Ja minttu, kyllä minä tunnen monia perheitä, todella monia. Harvoin olen nähnyt isän paikkaavan vaatteita. Perinteisiä roolimallejahan nuo ovat, ja ehkä hieman tarkoituksella vielä kärjistin. Ehkä osalle kuitenkin selvisi mitä ajoin takaa? Eli tietyistä asioista on helpompi jutella naiselle kuin miehelle, ja tietyistä taas juttelee ennemmin miehelle kuin naiselle.
Se, että miehillä ja naisilla sinun mielestäsi näyttää olevan luonteva roolijako perheessä (ja ilmeisesti muillakin elämänaloilla), ei vielä perustele väitettäsi siitä, että vastaavat roolit tulee esittää jokaisessa perheessä! Eli siis mututietosi (intuitioittesi) perusteella et voi esittää universaalia normatiivista väitettä siitä, millainen perhe on lapsen kannalta paras. Tarvitset muita(kin) perusteita, jotta minä, Laura tai Pinni voisimme ymmärtää tai hyväksyä väitteesi. Ymmärrätkö tämän?
Esittämäsi argumentit (tähän mennessä) voidaan koota seuraavasti:
Lapsella tulee olla fyysisesti eri sukupuolta olevat vanhemmat, isä ja äiti, jotka noudattavat perinteisiä roolimalleja, koska
1) vain mies ja nainen voivat luonnollisella menetelmällä lapsia;
Miksi homojen tai lesbojen pitäisi saada adoptoida lapsia. Kyllä minusta homma on niin, että kun kerran miehellä ja naisella on yhteensopivat vehkeet lapsentekoon, niin pitäisi niillä onnistua. Hyväksyn tietysti hedelmöityshoidot ym., ei niissä mitään.
2) sinä olet kasvanut perinteisiä roolimalleja noudattavien vanhempien kasvattamana ja mielestäsi tämä on ainoa oikea tapa kasvattaa lapsia;
Isän sylissä autoa opitaan ajamaan, äiti taas paikkaa vaatteet ja haavat kun on ajettu pyörällä ensimmäistä kertaa ilman käsiä... Ja sitten ilman hampaita. Niin se ainakin meillä on mennyt, enkä kyllä pidä mitenkään outona tai poikkeuksellisena. Kyllähän iskäkin osasi laastarin laittaa, mutta äiti oli se joka osasi puhaltaa oikein...
3) pelkäät samaa sukupuolta olevien vanhempien jälkikasvun joutuvan kiusatuiksi;
Ja vielä semmonen juttu juolahti tässä mieleen, että jos homot saavat adoptoida lapsia, niin minä kyllä tiedän ketä kiusataan koulussa, ja ketkä saavat turpiinsa vapaa-ajallaan. Aivan turha edes kuvitella muuta, jos suurin osa meistä ei kykene suhtautumaan normaalisti edes eriväriseen, niin mitäs jos tällä erivärisellä on vielä kaksi isää? Turpaan tulee että heilahtaa, ja se on aivan varma. Itse en toki näin toimisi, mutta monet kyllä tekisivät juuri näin.
4) pelkäät homoperheiden lasten (sukupuoli-identiteetin?) kehityksen vääristyvän.
Lisäksi jos vanhemmat edustavat samaa sukupuolta, jää kontakti jompaankumpaan luonnollisesti hieman hataraksi ja etäiseksi. Kieroonhan siinä sitten kasvetaan ja kasvatetaan, eikä sille mitään voi.
Ja kyllä minä olen sen huomannut että jälkensä on isättömyys jättänyt, eikä sille enää voi mitään.
Aloitan vastineeni kolmannesta oletuksestasi, johon Laura on osuvasti jo tokaissut
Eivät ihmiset voi elää koko ajan sillä varauksella, että enhän minä voi nyt tehdä näin -entä jos minua tai lapsiani tai ystäviäni aletaan kiusata.
Hieman kärjistäen voidaan kysyä, onko samaa sukupuolta olevista vanhemmista kiusaaminen jotenkin lapsen kannalta vaarallisempaa kuin esimerkiksi silmälasien tai isän alkoholismin takia pilkkaaminen? Kaikki kiusaaminen on väärin, mielestäni yhtäläisesti. Erilaisuus pelottaa, eivätkä pienet lapset osaa välttämättä käsitellä erilaisuuteen liittyviä pelkojaan muulla tavoin ilman aikuisten apua, ymmärrän sen. Ihmisten ennakkoluuloisuutta vastaan ei kuitenkaan voi taistella niin, että antaa periksi. Kun ennakkoluuloiset saavat määrätä, miten on elettävä ja ajateltava, ollaan suvaitsemattomuuden ja pysähtyneisyyden tiellä. Tässä meidän pikkulapsia iäkkäämpien on näytettävä esimerkkiä ja vastustettava ennakkoluulojen ohjaamaa käytöstä! Vaikeaa se on, myönnän sen itsekin.
Toiseen väittämääsi mm. Pinni on antanut vastineen viestissään.
Onko olemassa jotain, mitä ei kaksi naista tai kaksi miestä ei voi tarjota lapselle, muuta kuin sukupuolten välisten fyysisten erojen demonstraatiot. On kaksi huolehtivaa, rakastavaa, tasapainoista vanhempaa, jotka antavat kumpikin oman roolimallinsa ihmisestä.
Mitä jää puuttumaan?
Mitä jää puuttumaan?
Neljänteen väittämääsi olisi mahdollisuus vastata käyttämällä hyväksi tutkimustuloksia, jotka eivät tue väitettäsi. Tämä edellyttäisi kuitenkin väitteesi tulkitsemista tavalla, joka ei kuulu järkevään keskusteluun (enhän ole laittamassa sanoja suuhusi). Vetoan siis puhtaaseen maalaisjärkeen. Kirjoitat:
Kukaanhan ei oikeastaan ole täysin normaali, ehkäpä pitäisi muuttaa sanomisiani sen verran että jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta, niin lapsi hyvin suurella todennäköisyydellä on jotenkin poikkeava, kenties paljonkin. Jos siis verrataan normaaliin perheeseen, johon kuuluu isä, äiti ja lapset, asuivatpa saman katon alla tai eivät
Miten perustelet väitteesi? Miten tunnistat homoseksuaalien kasvattaman lapsen ryhmästä, jossa on lisäksi 19 heteroparien kasvattamaa lasta? Mitä on se normaalius, josta saa poiketa vähän (kuten itsekin myönnät), mutta ei niin paljon, että vanhemmat saisivat olla homoseksuaaleja? Esittämässäsi muodossa väitteesi on merkityksetön, sillä "poikkeava" on tyhjä käsite, mikäli siihen ei liitetä määritelmää normaaliudesta (ja sen sallituista rajoista). Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sanoessasi "suurella todennäköisyydellä on jotenkin poikkeava, kenties paljonkin"? Voidakseni tarkemmin keskustella kanssasi, sinun on tarkennettava väitettäsi ja kerrottava, mitä tarkoitat normaaliudella ja poikkeavuudella.