Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 20.02.07 - klo:21:02
-
Tuossa äsken pastori kertoi lapsensa kysyneen tuon kymyksen. En ole itse sitä koskaan tullut ajatelleeksi tuosta näkökulmasta. Miten on? Onko Jeesus Kiltti?
-
Minusta kiltti kuvaa jollakin lailla kesyä hyvätapaisuutta. Jeesus on hyvä, mutta ei minusta kesy.
-
Minä en tiedä, mutta toivon niin.
-
Nopeasti sanottuna, ulkomuistista, ymmärryksen mukaan ja ilman käsillä olevia lähteitä Jeesus oli vilpitön, suora, oikeudenmukainen ja lämpimänväkevä. Hän näki pienet yksityiskohdat ja hoksasi suuret linjat. Hän tiesi mitä teki. Hän näki monta tasoa samanaikaisesti. Hän eli tässä ajassa, ihmisten keskuudessa, ja hän tiesi mitä hänelle tapahtui - hänen ei tarvinnut käydä selvänäkijän pakeilla. Samaan aikaan kun hän oli täällä, hän oli myös toisaalla.
Hän tiesi ajatukset, tunsi teot. Hän erotti totuuden valheesta. Häntä rakastettiin, kadehdittiin, vihattiin, autettiin, tuupittiin... Oli Jeesus kiltti, mutta hän ei ollut sitä yksioikoisella tavalla. Hänen kiltteydessään oli sävyjä ja tasoja. Henki kuljetti häntä, paha hän ei ollut, ei voinut olla. Jos sanoisi asian eteläpohjalaisittain: Jeesus oli sopiva miäs.
-
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni..."
-
Mukava aihe... Jos lapsi kysyy onko tuo setä kiltti, lapsi varmaankin tarkoittaa lähinnä "onko se kiltti minulle, tartteeko minun pelätä. "
Kiltteyttä halveksutaan joskus, se ymmärretään naiviksi, hyväuskoiseksi pehmeydeksi. Kai kiltteydessäkin pitää aikuistua. Kiltti aikuinen ei tarkoita lapsellista aikuista.
-
Lapselle sanottuna 'ole nyt kiltisti' tarkoittaa usein melkein samaa kuin 'ole niinkuin et olisikaan'.
-
Lapsen kielessä on varmaan iso ero juuri tuossa millainen on "kiltti" aikuinen (eli mukava ,ei ankara ja pelättävä) ja sitten käskyssä (usein ankarastikin sanotussa) "olehan kiltti!".
-
Ei ollut Jeesus kiltti vaan silloisiin yhteiskunnallisiin ja tarkkoihin moraalioppeihin nähden erittäin radikaali, jopa vallankumouksellinen.
En ole koskaan sanonut lapselleni, että olepa kiltisti. Minusta se on
jonkinlaista lasten alistamista "kiltteydelle": Täytyy olla hiljaa, ei saa itkeä, ei rymistellä, ei saa, ei saa jne....
-
Jeesus on mielestäni erittäin kiltti ja lapsenkaltainen, Hän on juuri sitä, mihin Hän haluaisi meidät viedä.
Jeesus ei suvainnut uskonnollisuutta (perinnäissääntöjen kirjoa hengellisessä elämässä ja ihmisten järkeisoppeja rituaaleineen)
Hän oli erittäin radikaali ja vallankumouksellinen kun oli pahuutta vastassa, edellämainitut asiat ovat osa sitä pahuutta.
Kuitenkin, Hän on erittäin kiltti. Erittäin rakastava ja rakas, suuri on se rakkaus että Hän tuli maan päälle vain yksittäisten ihmisten takia kärsiäkseen ja kuollakseen heidän puolestaan ja noustakseen kuolleista. Jokaisen henkilön puolesta Hän kärsi ja kuoli henkilökohtaisesti.
Hänen omiaan kohtaan Hän on erittäin kiltti ja haluaa huolehtia kaikista tarpeistamme, koska Hän on hyvä paimen joka ruokkii ja kaitsee lampaitaan.
Näin minä näen asian Hänen kiltteydestään :)
-
Jeesuksen 'kiltteyden' määrittelyssä on käytetty vanhastaan sanoja kuuliainen (Jumalan tahdolle) ja laupias (ihmisiä kohtaan).
-
voisi vaikka sanoa, että jeesus oli kiltti niille joille halusi, ja joiden uskoi tarvitsevan sitä
mutta jos aletaan halkomaan sanaa "kiltti", niin tarkoitin sitä ylläolevassa niin, että kohteli ystävällisesti, kunnioittavasti yms "perus kohteliaisuutta"
-
Ei ollut. Jeesus vittuili aika ankaraan sävyyn opetuslapsilleen ja muillekin. Minun mielestäni Jeesus on paikoin aika pelottavakin hahmo. Jos siis eläydyn alle kymmenen vuotiaan Jaakon maailmaan, niin oletettavasti olisin pitänyt Jeesus jotensakin pelottavana ja epäkilttinä.
-
Ai se skottilainen hame? En olekaan tullut miettineeksi
(Kaikenmaailman tulkintaliberaaleja sitä nykyään näkee, mutta...)
Ei vaan: Olihan se kiltti ja aika pelottava. Minusta se on ainakin aina vaikuttanut paljon kiltimmältä kuin isänsä, kiltteys kun on aika tollanen ihmisjuttu.
Ei, kukaan jolla on lampaita voi olla oikeasti ilkeä , kuten veljeni tapasi sanoa(ei sillä että Jeesuksella olisi ollut lampaita...)
-
Eikö Jeesus puhunut että taivastenvaltakunta on lastenkaltaisten? Ja jos lapsi kysyy onko Jeesus kiltti, ei siihen mielestäni voi vastata kuin kyllä.
Sallikaa lasten tulla Minun tyköni...
-
Viela suurempi ja ehka mielenkiintoisempikin kysymys on: Onko Jumala kiltti? Tiedan kolminaisuus opin ja tavallaanhan tassa puhutaan samasta asiasta, mutta...
Lapsena varmaan monet muutkin on pitaneet Jumalaa kilttina setana joka istuu pilven paalla (minun jumalallani oli jostain syysta pipo paassa!), mut viimeistaan kun lukee vanhaa testamenttia alkaa kuva horjua! Siis rakastava isa ja armoton sotapaallikko...Loogista? (ja viela se pipokin paassa... :lol: )
-
Sellaista kuvaa voisi hahmotella, että Jumala on perheensä parissa rakas Taivaallinen Isä ja kodin ulkopuolella työmatkoillaan vanhurskas Herra Sebaot.
-
Sellaista kuvaa voisi hahmotella, että Jumala on perheensä parissa rakas Taivaallinen Isä ja kodin ulkopuolella työmatkoillaan vanhurskas Herra Sebaot.
Hyvin kuvailtu! Vihollisiaanhan Jumala ei armahda raamatun mukaan, mutta perhettään kyllä kunhan perhe ei rupea vihollisiksi, vaikka joskus jonkun ilkeän teon Jumalaa kohtaan vahingossa tekisi. Tahallaan Jumalalle ilkeilyhän on vihollisuutta.
Hanna:
Jumala on todella kiltti ja Hän todella on sama Jumala vanhassa ja uudessa testamentissa.
Vanha testamentti puhuu paljon Jumalan armosta. Jumala on armollinen Jumala vanhassakin testamentissa, se on armoa Hänen omiaan kohtaan että Hän tuhoaa vihollisensa ja armoa vihollisten lapsia kohtaan, kun tämä toteutuu:
Psalmi
137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
137:9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!
Uskon, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta vaikuttanut tuonkin kohdan kirjoitettavaksi raamattuun. Jumala on kuitenkin oikeudenmukainen, ja tuo vaihtoehto ehkä mainituille lapsille on parempi kuin se, että he kasvavat vanhempiensa jäljessä pahoiksi ja tulevat kadotetuiksi, tuossa vaiheessa se on suurta armoa lapsille ja mahdollisesti lapsien tuleville vihollisille, joille he tekisivät pahaa.
Minun ymmärrykseni Jumalasta oli vähän joulupukkimainen lapsena, kuitenkin ilman partaa :) silmälasit päässä valtaistuimella istuen ja Hänen lapsensa sylissään.
On totta, että monen jumalakuva murtuu kun lukevat raamatun kokonaisuutena, ja saavat mahdollisesti selkeämmän kuvan ja ymmärryksen siitä, kuka ja millainen Jumala on. En ajattele enää "vanhan testamentin Jumalaa" ja "uuden testamentin Jumalaa", koska todellisuudessa "he" ovat yksi ja sama. Uusi testamentti puhuu Jumalasta samoja asioita kuin vanhakin. Ei Hän ole pilven reunalla istuva vanha ja lepsu ukko joka katsoo kaiken sormiensa lävitse tai olisi dementikko, joka unohtelisi asioita.
Jesajan luvun 6 alku antaa tarkan kuvan Jumalan olemuksesta :)
Jumala kuvailee itseään hyvin toisessa Mooseksen kirjassa:
34:6 Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa,
34:7 joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen."
-
Uskovan innostuneesta vastaanotosta huolimatta pidän luonnostelemaani kuvaa Jumalasta hellänä isänä ja tiukkana työmiehenä jokseenkin hatarana ja kapeana. Kuvataanhan Jumalaa myös suurpiirteisenä Luojana, joka antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Toisaalta hän kurittaa omiansa tulessa ja vedessä kuin seppä karkaistavaa rautaa.
-
Jep, jokaista jota Jumala rakastaa, sitä Hän kurittaa. Lihallinen minämme itsekkäine tarpeineen ansaitseekin tulla kuritetuksi.
Jumala antaa todella sateet pahoillekin, Hän kärsii vihan astioita pitkämielisyydessään vielä hetkisen.
-
Jos mietin mielikuvaani Jumalasta lapsellisella pipo päässä -tasolla, Hän näyttäytyy minulle pyöreänä ja tummaihoisena, hiukan Louis Armstrongin oloisena. Ääni on sointuva baritoni.
-
Saan usein vahvoja mielikuvia, jotka tahtovat tulla kuviksi, mutta valitettavan usein jäävät vain päähäni, kun en saa aikaiseksi ruveta maalaamaan.
Joskus vuosi sitten sain vahvan kuvallisen vision Jumalasta. Hahmo oli läpikuultava, keskeltä kirkas ja valosta poispäin mentäessä kullankeltainen ja oranssi. Hahmon pää rajautui kaulasta kuvapinnan ulkopuolelle, samoin avoimet, halaavat kädet. Jumala oli valtavan suuri nainen, jonka läpi kuulsi universumi galakseineen ja joka oli tulossa ottamaan katsojaa syliin. Tunnelmassa tiivistyi yhtä aikaa suuruus ja voima, joka voisi murskata koko olemassaolon, ja kaiken synnyttävä elämän lämpö, jossa Jumala itse luopuu kaikkivaltiudestaan ja tulee pieneksi ja lähelle. Vähän naiivi kuva, mutta yhtä kaikki siinä jotenkin tiivistyy se, miten miellän kaikkivaltiuden ja hyvyyden paradoksaalisen yhtäaikaisuuden.
Kyllä se pitää jossain vaiheessa tehdä kuvaksi.
-
Jeesuksen kiltteydestä vielä. Pari vuotta sitten Terho Pursiainen piti systemaattisen teologian kurssin, jonka nimi oli vaatimattomasti "Jumala". Hän ihmetteli sitä, miten uskovaiset usein odottavat viimeistä tuomiota innoissaan, koska ajattelevat olevansa Jeesuksen puolella - ja että Jeesus on tietenkin heidän puolellaan. Pursiainen muistutti, että Jeesus on tuomarina siinä tilanteessa (Matt. 25:31-46), minkä luulisi aiheuttavan herkälle sielulle miettimistä.
-
"Jumalan Karitsa" voidaan ehkä mieltää kiltiksi, suorastaan lammasmaiseksi mieheksi, joka ei rohkene vastustaa vääryydentekijöitä vaan kääntää toisenkin posken. Onneksi Jeesuksen kiltteys ei evankeliumien mukaan ole tällaista kiltteyttä. Jeesus ei ole raukka.
Varsin kiltti Poika Hän kuitenkin oli täyttäessään Isän tahdon. Hän uhmasi kyllä maallista valtaa, mutta ei Häntä, jolle kuuluu kaikki valta. Meidän onneksemme.
Jumalakin on varsin kiltti sietäessään meidän edesottamuksiamme. Vanhan Testamentin aikana Hän vaikuttaa olleen hyvinkin ankara Isä, mutta meille Hän on enemmänkin lempeä ja rauhallinen isoisä (tai mummi). Sellainen jonka luona on hyvä olla ja jota ei halua loukata.
-
Jeesuksen kiltteydestä vielä. Pari vuotta sitten Terho Pursiainen piti systemaattisen teologian kurssin, jonka nimi oli vaatimattomasti "Jumala". Hän ihmetteli sitä, miten uskovaiset usein odottavat viimeistä tuomiota innoissaan, koska ajattelevat olevansa Jeesuksen puolella - ja että Jeesus on tietenkin heidän puolellaan. Pursiainen muistutti, että Jeesus on tuomarina siinä tilanteessa (Matt. 25:31-46), minkä luulisi aiheuttavan herkälle sielulle miettimistä.
Ei hätää sillä tuomiolla, jos on ystävä, armollinen ja hyvä ystävä tuomarina:
Jeesus:
"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
Ja tuossahan Jeesus puhuu opetuslapsilleen, niille, jotka seuraavat Häntä uskossa.
-
Saan usein vahvoja mielikuvia, jotka tahtovat tulla kuviksi, mutta valitettavan usein jäävät vain päähäni, kun en saa aikaiseksi ruveta maalaamaan.
Joskus vuosi sitten sain vahvan kuvallisen vision Jumalasta. Hahmo oli läpikuultava, keskeltä kirkas ja valosta poispäin mentäessä kullankeltainen ja oranssi. Hahmon pää rajautui kaulasta kuvapinnan ulkopuolelle, samoin avoimet, halaavat kädet. Jumala oli valtavan suuri nainen, jonka läpi kuulsi universumi galakseineen ja joka oli tulossa ottamaan katsojaa syliin. Tunnelmassa tiivistyi yhtä aikaa suuruus ja voima, joka voisi murskata koko olemassaolon, ja kaiken synnyttävä elämän lämpö, jossa Jumala itse luopuu kaikkivaltiudestaan ja tulee pieneksi ja lähelle. Vähän naiivi kuva, mutta yhtä kaikki siinä jotenkin tiivistyy se, miten miellän kaikkivaltiuden ja hyvyyden paradoksaalisen yhtäaikaisuuden.
Kyllä se pitää jossain vaiheessa tehdä kuvaksi.
Huomasin, että tätä vanhaa keskustelua joku luki. Minäkin kiinnostuin ja löysin "eeva-kaisalta" hyvin samanlaisen jumal-kuvauksen kuin mikä minullekin on ilmestynyt. Ero oli siinä etten mieltänyt häntä naiseksi. Vain valtavaksi valoksi, voimaksi ja rakkaudeksi. Muuten sama kuvaus.
Oliko Jeesus kiltti ?
Pieni Jeesus-vauva oli varmaan kiltti, olihan hän muutakin kuin ihmislapsi. Kun hän Pääsiäisjuhlilla jättäytyi synagoogaan, vanhemmat olivat hänelle vihaisia. Se ei ollut ehdotonta kiltteyttä, mikä ei olekaan hänen myöhempikään ominaisuutensa.
Hän teki monia rakkaudentekoja, mutta saatanaa hän kohteli kuin "vierasta sikaa". Sika-parkoihin hän ajoi myös demonit.
Kiltti kilteille, helppoa. Vihainen, väärintekijöille, rohkeaa. Jeesus toimi aina oikein.
Hieno keskustelu ansaitsee jatkua...
-
Riitta-mummi vyöräytti suurimman ongelman meille... onko Jumppu kiltti... tai Jeesus? Joskus Jumppu on kiltti, joskus ei. Jumpulla on omat mittarinsa ihmisen kärsimykseen.
-
Ja sen kun oppisi hyväksymään.
Onko parempi pitää kiinni omista kokemuksistaan kuin yrittää porautua tutkimusten avulla tiedon lähteelle.
Miksi meidän tulisi t i e t ä ä ?
-
Kokenut kaikki tietää.
Opiskelu tutustuttaa ihmiskunnan kokemusvarastoon. Opiskelusta siirrytään tutkimukseen, jossa yhdistyy kokemus ja uusi tieto. Tieto on tietoa meistä. Se lisää ymmärrystä. Ymmärrys auttaa hyväksymään. Hyväksyminen edistää yhteistoimintaa, mikä mahdollistaa rakastamisen. Rakastaminen on elämän tarkoitus. Rakastaminen synnyttää uutta. Uusi sisältää toivon kärsimyksen loppumisesta.
-
Onko parempi pitää kiinni omista kokemuksistaan kuin yrittää porautua tutkimusten avulla tiedon lähteelle.
Luulisin, että olisi paras koettaa kuunnella muiden kokemuksia myös. Mahdollisimman erilaisissa tilanteissa elävien ihmisten.
Tutkimuksilla on arvonsa niilläkin, mutta niissä joudutaan aina tekemään yksinkertaistavia oletuksia, tarkastelemaan vain muutamaa muuttujaa. Ja jos niiden muuttujien välille löytyy jokin tilastollinen yhteys, ei ole varmaa, onko toinen tekijä toisen syy vai onko niillä yhteisenä syynä jokin kolmas, tutkimuksessa huomiotta jätetty tekijä.
Tuntuu, että vaikkapa politiikka tehdään pitkälti olettaen, että muut käyttäytyvät samoin kuin itse käyttäytyy, tai oma tuttavapiiri. Ja ihmisten tuttavapiiri tuppaa koostumaan ihmisistä, jotka ovat samanlaisia kuin he itse. Ex-työnantajani toimitusjohtaja julisti, että on tasan kaksi asiaa, jotka työntekijää motivoivat: raha ja titteli. Ehkä ne häntä ovat motivoineet, mutta meissä lattiatason duunareissa tuo titteli-kohta herätti suurta huvittuneisuutta. No, firman pomoporras käytti sitten paljon aikaa sen miettimiseen, mikä titteli meille annetaan.
Nonniin eteni vähän kauas Jeesuksen kiltteydestä. Yhdistän teemat jakeella Matt. 20:32 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.20.html#29).
-
Juurikin näinkin