ja totisesti meni. Tämän jälkeen keskusteluissamme tuo armon asia ei enää koskaan ole ollut päällimmäisenä.
Katrille rakas, melkein "puhki luettu" Vanha Biblia on löytänyt uuden omistajan. Toivottavasti tuo paksu, puukantinen ja arvokas kirja ei pölyty käytössäni.
---------------------------------------------
Armo on sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita.
---------------------------------------------
Minullekin annetiin se armo, että sain käydä sairasta oppimassa.