Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Hölkänen - 10.08.06 - klo:12:04

Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Hölkänen - 10.08.06 - klo:12:04
Av(i)oliittoketjua lukiessa heräsi kysymys, miten tämän päivän körttikansa suhtautuu avioeroihin. Eihän siitä käsittääkseni monta vuosikymmentä ole, kun oli suuri häpeä olla eronnut, varsinkin naiselle. Jotkut papit taisivat jopa kieltäytyä vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon.

2000-luvulla puolet avioliitoista päättyvät eroon (näin tilastonikkarit kylmän viileästi toteavat...). Toisin sanoen on melko tavallista, että liitot kariutuvat. Paremmissakin piireissä: kirkossa on eronnut piispa ja vapaissa suunnissa arvostettuja saarnaajia, jotka ovat eronneita. Kuitenkin Raamattu sanoo, että minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako. Onko avioero siis synti?
Otsikko: Re: Avioero
Kirjoitti: PekkaV - 10.08.06 - klo:12:32
.

Lainaus käyttäjältä: "Hölkänen"
... minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako...


Jumala on sallinut eron, koska mitään ei tapahdu Hänen tietämättään. Synti on erossaoloa Jumalasta, ei yksittäinen teko. Kariutunut liitto on tapahtunut tosiasia, jolla on Korkeimman siunaus. Luonnollinen ihminen ei halua erota. Jumala on katsonut kuitenkin hyväksi eron. Jos me ihmiset saisimme säätää, toki olisimme yhdessä ikuisesti. Erkkikin tietää, että yhdessä on mukavampaa.

.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Hölkänen - 10.08.06 - klo:12:34
Itse kannatan elinikäistä parisuhdetta, mutta olen myös sitä mieltä, että monissa tapauksissa avioero on oikea ratkaisu. Synniksi sitä ei pitäisi koskaan saarnata. (Esitin kysymyksen puhtaasta katkeruudesta, että homojen kohdalla syntikysymystä ihan vakavissaan vielä mietitään.)

Paljon keskeisempi kysymys on, mistä erot johtuvat ja miten eroon päättyviä liittoja voitaisiin vähentää.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: PekkaV - 10.08.06 - klo:13:21
Lainaus käyttäjältä: "Hölkänen"


Paljon keskeisempi kysymys on, mistä erot johtuvat ja miten eroon päättyviä liittoja voitaisiin vähentää.


Ajattelen lasten kannalta. Kriisin kestäessä he joutuvat koville. Olisi tartuttava ennakoiviin toimenpiteisiin, ettei kriisiä syntyisi.
Puhtaasti teologiselta kannalta - joka muuten on tietääkseni ainoa tehokas keino - suosin jatkuvaa rukousta. Juhani Ahon Heränneitä lastussa kuvataan miestä, joka meni pappilaan innoissaan, että nyt se saatiin kiinni, nimittäin vaimo, joka miehen mielestä oli - ja tarina antoi myös aika selviä viitteitä - yrittänyt polttaa heidän kotinsa, ja oli jo kauan kiusannut sekä miestä että lapsia. Pappipa käännytti miehen takaisin todeten, että se on sinun vaimosi, sinun kuuluu elää hänen kanssaan; että tuomioistuin ei tullut kyseeseenkään.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 10.08.06 - klo:13:55
No taidanpa taas paljastaa tämän vanhoillisuuteni, ei sille mitään mahda, että monessa asiassa vain ajattelen näin.  :wink:  Eli hyväksyn kyllä eron, mutta vain äärimmäisenä keinona. Tilastoja lukiessa tulee mieleen, että lapsiparat... Jos ja toivottavasti kun joskus sattuu se oikea omalle kohdalleni, niin yritän ainakin omasta puolestani olla yhdessä loppuun asti, mutta sehän riippuu tietysti toisesta osapuolestakin, yksin se ei onnistu, jos toinen ehdottomasti haluaa erota. Mieluummin suosisin pitkää seurusteluaikaa, jos se olisi keino välttää erot, kuitenkin naimisiin mieluummin ennen lasten tuloa.

Onneksi oma lähipiirini on välttynyt eroilta. Yksi serkku tosin on eronnut lyhyen avioliiton jälkeen, mutta heillä ei ollut lapsia, mutta nyt on sitten avoliitossa uuden naisen kanssa ollut useita vuosia ja taitaa olla kolmas lapsi tulossa. Hyvä näin. Sitten muistaakseni yksi äitin serkku on eronnut, kun asuvat erillään, en tosin ole ihan varma, onko ero virallinen. Kuitenkin on joitakin semmoisia tapauksia perhetuttujen kohdalla, että ovat asuneet erillään jopa parikin vuotta ja sitten todenneet, että parempi olla yhdessä ja nyt ovat sitten umpirakastuneita ja ovat aloittaneet kokonaan "uuden" avioliiton ja sen huomaa. Olenkin sitä mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti. Monesti unohdetaan papin sana "niin myötä kuin myös VASTAmäessä. Ei voi olettaa, että kaikki olisi aina yhtä jännää kuin alussa, vaan arki on arkea ja itse en hyväksy eron syyksi sitä, että alkoi olla "tylsää".

Jos ei ole lapsia, niin kyllä sen eron jotenkin kakistellen sulattaa, mutta jos pariskunnalla on lapsia, niin pitää olla aika pätevät syyt eroamiseen. Lasten etu pitäisi olla aina etusijalla. En minä sitä sano, että yhdessä hinnalla millä hyvänsä, en suinkaan. Väkivaltaisia avioliittoja ei pitäisi jatkaa. Samoin jos aina riidellään, niin ero on parempi, mutta ensin pitää yrittää sovitella riidat, eikä heti ensimmäisestä mutkasta kääntyä. Pettämiset ovat myös pätevä syy eroon petettävän kohdalla. Kuitenkin itse luen "synniksi" sen, että eroaa uuden rakkauden vuoksi, synniksi sille, joka hyppii uuden perään. Koskaan ei saisi tuomita, ja siksi "synti" on huono sana, mutta minkäs minä sille mahdan, kun ei vain mene kaaliin, että tuollaista peliä pidetään. En minä kuitenkaan eroa automaattisesti syntinä näe, vaan ennemminkin eron syyt voivat olla syntejä, jolloin ne menevät puolisoille eri tavoilla. Toivottavasti joku ajattelee, mitä ajan takaa. Ja sitten se, että avioliitossa pitäisi antaa tilaa toiselle. Tiedän tapauksia, joissa ollaan liian mustasukkaisia ja ei uskalleta päästää toista minnekään. Koti ei saa olla vankila. Kuitenkin aina ensin keskustelut ja muut lievemmät keinot.

No, siinä tuli joitakin minun mielestä päteviä ja ei-päteviä eron syitä. Ero on siis äärimmäinen keino, ja itse ihailen pariskuntia, jotka menneistä vaikeuksista huolimatta myöntävät, että yhdessä on parempi ja liitto jatkuu onnellisena.

Siinä taisi tulla jo tilitys omalta kohdaltani, että mitä itse ajattelen asioista. Kuitenkin jokainenhan voi olla omaa mieltänsä. Yhteenvetona, että ihmiset eroavat mielestäni liian helposti ja eivät usein ole miettineet tarpeeksi avioliittoon mennessään, mitä se tarkoittaa. Ei muutoin voi selittää erojen määrän noin jyrkkää kasvua.



ps.  Ja bonuksena sanon sen, että en pane yhtään vastaan, kun lesket menevät uusiin naimisiin. Minun mielestä avioliitot ovat tällöin päättyneet niinkuin Jumala on säätänyt ja sen jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Sanneli - 10.08.06 - klo:17:01
Olen onnellinen suvustani. Eronnut on tietääkseni pelkästään pikkuserkku-kummisetäni. Eikä kenelläkään muulla tietääkseni ole mitään ongelmia. Myöskin kuuden parhaan ystäväni (jos vain Nivalan alue lasketaan) vanhemmista vain yhden vanhemmat ovat eronneet.

Mulla on hyvä tuuri.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 10.08.06 - klo:21:48
Olisi ihan kivaa nähdä joskus sellainen tilasto, että miten erot jakautuvat eri puolille Suomea. On vain semmoinen näppituntuma, että Etelä-Suomi ja kaupungit kiilaavat ylivoimaisesti edelle, kun kuulostaa niin kamalan isolta nuo luvut, vaikka samat olen aiemminkin kuullut. Etelästähän ne tosin aina kaikki muotivillitykset alkavat, niin eihän se mikään kumma olisikaan. Täällä pohjoisemmassa (Savo ja Pohjanmaa) on vielä vähän jäljellä sitä maalaisjärkeä, että ei ihan pienestä säikähdetä ja on elämänarvot useammin kohdallaan niin ettei kuvitella että avioliitto olisi vielä usean vuoden jälkeen samanlaista kuin alussa. Tämä on siis raaka yleistys, ei koske yksittäistapauksia. No, tämän päivän muoti on tuollainen vaihtuvuus, niin kai se pitää sitten yrittää hyväksyä myös avioelämään.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: An-na - 11.08.06 - klo:00:03
Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa on myös enemmän ihmisiä, joten jos luvut ovat suuremmat, niin se johtunee täysin siitä, että on enemmän ihmisiä ja täten pariskuntiakin. Kyllä sitä Pohjanmaalla ja Savossakin osataan erota. Ei eroaminen ole mikään muoti-ilmiö. En nyt yleensä mitenkään puolustele pääkaupunkiseutua, mutta tässä asiassa asuinalueella ei ole mielestäni kovinkaan suurta merkitystä. Voi olla, että on olemassa joku levoton marginaaliryhmä, joka ei kaupunkilaisuutensa vuoksi osaa tehdä töitä avioliittonsa eteen, mutta luulen, että ne luvut ovat todella pieniä. Harva menee naimisiin miettimättä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Kyllä naimisiinmenoa harkitaan aina, riippumatta asuinpaikasta. Ja ei kai kukaan ole niin naivi, että luulisi avioliiton olevan samanlaista kuin seurustelun alkuaikoina. Tai kai heitäkin on, mutta jälleen kerran luulen, että kyse on marginaalisesta ryhmästä.

Ja mitä eroamiseen tulee; ei kai kukaan naimisiin mennessään ajattele, että eroaa. Eroaminen ei ole _koskaan_ helppoa, eikä siihen johtavia päätöksiä varmaankaan tehdä heppoisin perustein. Ei sitä ulkopuolisena voi tietää yhtään, mitä ovat ne syyt, minkä takia joku eroaa. Sen takia on mielestäni ihan turha syyttää ketään siitä, että he eroavat liian helpoin perustein. Emmehän me voi sitä tietää, mitä ne syyt ja perusteet ovat. Vai tiedätkö sinä Johannes yhdenkään eronneen parin syitä ja perusteita eroamiseen? Itse olen valitettavan läheltä yhden eron nähnyt, ja täytyy kyllä näin jälkeenpäin sanoa, että vaikka se vaikeaa oli, niin paras ratkaisu se kuitenkin oli. Kaikki voivat tahoillaan nyt paljon paremmin. Mielestäni parempi erota, kuin elää perhehelvetissä, jossa liitosta kärsivät kaikki osapuolet; niin vanhemmat, lapset, ystävät kuin sukulaisetkin.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: myyräpartio - 11.08.06 - klo:00:57
Kerranki oon annan kanssa samaa mieltä. :O
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: m.k - 11.08.06 - klo:20:53
Annan kanssa samoilla linjoilla myös, kirjoitus oli asiaa...
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 11.08.06 - klo:21:43
No en minä ihan niin sanonut, että ero olisi aina huono homma, mainitsinhan, että jos on pätevät syyt, niin parempi se kuin kärsivä yhteiselämä. Jokainen tapaus on erilainen. Kuitenkaan ns. uutta rakkautta en tule itse hyväksymään eron syyksi. Sen verran pitäisi olla vastuuntuntoa lapsista ja muusta.

Ja noita tilastoja toivoin lähinnä prosenteilla, pitäisi ihan kattoa netistä, että onko siinä minun näppituntumassa mitään perää. Tai voihan se olla ihan niin, että olen vain itse kasvanut jossakin poikkeusympäristössä vähän suojassa maailman kovuudelta, niin sitä on tullut vähän virheellinen käsitys maailmassa. Kuitenkin minun pitää ihan miettiä pitkään, että keksisin eronneita pareja sen serkun lisäksi ihan lähipiiristä, aika kauaksi pitää mennä. Yläasteella yhden samanluokkalaisen vanhemmat erosivat, niin siitä puhuttiin aika paljon luokassa silloin kun tyyppi itse ei ollut siinä. Sitten rinnakkaisluokilta tiedän joitakin tapauksia. Tuntuu vaan niin onnettoman pieneltä ne tilastot lähipiirissä, kun ei ole kavereidenkaan vanhemmissa koskaan ollut eronneita.

Kyllähän minä eronneita pareja tiedän, tiedän hyvinkin, kun täällä tietäävät toisten asiat paremmin kuin omansa ja sukulaisten kautta kuulee niitä totuuksia henkilöiltä itseltään. Kylän jutut ovat usein vähän "väritettyjä", niin parempia aina nuo "suoran käden" tiedot. Liian usein on niissä tapauksissa ollut syynä kolmas osapuoli. Se on minusta ihan hölmö syy. Ja mustasukkaisuus yleensä. Näitten kylän linnakundien kohdalla taas olisin usein sitä mieltä, että eroaisivat vaimot ihmeessä, ei heidän tarvitse väkivaltaista elämää kestää. Yhden sellaisen riitaisen tapauksen taas tiedän ja päässyt läheltä seuraamaan, jossa ero on onnistunut, eron jälkeen ovat taas ystäviä keskenään ja kaikki on ok, paremmin kuin ennen.

Kuitenkin edelleen väitän, että usein erotaan liian helposti. Tietysti ulkopuolisena on yksittäistapauksista mahdotonta sanoa hyvä vai huono, mutta enpähän minä puutu siihen. Minun puolesta erotkoot, jos siltä tuntuu, mutta jotakin outoa siinä on, että erotilastot ovat kasvaneet pilviin niin lyhyessä ajassa. Ja kaiken päälle suurin osa eronneista on nuoria, ei pitkään naimisissa olleita. Elämänkokemus on ehkä kasvattanut vanhemmat parit yhteen. Ja tämä on siis yleistys, kaikenikäisiähän eroaa, vaikkakin nuoria enemmän. Toivottavasti vaan itse saan jatkaa elämää tässä avioliittojen vakaassa ympäristössä.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 11.08.06 - klo:22:02
Tuossapa olisi tuommoinen. En löytänyt mistään prosenteilla olevaa taulukkoa, jonka olen joskus Savon Sanomissa nähnyt. Tuo sivu vaatii vähän prosenttilaskutaitoa, mutta kyllä siitä äkkiä huomaa, että eronneiden perheiden osuus kaikista perheistä on isoissa kaupungeissa suurempi kuin pienillä paikkakunnilla.

http://pxweb2.stat.fi/database/V%E4est%F6/Perheet/Perheet.asp
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Mörtti-57 - 11.08.06 - klo:22:55
Joskus oon Ilikasta lukenu, notta täälä pohojanmaalla erottaas vähiten Suames. Väkivaltarikollisuutta ja muutaki rötöstelyä esiintyy myäs vähiten. Johtuuskoha nämä kaikki pohojalaasille myänteeset tilastot siitä, ku meillä juarahan viinaksia vähiten täs maas?
Näin vanahanapoikanaki oon myäs ihimetelly tätä avioero buumia. Eletähä ku pellos ja ettitähän koko ajan jotakin elämyksiä, mikään ei taharo riittää. Sitä arien harmautta ei sitte taharota kestää kaiken materialismin keskellä. Nojaa.. heleppoha mun on tällääsiä hurskastella.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Cecil - 12.08.06 - klo:02:10
Lainaus
Tilastoja lukiessa tulee mieleen, että lapsiparat...


Tämä lapsiparka oli erittäin huojentunut kun isä viimein pakkasi laukkunsa ja lähti, viidentoista vuoden perhehelvetin ja ainakin viiden vuoden äidin käsipuolessa roikkumisen aina silloin kun isän silmä vältti, ja valittamisen että "äiti, etkö sä voisi jättää sitä isää, mä en jaksa kun se huutaa ja lyö", jälkeen. Tämä sama ihanneisä petti tämän lapsiparan äitiä 19 vuotta toisen naisen kanssa, ja äiti jossain kohtaa sitä epäili ja totesi, että jos ei rakasta niin jättäisi edes eikä yrittäisi pitää kulissia pystyssä vain itsensä ja asemansa vuoksi, mutta ihanneisä kovasti vakuutteli ettei näin ole. Kummasti sitä löytyi "uusi tyttöystävä" suunnilleen samana päivänä kun äiti heitti isän pellolle, ja kummasti vaan äiti sattui tietämään tämän "uuden tyttöystävän" nimet ja kaikki, vaikkei kukaan niitä ollut äidille kertonut, oli silloin joskus kymmenen vuotta aiemmin ne tietoonsa onkinut.

Kaikki on tapauskohtaista. Jos ei rakasta niin ei rakasta, tuskin lienee hyväksi lapsiparoillekaan elää yhtä suurta valhetta koko ajan. (tarpeetonta kenties mainitakaan, että nauran katkerasti näille "lapsi tarttee isän, ei lesbojen hedelmöityshoidoille, mistä ne muuten miehen mallin saa!" -kaikentietäville)
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 12.08.06 - klo:12:09
Tuommosissa tapauksissa on ilman muuta ero parempi, ei tuollaista tarte kenenkään kestää, ei suinkaan, -ei puolison eikä lasten. Kuitenkin kaikki tapaukset ovat erilaisia. Kunpa ihmiset joskus oppisivat enemmän arvostamaan toisiaan ja oppisivat ettei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolen. Ja väkivalta ennen kaikkea on ihan sairasta.

Ja veikkaanpa että tarkoitat tuolla "kaikentietävällä" minua. No, saatanhan sellaiselta vaikuttaa, mutta pitää vielä muistuttaa että ne on vaan minun mielipiteitä.  :wink: Ja siis ihan vain mielipiteitä, en ole koskaan haaveillutkaan pätkän vertaa minkään sosiaalialan opiskelusta, niin tiedän itsekin, että mielipiteistäni on osa ihan "väärin", mutta kun niin ei voi oikeastaan sanoa mielipiteistä vaan ne ovat jokaiselle erilaisia huolimatta mistään faktatiedosta. En vain jaksa laittaa joka viestin perään luentoa siitä, että "ne on vain minun mielipiteitä".  No minun puolesta saat ihan hyvin nauraa mielipiteilleni, niin naurattaa minuakin väliin tämä nykymaailman meno. Jokainen saa tehdä ja olla mitä mieltä lystää, siihen ei toisten lupia tarvita.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Cecil - 12.08.06 - klo:12:49
En oikeastaan ollut erikseen ketään syyttävällä sormella osoittelemassa, ensimmäinen mielikuva tuota kirjoittaessa oli ehkä ennemminkin ne 10-vuotiaat pikkulikat eräällä toisella foorumilla, jotka kovasti ovat kivittämässä ihmisiä milloin mistäkin syystä, "siis abortti on niinq murha vaik se äiti ois kuusvuotias ja raiskattu, ei se oo sen lapsen vika!!!!11 ja siis vitsi kaikki homot on jotai pedofiilei, pitäis hirttää kaikki!!111"  :roll:

Ja joo, tokihan jokainen oman mielipiteensä saa tuoda ilmi ja jokaisella on mielipiteeseensä oikeus, vaikka en henk. koht. esim. yllämainittuja suuremmin ymmärtäisikään. Oman mielipiteeni minäkin vain toin ilmi, eikä siitä tietysti kenenkään tarvitse samaa mieltä olla vain minua miellyttääkseen  :wink:

/nää likat on itseasiassa ihan sellaselta foorumilta, jossa on erittäin tiukka kuri ja säännöt sekä rekisteröityminen pakollista, mutta joka paikassa on varjopuolensa. Onneksi siellä on sitten näitä fiksuja, asiallisia ihmisiä, jotka jaksavat myös tuoda mielipiteensä esiin ja perustella ne kunnolla sekä vaatia kunnollisia perusteluja näille "abortti on murha1!!!111" -mielipiteille.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: llwyd - 12.08.06 - klo:13:26
Lainaus käyttäjältä: "Cecil"
Kaikki on tapauskohtaista. Jos ei rakasta niin ei rakasta, tuskin lienee hyväksi lapsiparoillekaan elää yhtä suurta valhetta koko ajan. (tarpeetonta kenties mainitakaan, että nauran katkerasti näille "lapsi tarttee isän, ei lesbojen hedelmöityshoidoille, mistä ne muuten miehen mallin saa!" -kaikentietäville)


Eipä tähän ole mitään lisättävää. Rakkaus ja armo ne meille ihmisille kaikkein vaikeampia ovat. Sen sijaan osataan lyödä, syrjiä, vahingoittaa - outoa että jopa radikaalista armon sanomasta ollaan pystytty aika portaattomasti kehittämään sellainen versio, joka keskittyy lyömiseen ja erotteluun. On täysin samantekevää missä kombinaatiossa ihmiset yhdessä ovat ja perheitä perustavat, kunhan rakkaus, huolenpito ja suojelu pysyvät. Ilman niitä ei missään liitossa ole merkitystä.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 12.08.06 - klo:13:41
Minulle sanoi eräs kaveri kerran että "Kylläpä sulla  on vanhan aikaset mielipiteet." Kyse oli jotenkin avioliitosta mutten enää muista miten. Tuo lausahdus on kuitenkin paikkansa pitävä. Olen tälläisissä asioissa hyvin vanhanaikainen, ja samaa mieltä Johanneksen kanssa. Allekirjoittaisin lähes kaikki hänen kirjoituksensa ainakin tästä aiheesta.
    Avioero ei siis mielestäni ole hyvä asia, siis periaatteessa. Sitä ei pitäisi tehdä heppoisin perustein, mutta kyllä toki ymmärrän toki jos tälläiseen ratkaisuun päädytään esim. väkivallan tai pettämisen seurauksena. Mutta olen edelleen samoilla linjoilla Johanneksen kanssa kun sanon että suurimman osan ongelmista voi yrittäää ratkaista keskustelemalla.

Lainaus
"Kaiken se kestää, niin myötä kuin vastoinkäymisetkin."


Niin, ja siitä pettämisestä. Silloin on oikeastaan jopa oikeutettuakin hakea avioeroa jos puoliso pettää. Yksi kymmenestä käskystäkinhän on "Älä tee aviorikosta."
Mutta toisaalta, mikä ihminen on sanomaan toiselle, että tämä tekee väärin. Viisaana miehenä Johannes sanoi senkin, että "Nämä ovat vain minun mielipiteitäni, ja saat nauraa niille aivan vapaasti". (jotenkin näin kai se oli.) Ei se ole ihminen, jolla on oikeus tuomita toisen tekoset, vaan Jumala.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Johannes - 12.08.06 - klo:16:50
Lainaus käyttäjältä: "Cecil"
En oikeastaan ollut erikseen ketään syyttävällä sormella osoittelemassa, ensimmäinen mielikuva tuota kirjoittaessa oli ehkä ennemminkin ne 10-vuotiaat pikkulikat eräällä toisella foorumilla, jotka kovasti ovat kivittämässä ihmisiä milloin mistäkin syystä, "siis abortti on niinq murha vaik se äiti ois kuusvuotias ja raiskattu, ei se oo sen lapsen vika!!!!11 ja siis vitsi kaikki homot on jotai pedofiilei, pitäis hirttää kaikki!!111"  :roll:


Ai sorry kovasti... :oops: Ymmärsin sitten ihan väärin.

Joo, tiedän, että osa foorumeista on ihan tympeitä. Aikoinani kirjoittelin itsekin mm. suomi24 ja muille palstoille, joille ei tarte kirjautua. Siellä ei kestä sanoa aasin häntää niin on jo sota pystyssä. Muistan vaan, kun vaikkapa paavin kuoleman aikoihin kirjoittelin jotain positiivista paavista, taisi olla se, paavi on mielestäni monille hengellinen esikuva ja turva. No, siitä seurasi, että sain syytökset siitä, että tuen homojen teloittamista ja kondomin käytön vastustamista jne. Tuota kirjoittaessani tarkoitin silloin kyllä ihan vain sellaista turvallisuuden tunnetta, että on yhteinen hengellinen johtaja enkä maininnutkaan muuta. Semmoiset tapaukset minua risoivat niin paljon, että rupesin etsimään näitä kirjautumista vaativia foorumeja. Pystyy sitten paremmin keskustelemaan asioista.  

PS. No tämä taas venyi ja meni ohi aiheen, mutta tiivistäminen ei ole minun leipälajini. Äikän opekin sanoi lukiossa tiivistelmän jälkeen, ettei tämä ollut oikein sinun tasoisesi kirjoitelma ja kielten aineissa oli vaikeinta saada sanamäärä karsittua siihen annettuihin rajoihin, kun jutut venyivät. No niin se vain on, mutta nyt tämä viesti looopppuuuu. piste.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Hölkänen - 13.08.06 - klo:20:29
Anna tosiaan kirjoitti asiaa, ja Cecil myös.

Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Ei sitä ulkopuolisena voi tietää yhtään, mitä ovat ne syyt, minkä takia joku eroaa. Sen takia on mielestäni ihan turha syyttää ketään siitä, että he eroavat liian helpoin perustein.


Lainaus käyttäjältä: "Cecil"
Kaikki on tapauskohtaista. Jos ei rakasta niin ei rakasta, tuskin lienee hyväksi lapsiparoillekaan elää yhtä suurta valhetta koko ajan.


edit. Poistin lopun tekstin, kun sain kuulla uusia vastenmielisiä yksityiskohtia vanhempieni erosta. En tällä hetkellä tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua...
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Notski - 25.08.06 - klo:11:58
Lainaus käyttäjältä: llwyd
Lainaus käyttäjältä: "Cecil"
jopa radikaalista armon sanomasta ollaan pystytty aika portaattomasti kehittämään sellainen versio, joka keskittyy lyömiseen ja erotteluun...


radikaalista nimenomaan. Enkä nyt viittaa mihinkään tiettyyn nettisivuun..
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Cecil - 25.08.06 - klo:17:26
Quotit pielessä, mä en kyllä kirjoittanut mitään tuollaista. (viilailen tässä vaan pilkkua, jatkakaa)
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: PekkaV - 25.08.06 - klo:18:57
Lainaus käyttäjältä: "Cecil"
jatkakaa


Täytyy ihan siteerata tuo "jatkakaa", se huvitti niin.
Otsikko: Re: Avioero
Kirjoitti: An-na - 28.08.06 - klo:17:23
Lainaus käyttäjältä: "satman"
"Herää, herää, herää! Ah herää, sydämeni, uskomaan, toivomaan,..." (sovitus Samuli Korkalaisen kuoron uusimmalla levyllä)


Hei satman, ei se ole Samuli Korkalaisen kuoro, vaan Herännäisnuorten kuoro, jonka johtaja on Samuli Korkalainen! Pilkunviilausta, mutta tuosta tulee niin sellainen olo, että HNK on Samulin kokoama lammaslauma ;)
Otsikko: AVIOERO
Kirjoitti: Kalistaja - 14.10.06 - klo:02:56
Avioerot ovat aina tapauskohtaisia, ja miltei mahdoton on ikään kuin puuttua toisten ratkaisuihin. Sen olen kuitenkin huomannut, että avioero on usealle oikeasti kova paikka, ja se on asia josta usein jää jäljet... Lapsille on vaikeaa, kun se mihin luottaa ja mikä on ympärillä, murenee, murtuu... Kyllä kai s ero useimmiten pieni kuolema on. Ehkä monet olivat ennen pitkin hampain yhdessä, mutta silti sen sanon, että kyllä minua hämää esimerkiksi pappispiirien valtaisat eroluvut nykyään, verrattuna aikaan aiempaan... En ole pappi, mutta pappismatrikkelista olen oppinut lukemaan kauan, kauan sitten...Ja tuossa em. kirjassa - useissa sen painoksissa - on ikään kuin väkisinkin tuttuja pappeja käsittämättömän paljon...

     Mutta ei tämä avioliitto totisesti "sillään" suju, tämä on  työteliästä puuhaa, vaikka sormus ei puristakaan. Mutta ei kai sitä ole sanottukaan, että tämän pitäisi helppoa olla. Frouvani viereen lähden nyt kumminkin nukkumaan.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: FloVer - 14.10.06 - klo:13:58
Yksi opettajamme juuri kertoi että noin 40% avioliitossa olevista suomalaisista eroaa. Itse en vastusta avioeroa, mutta jos perheessä on lapsia, ja vanhemmat päättävät kaikista riidoistaan huolimatta pysyä yhdessä lasten takia, se on mielestäni väärin. Silloin lapset saavat kuunnella riitoja ja erimielisyyksiä jatkuvasti, ja joutuvat niiden keskelle. Siinä tapauksessa lasten kannalta parempi vaihtoeho olisi erota. Vaikka se on suuri muutos lastenkin elämässä, niin kuitenkin lapsilla on mahdollisuus pitää kumpiinkin vanhempiinsa yhteys, ilman että he joutuvat kärsimään siitä. Mutta jos ei ole suuria riitoja, niin olisi tietysti hyvä jos vanhemmat yrittäisivät vielä päästä sopuun, eivätkä eroaisi.  :wink:  Ihan näin omana mielipiteenäni.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: seppos - 15.10.06 - klo:21:15
Omasta sormuksestani voin sanoa, että aikoja sitten eli noin AD 1980 minulla tulehtui iho sormuksen alta (se ei lähde pois) ja silloin rakas vaimoni sanoi, että "älä katkaise sitä, kyllä minä tiskaan" No asia hoidettiin hankkimalla kuusihenkiseen perheeseen tiskikone. Se tiskikone ei ole tässä tärkeää vaan se, että se sormus on yhä siinä nimettömässä eikä lähde ilman väkivaltaa pois. Kiitos vaimolle.

Yhden neuvon saanen tähän lainata suoraan isosta kirjasta. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle. Kaikki mikä hautuu  turpoaa. On parempi hoitaa asiat heti pois ja itkeä itkut yhdessä.[/b]
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Mörtti-57 - 15.10.06 - klo:21:51
Avioero on tenaville niin kova paikka, että toivoos aikuusten kestävän vähän pahempaakin vastaasta suhteessaan. Kyllä ne tenavakki kotoosta riitaa kestää.

Juha Jokiahon runo puntaroo asiaa hyvin.

Riita
riiran jäläkehen
asetan piirteesi
jakoviivalle

-ja aina jää
osamääräksi

rakkaus.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Cecil - 18.10.06 - klo:23:53
Lainaus käyttäjältä: "Mörtti-57"
Avioero on tenaville niin kova paikka, että toivoos aikuusten kestävän vähän pahempaakin vastaasta suhteessaan. Kyllä ne tenavakki kotoosta riitaa kestää.


Tapauskohtaista, tää tenava ei ainakaan kestänyt vuosikausia jatkunutta  narsistisen isän inhottavaa käytöstä äitiä ja itseä kohtaan, jatkuvaa huutoa ja väkivaltaista käytöstä. Tuloksena läjäpäin henkisiä ongelmia ja hyvä jos tulee isää tavattua muutaman kerran vuodessa ja nekin vain pakon sanelemina. Tottahan ne tenavat kestää, mikäs niillä on ollessa kunhan vaan on vanhemmat yhdessä!
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Pena - 19.10.06 - klo:14:18
Avioliitto ja sen purkautuminen on mutkikkaimpia tietämiäni asioita. Toisaalta se on joskus selkein ja kaunein. Vanhempieni liitto ei havaintoni mukaan katkennut toisen varhaiseen kuolemaankaan. Joku liitto läheisteni kesken taas purkautui aikanaan (arvioni mukaan) onneksi kaikille osapuolille, vaikka ero jättikin ehkä kestäviä arpia. Tarinoita on monenlaisia ja yksikin tarina eri henkilöiden näkökulmasta aina erilainen. Oikean ja väärän arvioiminen on mahdollista kai vain kuuntelemalla rauhassa jokaista asianosaista, jos silloinkaan.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: llwyd - 19.10.06 - klo:17:00
Varmasti on sellaisia helvettejä, joista ei yksinkertaisesti ole muuta pääsyä kuin ero. Tässä kysymyksessä näkyy tämä inhimillinen taipumuksemme jatkuvasti sekoittaa muoto sisältöön. Puhumme avioliitosta ja perheestä kuin ideaali olisi automaattisesti todellisuus - mutta todellisuudessa ideaali ei ole riippuvainen ulkonaisesta muodosta, eikä "korrekti" muoto koskaan automaattisesti takaa yhtään mitään inhimillisten suhteiden sisällöstä ja toimivuudesta. Sitten toisaalta voidaan sekuntiakaan ajattelematta tuomita rakastava ja turvallinen ei-traditionaalinen perhe vain koska sen rakenne ei vastaa vaadittua keinotekoista "puhdasta" muotoa. Ymmärrän että tarkoitukset ovat mitä parhaimmat, mutta tämän ajattelun seuraukset ovat olleet mitä tuhoisimmat ja rikkovimmat.
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: HeinoM - 19.10.06 - klo:17:29
En halkee, vaikka en kaikkee sanokkaan (vaikka mieli tekis).

t.vanhoillinen
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: llwyd - 19.10.06 - klo:17:38
Niin sitä minä vaan omasta puolestani, että arvioin perheitä sen mukaan miten rakastavia ja turvallisia yhteisöjä ne aktuaalisesti, konkreettisesti ovat. Toki on pitkälle mahdollista korjata pahoja tilanteita jopa meidän raadollisten ihmisten suhteenkin, mutta sitten löytyy sellaisia, joille ei uusia mahdollisuuksia voi antaa kuin Jumala. Aivan ääripäässä joku Jammu Siltavuori (kahden pikkutytön murhaaja), mutta samalta taipaleelta löytyy paljon muitakin, joita ei mikään inhimillinen voima jaksa kestää saatikka parantaa. Eikä lasten kysymyksessä ollen ole aikaakaan suuria määriä suunnan muutokseen. Ja jos ympäristö on valmiiksi rakastava ja turvallinen, ei mitään korjaamisen varaa ole. En kyllä oikein ymmärrä mikä vanhoillisuus voisi tästä asiasta olla oikeutetusti eri mieltä...
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: juhani - 19.10.06 - klo:22:36
kyllähän se on :wink:
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: Salis - 20.10.06 - klo:11:46
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
kyllähän se on :wink:


Toistan näkemykseni: Hyvä avioero on paree kuin huono avioliitto. Nimimerkki: Kokemusta on. 8)
Otsikko: Avioero
Kirjoitti: HeinoM - 20.10.06 - klo:12:13
No onhan se niin. Eilen vaan otti päähän kaikki asiat raskaasti.
Nimim. Mutta edelleenkin vähän vanhoillinen.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 05.09.19 - klo:15:37
Av(i)oliittoketjua lukiessa heräsi kysymys, miten tämän päivän körttikansa suhtautuu avioeroihin. Eihän siitä käsittääkseni monta vuosikymmentä ole, kun oli suuri häpeä olla eronnut, varsinkin naiselle. Jotkut papit taisivat jopa kieltäytyä vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon.

2000-luvulla puolet avioliitoista päättyvät eroon (näin tilastonikkarit kylmän viileästi toteavat...). Toisin sanoen on melko tavallista, että liitot kariutuvat. Paremmissakin piireissä: kirkossa on eronnut piispa ja vapaissa suunnissa arvostettuja saarnaajia, jotka ovat eronneita. Kuitenkin Raamattu sanoo, että minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako. Onko avioero siis synti?
Evankelis-luterilaisen kirkkomme oppi-isä Martti Luther tulkitsi Raamatusta, miten avioero on mahdollista hylkäämisen tai aviorikoksen perusteella, ja avioeroon on aina löydyttävä syyllinen osapuoli.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Pena - 06.09.19 - klo:08:18
Evankelis-luterilaisen kirkkomme oppi-isä Martti Luther tulkitsi Raamatusta, miten avioero on mahdollista hylkäämisen tai aviorikoksen perusteella, ja avioeroon on aina löydyttävä syyllinen osapuoli.

Merkitseekö tämä sitä, että aina olisi myös syytön osapuoli?
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 06.09.19 - klo:11:54
Merkitseekö tämä sitä, että aina olisi myös syytön osapuoli?
Mielestäni käytännössä kyllä, koska tuomioistuimessa avioeron sai vain se puoliso, joka oli syytön avioliiton epäonnistumiseen. Molemmat puolisot eivät voineet olla syyllisiä, sillä muuten he eivät olisi voineet saada lainkaan avioeroa. Tuomioistuin vaati avioeroa hakevalta avioparilta yksityiskohtaisia tietoja syistä, jotka johtivat eroamiseen, jotka täytyi todistaa tuomioistuimessa. Hyväksyttäviä syitä olivat hylkäämisen ja aviorikoksen lisäksi puolison väkivaltaisuus, juoppous, mielisairaus sekä sukupuolitauti. Maassamme avioliitto voitiin tuomita päättymään tuomioistuimen päätöksellä avioeroon juuri syyllisyysperiaatteen mukaisesti vuoteen 1989 asti. Vasta tämän jälkeen avioeroa on voinut hakea jompikumpi puolisoista tai puolisot yhdessä ilman perusteluita ja syyllisen nimeämistä.

Nykyisin maamme evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliiton elinikäisyys on ihanne, johon tulee pyrkiä. Kirkko ei kuitenkaan pidä nykyisin avioeroa syntinä, vaan onnettomuutena. Kirkko ei myöskään halua hylätä tai syyttää ketään avioliitossaan karille joutunutta antaen myös tukea eroprosessiin.

Lähde https://evl.fi/apua-ja-tukea/ihmissuhteet/ero-on-monivaiheinen-prosessi

Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.09.19 - klo:10:07
Onko tässä tapauksessa syyllinen ja syytön ?


"Jossakin vaiheessa Siegfridsistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei parisuhde antanut enää sitä, mitä sen piti antaa. Pari ajautui erilleen ja alkoi haluta elämältä erilaisia asioita. Tuntui, etteivät heidän unelmansa enää kohdanneet ja että he halusivat elämältä eri asioita.

– Koen, että me kasvoimme erilleen. Joskus ajattelin, että tulemme aina olemaan yhdessä, mutta ihmiset muuttuvat ja se on pakko hyväksyä, Siegfrids sanoo IS:lle."

IS-netti tänään

Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.09.19 - klo:13:00
Kysyn lisäksi, onko em.syistä syytä erota ?

" Kasvoimme erillemme ! "   :017:

Eihän avioparin tarvitse olla 1:1  mielipiteissä tai harrastuksissa.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Pena - 07.09.19 - klo:14:04
Kysyn lisäksi, onko em. syistä syytä erota ?
"Kasvoimme erillemme!"   :017:

Tuntuu, että joillakin eronneilla on ollut väärä ja ihanteellinen käsitys avioliitosta. Eikö heillä ole ollut tuttavapiirissään vanhoja aviopareja, joista olisi voinut nähdä, mistä siinä oikeastaan on kysymys?
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: PekkaV - 07.09.19 - klo:14:55

   Aluksi nyhjätään yhdessä, sitten nyhjätään erikseen. Lapsen synnyttyä katse suunnataan tulevaisuuteen valmistamalla uudelle sukupolvelle tietä. Kun  lapset ovat omillaan, heitä peesataan, jos haluavat. Luonnostaan ihminen haluaa selviytyä itse.
Elämän painuessa iltaan taas nyhjätään yhdessä, ei kuitenkaan tyhjästä. Paljon on yhdessä koettu, eletty ja oltu. Herralle kiitos!

Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Pena - 07.09.19 - klo:16:24
   Aluksi nyhjätään yhdessä, sitten nyhjätään erikseen. Lapsen synnyttyä katse suunnataan tulevaisuuteen valmistamalla uudelle sukupolvelle tietä. Kun  lapset ovat omillaan, heitä peesataan, jos haluavat. Luonnostaan ihminen haluaa selviytyä itse.
Elämän painuessa iltaan taas nyhjätään yhdessä, ei kuitenkaan tyhjästä. Paljon on yhdessä koettu, eletty ja oltu. Herralle kiitos!

Tähän nyhjään aamenen.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: öppiäinen - 07.09.19 - klo:16:32
" Kasvoimme erillemme ! "   :017:

Jospa he kutistuivat erilleen?

"Jossakin vaiheessa Siegfridsistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei parisuhde antanut enää sitä, mitä sen piti antaa."

Ei kai se anna, jollei sille anna?

Mitä sen sitten pitäisi antaa? Millainen shoppailulista, mitä kaikkea pitäisi saada?
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Pena - 07.09.19 - klo:17:29
Mitä sen sitten pitäisi antaa? Millainen shoppailulista, mitä kaikkea pitäisi saada?

"Haudot vain harhaa, mä sulle luvannut en ruusutarhaa
Tai aurinkolaivaa, kun sitä mietit on se turhaa vaivaa.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 12.09.19 - klo:09:54
Onko tässä tapauksessa syyllinen ja syytön ?


"Jossakin vaiheessa Siegfridsistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei parisuhde antanut enää sitä, mitä sen piti antaa. Pari ajautui erilleen ja alkoi haluta elämältä erilaisia asioita. Tuntui, etteivät heidän unelmansa enää kohdanneet ja että he halusivat elämältä eri asioita.

– Koen, että me kasvoimme erilleen. Joskus ajattelin, että tulemme aina olemaan yhdessä, mutta ihmiset muuttuvat ja se on pakko hyväksyä, Siegfrids sanoo IS:lle."

IS-netti tänään
Nykyisin maamme avioliittolaki hyväksyy avioeron ilman syyllisyysperiaatetta vaikka vanhojen avioerolakien vaikutus vaikuttaa edelleen meidän kristittyjen parisuhdekäsityksissämme, ja etenkin siinä, miten koemme avioeron usein jonkinlaiseksi häpeälliseksi epäonnistumiseksi.

Vielä nykyisinkin monissa herätysliikkeissä avioero on mitä kammottavin ajatus monille pariskunnille, vaikka heidän välinsä olisivatkin rikkoutuneet. Avioerohan leimaa eronneita, ja tuttavat sekä uskonystävät herätysliikkeessä saattavat sulkea heidät oman piirinsä ulkopuolelle. Maineella on siis vaikutusta herätysliikkeelle. Siksi on hyvin tavallista, että pariskunta pysyy yhdessä, vaikka heillä ei olisikaan mitään yhteistä avioliiton jatkuessa kulissiavioliittona, jossa molemmilla on oma elämänsä, vaikka he ovat edelleen avioliitossa. Avioliitossa pysyminen on heille kunnia-asia eikä avioerolla haluta tuottaa häpeää itselle eikä herätysliikkeelle.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: sivullinen - 12.09.19 - klo:11:02
Avioerossa ei ole mitään muuta vikaa kuin että lapset voi joutua kärsimään erosta. Miksi ei voida asua yhdessä ilman naimisiin menoakin?
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 12.09.19 - klo:15:39
Avioerossa ei ole mitään muuta vikaa kuin että lapset voi joutua kärsimään erosta. Miksi ei voida asua yhdessä ilman naimisiin menoakin?
Avoero saattaa olla avioeroa mutkikkaampi, koska avoerotilanteissa lakisääteistä suojaa saavat vain sellaiset avopuolisot, joilla on takana vähintään viisi vuotta yhteistaloutta tai yhteinen lapsi.

Lähde http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110026
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: sivullinen - 12.09.19 - klo:15:49
Avoero saattaa olla avioeroa mutkikkaampi, koska avoerotilanteissa lakisääteistä suojaa saavat vain sellaiset avopuolisot, joilla on takana vähintään viisi vuotta yhteistaloutta tai yhteinen lapsi.

Lähde http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110026

Jaa...ei voisi vähempää kiinnostaa!
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 19.09.19 - klo:08:41
Avioerossa ei ole mitään muuta vikaa kuin että lapset voi joutua kärsimään erosta.
Mielestäni perhehelvetti-tapauksissa avioero on  lasten kannalta parempi vaihtoehto kuin avioliiton jatkaminen.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 25.01.20 - klo:09:56
Onko tässä tapauksessa syyllinen ja syytön ?


"Jossakin vaiheessa Siegfridsistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei parisuhde antanut enää sitä, mitä sen piti antaa. Pari ajautui erilleen ja alkoi haluta elämältä erilaisia asioita. Tuntui, etteivät heidän unelmansa enää kohdanneet ja että he halusivat elämältä eri asioita.

– Koen, että me kasvoimme erilleen. Joskus ajattelin, että tulemme aina olemaan yhdessä, mutta ihmiset muuttuvat ja se on pakko hyväksyä, Siegfrids sanoo IS:lle."

IS-netti tänään
Suomenruotsalainen laulaja ja lauluntekijä Krista Siegfrids löysi eron jälkeen rakkauden  :055: .

Lähteet

Krista Siegfrids löysi eron jälkeen rakkauden – tällainen on uusi rakas: ”Hän vei jalat alta ihan täysin”                 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/6d2e397b-ef2c-4abe-a95c-ed83bd2ce24b

Krista Siegfrids julkaisi ihanan uutisen –seurustelee salaperäisen ”Mr. Amsterdamin” kanssa: ”Hän on niin kuuma”               https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/bbb20e01-cadd-4306-8add-b042153801bd
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Viisveisaaja - 04.02.20 - klo:13:34

Hän on niin kuuma ja ei muuta kuin naimisiin.

En osaa sanoa mitä mieltä naimisiin menosta, kun en ole itse ollut, mutta avoliitossa kyllä.
Se oli ainakin helppo lopettaa, vaikka ei kivuton.

Ajat muuttuu ja miksi ei toi käytäntö.
En usko liiton olevan sen kestävämpi, vaikka kymmenen pappia olisi siunaamassa yhteen, jos parit ei tule toimeen keskenään.
Ainahan se on kahden ihmisen keskinäinen sopimus.
Tietysti jotain vero ja muuta sellaista hyötyä tai haittaa voi olla.

Ihmisillä voi olla miljoonia syitä joita toinen ei tiedä tai ainakaan itse koe, siksi en moralisoisi tän asian tai vaikka abortin suhteen.
Muutenkin, onneksi mua ei ole kutsuttu moralisoimaan tai lukemaan Herran lakia lähimmäisille, vaikka tuntuu, että se on joku mitta nykyään, mitä tiukempaan luet lakia, sen parempi.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 07.02.20 - klo:15:31
Ajat muuttuu ja miksi ei toi käytäntö.
En usko liiton olevan sen kestävämpi, vaikka kymmenen pappia olisi siunaamassa yhteen, jos parit ei tule toimeen keskenään.
Ainahan se on kahden ihmisen keskinäinen sopimus.
Tietysti jotain vero ja muuta sellaista hyötyä tai haittaa voi olla.

Ihmisillä voi olla miljoonia syitä joita toinen ei tiedä tai ainakaan itse koe, siksi en moralisoisi tän asian tai vaikka abortin suhteen.
Muutenkin, onneksi mua ei ole kutsuttu moralisoimaan tai lukemaan Herran lakia lähimmäisille, vaikka tuntuu, että se on joku mitta nykyään, mitä tiukempaan luet lakia, sen parempi.
Eivätkö suruttomatkin ajattele juuri noin? :017:
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 07.02.20 - klo:17:01
Hän on niin kuuma ja ei muuta kuin naimisiin.
Krista Siegfrids muuttaa kuuman rakkaansa luo Amsterdamiin.  :060:

Lähde

Krista Siegfrids rakastui tulisesti hollantilaismieheen – maaliskuussa hän muuttaa rakkaansa luo Amsterdamiin: ”Miksi sanoisin ei rakkaudelle?”
https://seura.fi/viihde/julkkikset/krista-siegfrids-muuttaa/?_ga=2.43802917.168432442.1581087426-412661879.1581087426
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: Leena - 07.02.20 - klo:17:39
Lueskelin sata vuotta sitten kirjoitettua uskonnollishenkistä romaania. Avioerosta tuli siinä kysymys. Pitäjän rovasti kirjoitti kirjeen:  On yksi synti joka rikkoo avioliiton, arveliko rouva puolisonsa siihen syyllistyneen, oli liian arka asia jne.  Eli näin on joskus ajateltu.


Olisiko aviorikos?

………………………………..

Kummankaan ei tarvitse ottaa turpiin eikä kuunnella juopuneen eikä selväpäisenkään jatkuvia solvauksia, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. 
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: 1944 - 07.02.20 - klo:21:14
Viimeinen lauseesi on ihan oikein kirjoitettu. Jaan mielipiteesi.
Otsikko: Vs: Avioero
Kirjoitti: luterilainen - 08.02.20 - klo:11:16
Hän on niin kuuma ja ei muuta kuin naimisiin.

En osaa sanoa mitä mieltä naimisiin menosta, kun en ole itse ollut, mutta avoliitossa kyllä.Se oli ainakin helppo lopettaa, vaikka ei kivuton.

Ajat muuttuu ja miksi ei toi käytäntö. En usko liiton olevan sen kestävämpi, vaikka kymmenen pappia olisi siunaamassa yhteen, jos parit ei tule toimeen keskenään.

Ainahan se on kahden ihmisen keskinäinen sopimus. Tietysti jotain vero ja muuta sellaista hyötyä tai haittaa voi olla.

Ihmisillä voi olla miljoonia syitä joita toinen ei tiedä tai ainakaan itse koe, siksi en moralisoisi tän asian tai vaikka abortin suhteen.

Muutenkin, onneksi mua ei ole kutsuttu moralisoimaan tai lukemaan Herran lakia lähimmäisille, vaikka tuntuu, että se on joku mitta nykyään, mitä tiukempaan luet lakia, sen parempi.
Mielestäni 1.Tessalonikalaiskirjeen sanat himosta ja kiihkosta kuin myös kuudes käsky aviorikoksesta ovat ehdottomat ja selkeät, jotka ovat voimassa vielä tänäänkin (1.Tess.4:5;2.Moos.20:14).

Lutherin selitys: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme."

Lähde

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Katekismus (Lutherin Vähä katekismus)  https://katekismus.fi/10kaskya/6.html