Kirjoittaja Aihe: Kirkon kritiikkiä  (Luettu 91455 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #45 : 04.12.05 - klo:18:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Onhan Suomessa myös tunnustuksellinen luterilainen kirkko, johon se voisi tiedustella liittymismahdollisuuksia.


Eikö sen tarina muistuta aika paljon Luthersäätiötä. Silloin se irtosi  Hedbergiläisyydestä ja kirkosta.

Tarkemmin sanottuna niitä on kaksi erillistä Lutherilaista irtokirkkoa.

Onko miellä sama prosessi kuin useissa lahkoissa. Uusia seurakuntia syntyy, kun on liikaa pomoja?? Differoituminen muita paremmaksi käy helposti opillisilla asioilla.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #46 : 04.12.05 - klo:22:22 »
Niin kai se kristittyjen hajaantuminen etenee. Synnillistä ja surullista! Joskus sitten kirkkokunnat löytävät keskustelupöytään ja jopa yhteiseen ehtoollispöytäänkin. Pidän sitä puolestaan Pyhän Hengen ihmeenä.

Poissa Larssi

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 12
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #47 : 03.01.06 - klo:20:02 »
Seppos, kaksi tunnustuksellista irtokirkkoa? Onhan niitä monia, kirkon sisällä ja sen ulkopuolella.

Yhtäkkiä tulee mieleen ulkopuolisia: "Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko" n. 300 jäsentä.

Suomen tunnustuskirkko n.40 jäsentä.

vapaa ef.lut seurakunta n.600 jäsentä?

Nastolan lut.seurakunta n.30 jäsentä

ristinseurakunta n.alle 20 jäsentä. yms.
...ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus. (1.Tim.3:15)

**Käyttäjän Larssi tunnus on lukittu epäasiallisen käytöksen vuoksi. t. ylläpito**

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #48 : 03.01.06 - klo:21:27 »
Minuulla on kädessäni viimevuoden kirkon kalenteri (uusi on vasta tulossa minulle) ja siitä löytyy seuraavat
Vapaa ev.lut seurakuntaliitto 560
Suomen tunnustukselline Luterilaine kirkko 309
Luterilainen sanan yhdyskunta 170

Muita luterilaisia ei siinä ole. mutta on voinut sen jälkeen tulla. Nämä olivat silloin rekisteröityjä. Joitakin mainitsemiasi ilmeisesti kuuluu yllämainittuhin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #49 : 05.02.06 - klo:09:03 »
Tunnistaisiko Luther kaikki nykyiset luterilaiset porukat omien ajatustensa toteuttajiksi? Hän ei tietääkseni pyrkinyt oman kirkkokunnan tai edes hengellisen liikkeen perustamiseen. Paavalikin torjui oman aikansa paavalilaisuutta (1. Kor. 3). Siitä on joutavaa kinata, kuka on luterilaisempi kuin joku toinen. Tulee mieleen 70-luvun poliittiset riidat oikeasta marksilaisuudesta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #50 : 05.02.06 - klo:11:57 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Tunnistaisiko Luther kaikki nykyiset luterilaiset porukat omien ajatustensa toteuttajiksi? Hän ei tietääkseni pyrkinyt oman kirkkokunnan tai edes hengellisen liikkeen perustamiseen. Paavalikin torjui oman aikansa paavalilaisuutta (1. Kor. 3). Siitä on joutavaa kinata, kuka on luterilaisempi kuin joku toinen. Tulee mieleen 70-luvun poliittiset riidat oikeasta marksilaisuudesta.


Oikeastaan jos viittaat tekstiini, niin ei heille luterilaista nimeä ole annettu, he ovat sen itse ottaneet.

Lienee parempi kun kutsutaan miehen takin takahalkioista (skjört) tehdyllä pilkkanimellä kuin itseotettulla omatekoisella tittelillä. Kaikki pilkka vahvistaa uhmaa ja uskoa. (joku voisi sanoa hienommin marttyrihenkeä)

Lauttasaaren seuroissa pari viikoa sitten pappi, jolle tämä liike oli ilmeisesti täysin tuntematon sanoi vahingossa Herättäjäin yhdistys, mikä lienee unilukkarien ammattiliitto.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #51 : 05.02.06 - klo:12:36 »
Mikähän olisi Luteeruksen jengiin aikoinaan kohdistettu yleisin haukkumanimi? Joku kai kutsui itse Marttia paksuksi hanheksi. Olisimmeko siis evankelisen hanhenmarssikirkon jäseniä? Eikö kristittykin ollut alunperin haukkumasana?

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #52 : 05.02.06 - klo:12:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Mikähän olisi Luteeruksen jengiin aikoinaan kohdistettu yleisin haukkumanimi? Joku kai kutsui itse Marttia paksuksi hanheksi. Olisimmeko siis evankelisen hanhenmarssikirkon jäseniä? Eikö kristittykin ollut alunperin haukkumasana?


Tuosta voisi saada sanaleikin vanhoista pilkkanimistä vaikka näin.

Ristiinnautilittuun ja pilkattuun uskovat halkiotakkiset kömpivät kaitaa tietä Martti hanhen marssia peräkanaa.

Tehköön joku paremman se ei ole vaikeata
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #53 : 05.02.06 - klo:15:57 »
no tuohon voisi lisätä, että tummasulkaisen Martti-hanhen...    :wink:
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #54 : 06.02.06 - klo:17:43 »
Olisin kyllä enemmän kotonani vaikka kanaemokirkossa kuin hanhenmarssikirkossa. Pilkatun seuraaminen tuo mieleeni Georges Rouaultin taiteen. Hän maalasi samalla hartaudella kuvia Kristuksesta ja klovneista. Omille vioillemmehan me ilkumme, kun nauramme klovnille.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #55 : 09.12.06 - klo:17:09 »
Haluamatta tehdä seura-ketjusta kiistanaihetta, niin laitetaan jatko tänne: minusta vaikuttaa selkeältä, että homoseksuaalisuus ei ole valinta. No, silloin minusta sitä ei oikein voi pitää järkevästi syntinä - miten voisimme tuomita aivan normaaleja, rakastavia, heikkoja ihmisiä vapaasta tahdosta riippumattoman olemuksensa takia syntiä tekeviksi? (Vaikka teot pysyisivätkin kurissa niin ajatukset eivät.) Vähän kuin tekisi niin ihonvärin takia (ja kirkot löysivät hyvinkin paljon aikanaan tukea Raamatusta esim. afrikkalaisten ja intiaanien julmaan ja eriarvoiseen kohteluun, nyt jopa fundamentalistit ja "klassiset" kristityt tuntuvat tulkinneen näitä kohtia uudelleen). No, ok, ajatellaan kuitenkin että Jumala on sekä luonut homoseksuaalisuuden että julistanut sen synniksi. Millä termeillä, millä hengellä pitäisi näin uskovan kristityn suhtautua sitten homoihin? Olen naiivi, ajattelen että erityisellä rakkaudella, ei kylmällä ymmärtämättömyydellä, ylemmyydentunnolla, haukkumasanoilla, järjettömillä ennakkoluuloilla. Kuten klassiset ystävämme Uskossa ja Rukouksessa poikkeuksetta, ketjussa kuin ketjussa homoihin suhtautuvat. Groteskia, yököttävää.

Kirkko on sisuton, ei-rakastava ja ei-kristillinen nykysuvaitsevaisuudessaan konservatiivien suvaitsemattomuutta ja anti-kristillisyyttä kohtaan. Heikko, syrjitty, paljon jo valmiiksi särjettyjä ihmisiä sisältävä vähemmistö kärsii tästä rikkaan, ylimielisen, maailmallisen valta-organisaation "sovittelunhalusta", jonka ainoa perustelu lienee organisaation itsensä ylläpitäminen. Tunnustan että minulla on todella vähän ymmärrystä tätä asennetta kohtaan. Tunnustan että en jaksa aina edes yrittää ymmärtää näitä konservatiivisia "kristittyjä", joiden asenne syntiin tuntuu olevan sen eristäminen ja projisoiminen toisiin yksilöihin, ei ihmiseen. Ei tälläinen korskeus ja kylmyys mitään armoa tarvitse - se on jo näiden puhtaiden ja vahvojen omistuksessa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #56 : 09.12.06 - klo:17:38 »
En jaksa väitellä jälleen tästä aiheesta, mutta korjaan edelliseen sen, että armoa tarvitsevat kaikki riippumatta siitä, ovatko sitä vai ovatko tätä. Emme me olisi ihmisiä, jos emme armoa tarvitsisi. Meidän pitää vain rukoilla sitä ja rukoilla, että Jumala ohjaisi teitämme. Toisilla tiet näyttävät olevan vaikeampia kuin toisilla, ja poluillamme on myös ohdakkeita, mutta silti rukoilemme, että ne kaikki veisivät taivaaseen. Ei meistä kukaan voi sanoa olevan varmuudella oikeassa. Tämä tulee varmaan olemaan kirkon ikuinen ongelma tämä teennäinen jako liberaaleihin ja konservatiiveihin. Kummankin mielestä toinen on väärässä. Itse olen miettinyt, että miten suhtautuisin. Tiedän kyllä, että mielipiteeni ovat useissa asioissa konservatiivisuuteen kallellaan, mutta olisiko sittenkin fiksumpi, että vain hyväksyisimme eri tavalla ajattelevat ihmisinä, vaikkemme aina samaa mieltä olisikaan. Niin aion itse yrittää, vaikka myönnänkin, että helppoa siitä ei tule. Mietitäänpä ääritapauksena joku sarjamurhaaja, joka olisi pahimmassa tapauksessa tappanut omia läheisiäni. En minä tiedä, miten pystyisin rakastamaan häntä kuin lähimmäistäni. Kuitenkin voihan olla, että hän katuu tekojaan paljonkin ja on saanut synnit anteeksi ja elää täysin Jumalan tahdon mukaan siitä eteenpäin. Itse samaan aikaan hukuttaudun vihaani tätä ihmistä kohtaan. Voi kun asiat olisivat yksinkertaisempia.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #57 : 09.12.06 - klo:17:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
En jaksa väitellä jälleen tästä aiheesta, mutta korjaan edelliseen sen, että armoa tarvitsevat kaikki riippumatta siitä, ovatko sitä vai ovatko tätä. Emme me olisi ihmisiä, jos emme armoa tarvitsisi. Meidän pitää vain rukoilla sitä ja rukoilla, että Jumala ohjaisi teitämme. Toisilla tiet näyttävät olevan vaikeampia kuin toisilla, ja poluillamme on myös ohdakkeita, mutta silti rukoilemme, että ne kaikki veisivät taivaaseen. Ei meistä kukaan voi sanoa olevan varmuudella oikeassa. Tämä tulee varmaan olemaan kirkon ikuinen ongelma tämä teennäinen jako liberaaleihin ja konservatiiveihin. Kummankin mielestä toinen on väärässä. Itse olen miettinyt, että miten suhtautuisin. Tiedän kyllä, että mielipiteeni ovat useissa asioissa konservatiivisuuteen kallellaan, mutta olisiko sittenkin fiksumpi, että vain hyväksyisimme eri tavalla ajattelevat ihmisinä, vaikkemme aina samaa mieltä olisikaan. Niin aion itse yrittää, vaikka myönnänkin, että helppoa siitä ei tule. Mietitäänpä ääritapauksena joku sarjamurhaaja, joka olisi pahimmassa tapauksessa tappanut omia läheisiäni. En minä tiedä, miten pystyisin rakastamaan häntä kuin lähimmäistäni. Kuitenkin voihan olla, että hän katuu tekojaan paljonkin ja on saanut synnit anteeksi ja elää täysin Jumalan tahdon mukaan siitä eteenpäin. Itse samaan aikaan hukuttaudun vihaani tätä ihmistä kohtaan. Voi kun asiat olisivat yksinkertaisempia.


Sinä vain olet sävyltäsi aivan erilainen kuin esim. kuvaamani keskustelu on Uskossa ja Rukouksessa. Puhut heikon kristityn sävyyn, yhtenä pienistä, rikkinäisistä ja piikkisistä ihmisistä absoluuttisen Jumalan edessä. Pystyn sinänsä ymmärtämään konservatiiviset mielipiteet vaikka ne tässä seksuaalisuus-keskustelussa vaikuttavat minusta aivan samoilta kuin aikoinaan konservatiivisten kristittyjen väärät ja aggressiiviset käsitykset roduistakin. Aivan kuten siinäkin asiassa niin uskon että kristikunta hitaasti kypsyy kristilliseksi. Mutta en vain tajua sitä, että jos ajatellaan Jumalan luoneen jonkun yhteisön olemukseltaan syntiseksi, ettei sitä yhteisöä sitten lähestytä nöyrällä rakkaudella vaan ylimielisen ennakkoluulon merkeissä. Voin vain kuvitella miten konservatiivi-kristityt aikoinaan puhuivat "neekereistä". Jos nyt UR:ssä puhutaan "håkaneista" niin varmasti kevyesti olisi voinut puhua "kumihuulista" aikoinaan kun "klassinen" kristinusko niin itsestäänselvästi tuki rotuerottelua ja -hierarkiaa. Eli minusta ei ole kristillistä lähestyä ylhäältäpäin, lyövänä, tietämättömänä ja ennakkoluuloisena vaikka oppi olisikin mikä on. Itsestäni tiedän, että minun pitäisi jaksaa rakastaa konservatiiveja kohti kristinuskon ydinnäkyjä, mutta olen heikko ja ylikiivas, enkä pysty. Toivottavasti jaksavat he ryömiä kohti armoa tai kun synti heidän tiensä sulkee, että syntisten Vapahtajan tie heidän luoksensa kulkee. Näyttää vain niin kovin ilmeiseltä, ettei mistään ryömimisestä tai tien sulkeutumisesta ole heidän kohdallaan kysymys. Portti on kyllä suljettu. Taaksepäin.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa 3357

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #58 : 09.12.06 - klo:19:54 »
Meinasin sanoa "usko ja rakkaus"-sivuilla, mutta sehän ei ole sen nimi. Kävin lukemassa, vähän. En pysty kovin suurta satsia kerralla nielaisemaan.
Paha olo niistä tulee. Yritän ajatella ihmisiä niiden takana ja miettiä miksi ja mistä ajatukset nousevat, mutta en osaisi sanoa heille mitään.

Minusta eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on oikeus elää ihmisarvoista elämää niin kirkoissa kuin yhteiskunnassakin. Yksi tapa toimia on Yhteys-liike, se on kirkkojen rajat ylittävä solidaarisuus- ja tukiryhmä. www.yhteys.org

Poissa Justinos

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 8
Kirkon kritiikkiä
« Vastaus #59 : 09.12.06 - klo:20:56 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Tunnustan että en jaksa aina edes yrittää ymmärtää näitä konservatiivisia "kristittyjä", joiden asenne syntiin tuntuu olevan sen eristäminen ja projisoiminen toisiin yksilöihin, ei ihmiseen. Ei tälläinen korskeus ja kylmyys mitään armoa tarvitse - se on jo näiden puhtaiden ja vahvojen omistuksessa.


Minulla on sellainen kokemus, että synnin projisoimista toisiin ihmisiin,  oman syntisyyden tunnustamisen ja murehtimisen sijaan, esiintyy usein niiden kristittyjen keskuudessa, jotka tekevät synnistä pääasiassa moraalisen asian. Hylkäävät käsityksen olemuksellisesta syntisyydestä, sellaisesta synnistä, jota luonnollinen järki ja moraalitaju eivät heti synniksi tajua.

Silloin synti on helppo nimetä, erottaa, eristää ja tuomita.

En väitä, ettei synnin projisoimista toisiin tapahtuisi myös ns. konservatiivienkin keskuudessa. Mutta perisyntioppi, sikäli kuin se ei ole uskonelämässä vai kuollut kirjain, varjelee korottamasta itseä muiden syntisten yläpuolelle.

Minusta näyttää, että sekä tietyntyyppistä ns. fundamentalismia, että tietyntyyppistä ns. liberaalia kristillisyyttä ajaa moralistinen ja legalistinen käsitys synnistä, tuomiosta ja armosta. Toiset haluavat, että heitä ei kutsuta syntisiksi, koska ajattelevat sen samalla tarkoittavan, että he olisivat tuomittuja ja kuuluisivat armon ulkopuolelle. Toisetkin ajattelevat, että syntisyys johtaa tuomioon ja armon osattomuuteen, ja yrittävät sitten todistella synnin olevan jossakin muualla tuomitsemalla ns. helppoja, näkyviä asioita synniksi. Nämä sitten muodosvat oivan vastaparin toistensa kanssa, kummatkin todistellessaan omaa synnittömyyttään ja hyökätessään niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat heidän käsityksensä itsestään.

Kristuksen armotyöhön turvaavan ei tarvitse olla synnitön, eikä todistella synnittömyyttään.

SV 68

1. Milloin omaatuntoani
armon henki herättää,
milloin omaa kuntoani
ahdistuksin vähentää?
Milloin minä mielestäni
ylpeästä alenen?
Pidän vielä itsestäni,
toivon, että tyhjenen.

2. Milloin minä herkeäisin
luottamasta tietoihin,
puuttuvaksi käsittäisin
parhaan ymmärryksenkin,
koska muuttumattomana
jättää minut syntiin se.
Milloin osaamattomana
jättäydyn Herralle?