Vielä toinen muisto tuosta viikosta, josta aloituksessa jo kerroin.
Siellä oli myös navetta. Lehmät olivat lypsetyt, joten siihen ei sentään tarvinnut alkaa.
Mutta ajattelin, että lehmän tarvitsee saada pahnoja alleen, että sen ei tarvitse nukkua pelkällä sementillä.
Siellä oli komero, jossa oli pahnoja. Pimeä se komero oli. Menin siihen komeroon sisälle ja kahmaisin sylillisen
pahnoja käsivarsilleni, semmoisella syliotteella, jotta pahnakasa yletti nenäni tasolle. Sitten alkoi tapahtua. Kun tulin
sieltä valoon takaisin, huomasin, että rotta on ihan siinä silmieni edessä kasvojani vasten. Ei ilmeisesti ollut päässyt
rutistuksestani karkuun. Huusin, jotain iiikkk... tai sinnepäin. Ei siinä vielä kaikki. Lehmä oli takanani ja pelästyi huutoani.
Ja lehmä potkaisi minua sääreen. Pahnakasa tippui ja rotta pääsi pakoon.
Sitten oli vielä hauskempi tehtävä jäljellä. Minun piti juottaa maitoa vadista pienelle vasikalle. Maito varmasti houkutti
vasikkaa, mutta se oli niin tyhmä, että se ei millään osannut laittaa turpaansa sinne maidon sekaan, vaan tyrkki maitovatia
sivusta päin. Sitten käytin raakaa voimaa ja painoin vasikan kuonon sinne maitovatiin. Vasikka veti maitoa "väärään kurkkuun" ja alkoi pärskiä. Juomisesta ei kuitenkaan tullut mitään. Ehkäpä joku muu ruokki sen. Vasikalla oli kuitenkin muistia: kun se näki minut seuraavana päivänä, niin se paineli karkuun.