Jumala nyt on vain luonut minut tällaiseksi

[karjalaisenkyösti]

Aina silloin tällöin törmään otsikon kaltaiseen lauselmaan, jolla sitten pyritään perustelemaan erilaisia omia toimintamalleja.
Monesti tuon lauselman ympärillä käytävä keskustelu jollain tavoilla tökkii ajatusmaailmassani.

Kain ja Aabel olivat veljeksiä. Kainiin kehittyi jonkinlainen antipatia veljeänsä kohtaan. Kielteinen ajatus ja tunne olivat lopulta kaiketikin sietämättömiä. Lopulta Kain ei nähnyt muuta ulospääsyä, kuin tappaa veljensä.
Selvää lienee, että Kain toteutti itseään.
Miltä kuulostaa, jos Kain lopuksi olisi todennut, että "Jumala nyt vain on luonut minut sellaiseksi, että pistää vihaksi, kun koen kärsineeni epäoikeudenmukaisuutta"?

Daavid näki naisen kylpemässä ja hänessä syttyi himo naista kohtaan ja syntyi varsin ikävä soppa.
Miltä kulostaisi, jos Daavid olisi synnin teon jälkeen sanonut, että "Minut nyt on vain luotu sellaiseksi, että kun näen naisen tuollaisessa tilanteessa niin vastustamaton himo siitä syntyy, olenhan sentään mies"?

Jne...

Vastaavia esimerkkejä voisi hakea sadoilta eri aloilta.
Eli  perustellaan Raamatun vastaisia toimia väitteillä, että Jumala on minut tällaiseksi luonut.
Asia, jota tässä ei oteta huomioon, on syntiinlankeemus, joka toki oli Jumalan sallimus ja joka oli tiedossa jo ennen maailman luomista.
Ajatus vastuunpakoiluun, että "Jumala on minut tällaiseksi luonut" ei päde niihin asioihin, jotka ovat peräisin syntiinlankeemuksesta.

Mitä sitten tulee asioihin, joita Raamattu pitää hyveinä tai jotka muuten voidaan Raamatun äärellä hyvisksi asioiksi luokitella, niitä voinee pitää sellaisina, joihin otsikon lause sopii.
Jollain voi olla voimakas kiinnostus ja taipumus suunnitella rakennuksia ja tästä johtuen hän opiskelee arkkitehdiksi.
Hän kaiketikin voi sanoa, että koska Jumala on minulle tällaisen ominaisuuden suonut, ryhdyin opiskelemaan arkkitehdiksi.

Olenko hakoteillä tällaiseen näkemykseen tultuani?

[öppiäinen]

Itse asian kannalta ihan epäolennaista, mutta tämä

Kain ja Aabel olivat veljeksiä. Kainiin kehittyi jonkinlainen antipatia veljeänsä kohtaan.

niin eihän siinä muuta ollut kuin että Abel oli Herran lellikki, jonka uhrin puoleen Herra katsoi. Kainin uhri jostakin käsittämättömästä syystä ei kelvannut. Tietysti loogisinta olisi ollut Kainin suutahtaa sille Herralle, eikä veljelleen.

Taitaa olla aika tuttu tunne monelle, jolla on ollut sisaruksia. Tai myöhemmällä iällä vertaisia, luokkakavereita joista yksi opettajien suosiossa, tai työkaveri jota pomo suosii, tai mitä nyt milloinkin. Joku saa jotakin mitä itsekin haluaisi, mutta ei saa.

[Riitta-mummi]

En tiedä oletko oikeassa tai väärässä, mutta mutu-tuntumalla sanon että vahva moralisti sinussa puhuu. Onko joku luonut sinut tällaiseksi vai onko se opetettuna opittua, sitäkään en tiedä.

Usko Kristukseen vapautta minun kaltaiseni näitä pohtimasta. Tutustun mielelläni omaan sisimpääni ja pyrin muuttumaan matkalla valmiiseen.

[karjalaisenkyösti]

En tiedä oletko oikeassa tai väärässä, mutta mutu-tuntumalla sanon että vahva moralisti sinussa puhuu.

Saako vääryyttä tuomita? Vai onko se turhaa moralismia?
Joskus vaikkapa kun on kyse murhista, kysymykseen vastaamista helpottaa se, jos kuvittelee, että tällainen ehdottomasti tuomittava  teko kohdistuu omaan lähipiiriin.
Raamatussa kerrotaan, mikä on oikeaa ja väärää.

[karjalaisenkyösti]

Miltä Aadamista ja Eevasta tuntui? Entä Uurian vaimosta ja lapsista kun Daavid oli tapattanut hänen miehensä?
Daavid onneksi katui ja sai kaiken anteeksi, kuten kaikki muutkin katuvat syntiset.

[vn]

Minulla joskus iskee itseni aliarvioimisen puuska.
Siihen tilanteeseen olen koittanut opetella muistolausetta:
"Olen Jumalan luoma ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihminen, persoona,
ja minulla ei ole lupaa pitää Jumalan luomistyötä halpa-arvoisena."

Tämä ei kuitenkaan tee minusta synnitöntä, olen 100 %:n syntinen joka hetki,
mutta Jeesuksen pelastustyön perusteella olen 100 %:sti armahdettu.

En voi mihinkään nojautua ja perustaa olemustani olemaan vapaa köllöttelemään ja
lepäämään laakereillani ja iloiten hyväksymään saamattomuuteni ja sen että Jumala
on minusta flegmaatikon luonut.

Jumala rakastaa ihmistä, antanut pelastuksen Jeesuksessa, antanut Pyhän Hengen.
Jumalan lähellä saamme olla, lähteä liikkeelle uusin voimin.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Jumala on muutosvoima meissä!
Silloin ollaan liikkeellä kiitollisena ja iloiten, tehtävää riittää.
Silloin ei käperrytä kuoreemme ja panna päätä pensaaseen ja todeta,
voi voi, ei minusta ole mihinkään, saan vain olla ja istua.

[Riitta-mummi]

Kyllä. Me syylistymme omassa päässämme ja omissa piireissämme 'taivastelemaan'
maailman pahuutta ja ' noita  kamalia tekoja'  etenkin jos satumme tietämään että tekijä pakenee vähättelemään tai puolustelemaan tekoaan tuolla minkä keskustelun otsikoksi valitsit.
Tätä tarkoitan: Onko tämä keskustelun väärti ?

[öppiäinen]

Saako vääryyttä tuomita?

Lutherin suositus Isossa Katekismuksessa on tämä (kahdeksannen käskyn selityksestä):

meidän on syytä huomata, ettei kellään ole valtuutta julkisesti tuomita ja rangaista lähimmäistään, vaikka näkisikin tämän kestävän syntiä. Vain siinä tapauksessa, että joku on määrätty tuomariksi ja rankaisijaksi, hän voi sen tehdä. Synnin tuomitseminen ja synnin tietäminen ovat nimittäin kaksi eri asiaa. Voit ehkä sen hyvinkin tietää, mutta et saa sitä tuomita.

[karjalaisenkyösti]

Ihmisen tuomiot ovat erilaisia, kuin Jumalan tuomiot.
Ihminen on valmis antamaan vapauttavan tuomiona monesti, jossa Raamattu antaa langettavan tuomion.
Ihminen on taasen valmis antamaan langettavan tuomion monesti, vaikka Raamattu antaa vapauttavan tuomion.
Tuomitsemisasioissa ihmisen tunnemaailma ja ihmisjärki on varsin epäluotettava tuomari.

Lainaan Petri Kortelahden esiin tuomaa ajatusta varsin suorasanisesta saarnastaan kesäkuulta:
https://sro.fi/images/audio/jp_saarnat2019/190602.mp3

Kristinuskon sanoma ei ole, että kaikki käy, vaan että
kaiken voi saada anteeksi.

[öppiäinen]

Eli jos ei ole asianmukaiseen virkaan asetettu, niin eipä passaa toisia tuomita.

Toiselle voisin joskus oikein tiukassa paikassa sanoa, että tuo ei ole mielestäni oikein. Siis minun mielestäni. En tyrkytä omaa mielipidettäni Jumalan mielipiteeksi. Usein luulisin että parempi on olla sanomatta sitäkään. Tämä siis kun ollaan tasavertaisten aikuisten välisessä tilanteessa. Ymmärrän että lapsilleen joutuu vanhempi kyllä opettamaan, mikä on oikein ja mikä väärin; se on eri tilanne.

Sinänsä aloituksen kysymys on ihan hyvä, mutta minusta sitä ei oikein sovi pohtia muuta kuin itsensä osalta. Eli käytänkö jotain tuollaisia tekosyitä että nyt vain olen tällainen. (Ja tässähän nyt jo saimme vn:n mainion esimerkin tästä ajattelusta.)

Jos muiden tekemät vääryydet kovasti huolettavat, niin pitänee yrittää epäsuorasti toimia niin, etteivät he niihin tunne houkutusta ryhtyä. Esimerkiksi olemme äänioikeutettuja ja sitä kautta voimme yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön. Kohtelee lapsiaan ja mahdollisesti esivaltana alaisiaan niin että nämä voivat kunnioittaa, ei yritä vokotella toisen puolisoa, ei kettuile niin että toinen vihastuisi, pysyy kohtuudessa itse niin ettei toisen tarvitse omaasi himoita. Koettaa järkätä kaikille toimeentulon niin ettei tarvitse varastella henkensä pitimiksi. Sama, jos arvelet että joku toinen herkästi käyttää milloin mitäkin veruketta. (Mutta se on sitten vain sinun luulosi että hän niin tekee  )

[karjalaisenkyösti]

Öppiäinen,
otan tuon antamasi linkin takaa jokusen  lainauksen:

"
Missä näet vain onkin hurskaita saarnaajia ja kristittyjä, maailman mielipiteen mukaan he ovat harhaoppisia ja luopioita tai suorastaan parantumattomia kapinoitsijoita ja ilkiöitä. Jumalan sanakin joutuu kestämään mitä häpeällisintä ja myrkyllisintä vainoa ja pilkkaa. Sitä moititaan valheellisesti ja väännellään, ja sitä venytetään ja tulkitaan väärin. Mutta asia olkoon niin kuin on. Sillä sokealle maailmalle on ominaista juuri se, että se tuomitsee ja vainoaa totuutta ja Jumalan lapsia eikä tietenkään pidä menettelyään minään syntinä.
"

"
Ymmärrät siis sen, että on ehdottomasti kielletty puhumasta lähimmäisestä mitään pahaa. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat kuitenkin maallinen esivalta, saarnaajat sekä isä ja äiti. Tämä käsky on siis käsitettävä niin, ettei paha silti jää rankaisematta. Tässä menetellään samoin kuin viidettä käskyä sovellettaessa. Sen mukaan on toisen ihmisen ruumiillinen vahingoittaminen kielletty kaikilta muilta paitsi pyöveliltä.
"

"
Tällainen velvoitus koskee myös esivaltaa, isää ja äitiä, jopa veljiä ja sisaria tai muutoin hyviä ystävyksiä. Heidän on puolin ja toisin nuhdeltava pahaa, mikäli se on välttämätöntä ja hyödyksi. "
"

"
Kristus opettaa edelleen näin: "Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'." Aina on siis asia hoidettava henkilökohtaisesti sen kanssa, jota se koskee eikä juoruiltava hänen selkänsä takana. Mutta jos tästäkään ei ole apua, siirrä se julkisesti hoidettavaksi, joko maalliseen tai hengelliseen tuomioistuimeen. Tällöin et ole enää yksin, vaan rinnallasi ovat nuo todistajat, joiden kanssa voit osoittaa asianomaisen syylliseksi. Todistukseenne nojautuen voi tuomari sitten tuomita ja määrätä rangaistuksen.
"

"
Kaikki edellä puhuttu koskee salaisia syntejä. Jos taas synti on täysin julkinen, selvästi tuomarin ja kaikkien muidenkin tiedossa, silloin voit syntiin syyllistymättä välttää asianomaista ja antaa hänen olla oloissaan.
"

Kannattaa lukea koko tuo pitkä Lutherin teksti, niin paremmin aukeaa, mitä Luther tuossa opettaa.

Öppiäinen, mikä oli viestisi tuossa tekstissäsi, jossa lainasit Lutherin 8. käskyn selitystä?

[öppiäinen]

Öppiäinen, mikä oli viestisi tuossa tekstissäsi, jossa lainasit Lutherin 8. käskyn selitystä?

Kysyit, saako vääryyttä tuomita.

Jos olet tuomari niin saat.

[öppiäinen]

Kun sanot näin:

Vastaavia esimerkkejä voisi hakea sadoilta eri aloilta.
Eli  perustellaan Raamatun vastaisia toimia väitteillä, että Jumala on minut tällaiseksi luonut.

niin kenestä oikein puhut?

Veljestäsi, vai jostakin läheisestä ystävästäsi? Tuon Lutherin koko tekstin mukaan, jos hän mielestäsi tekee väärin, sinun tulisi nuhdella häntä yksityisesti.

Vai oletko sanomassa, että joku vähän etäisempi henkilö tekee niin? Miksi sinä sitä olet kertomassa?

"Kukaan ei saa vahingoittaa lähimmäistään kielenkäytöllään, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen. Hänestä ei saa puhua pahaa, ei totta eikä tekaistua, paitsi siinä tapauksessa, että se tapahtuu viran velvoituksella ja hänen parantamisekseen."

[karjalaisenkyösti]

Olen mielestäni puhunut yleisellä tasolla, enkä osoittanut syytöstä ketään nimettyä ihmistä kohtaan.

Minä tosin olen saanut jo yhden tuomion tässä keskustelussa:
"mutu-tuntumalla sanon että vahva moralisti sinussa puhuu. Onko joku luonut sinut tällaiseksi vai onko se opetettuna opittua, sitäkään en tiedä."

Tuo ei tosin haittaa mitään, kuten ei mahdolliset tulevatkaan henkilööni kohdistuvat tuomiot minua suuremmiten haittaa.
Katson, että tuollaiset tuomiot kuuluvat normaaliin ystävien kesken tapahtuvaan keskusteluun.
Toivon, että muutkin suhtautuisivat minuunkin samon, mikäli nyt sattusin jonkun tuomion jostakusta täällä esittämään.

 On jokseenkin todennäköistä, että itsekin olen körttifoorumihistoriani aikana antanut joitakuita nimeltä mainittuihin henkilöihin kohdistuvia tuomioita.

[Mansipaani]

Tämän päivän toinen lukukappale: "...nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen." (2.Tim. 4)
Miten Jeesus toimi; Hän nuhteli, moitti ja kehotti. Yksityisesti ja julkisesti. Ja opetti kärsivällisesti, kaikki totuuden ja armon hengessä.