Näyttääkö värinsä vai eikö näytä

[seppos]

Aina välillä on keskusteltu siitä miten menetellä työpaikalla tai tiettyjen tuttavien kanssa. Kertoako heille lähtevänsä Herättäjä-juhlille tai muuhun vastaavaan tilanteeseen. Työpaikalla uskonnosta puhumista ei katsota hyvällä jne. Meikäläinen tällaisen ujona, kainona, pienenä ja vaatimattomana on aina kailottanut töissä, että nyt lähdetään juhlille eikä kukaan ole vielä valittanut enkä tiedä, että selän takana olisi puhuttu pahaa. Samoi jouluna ja pääsiäisenä olen sanonut porukoilleni, että muistakaa käydä kirkossa eikä se ole ainakaan näkyvästi ketään suututtanut. Kysymyksiä on kyllä tullut varsinkin juhlista ja omia kokemuksia on kerrottu. Ongelma on mihin asti voi mennä? Mitä muut ovat tehneet ja mitkä ovat kokemukset?

[Kalistaja]

Aina välillä on keskusteltu siitä miten menetellä työpaikalla tai tiettyjen tuttavien kanssa. Kertoako heille lähtevänsä Herättäjä-juhlille tai muuhun vastaavaan tilanteeseen. Työpaikalla uskonnosta puhumista ei katsota hyvällä jne. Meikäläinen tällaisen ujona, kainona, pienenä ja vaatimattomana on aina kailottanut töissä, että nyt lähdetään juhlille eikä kukaan ole vielä valittanut enkä tiedä, että selän takana olisi puhuttu pahaa. Samoi jouluna ja pääsiäisenä olen sanonut porukoilleni, että muistakaa käydä kirkossa eikä se ole ainakaan näkyvästi ketään suututtanut. Kysymyksiä on kyllä tullut varsinkin juhlista ja omia kokemuksia on kerrottu. Ongelma on mihin asti voi mennä? Mitä muut ovat tehneet ja mitkä ovat kokemukset?

Kalistaja sanoo:              
On se vähän vaihdellut: joskus olen kailottanut kaikille mahdollisille kuulijoille, että herättäjäjuhlillehan minä... Mutta eivät vuodet tuossa ole veljeksiä, on niitäkin hetkiä ja paikkoja, jolloin en kummemmin ole asiasta puhunut. Tietysti niinä kertoina kun olen raportteja juhlilta tehnyt, on tilanne olllut hieman toinen kuin vuosina, jolloin olen jättänyt kynän ja koneen, paperin ja ne sellaiset tietoisesti kotiin. Mutta summa summarum: joskus olen puhunut paljon ja monessa paikassa, että herättäjäjuhlille lähden - toisinaan olen lähtenyt matkaan miltei huomiota herättämättä. Nyt olen vuoden aikana Facebookissa pistänyt peukaloa usealle H-Y:n tapahtumalle - noin olen tehnyt, vaikka naamakirjakavereissani on aika monta pakanaa ja uskonnollisten asioiden kyseenalaistajaa   ( kahvien välissä Kalistajan tekstiä )

[PekkaV]

Olen minäkin, jos se on "liittynyt johonkin", kuten Koivisto vastasi kysymykseen, käyttekö kirkossa.

[Kalistaja]

Olen minäkin, jos se on "liittynyt johonkin", kuten Koivisto vastasi kysymykseen, käyttekö kirkossa.

 Minulla ei ole aina liittynyt, usein on. Olen siis ollut herättäjäjuhlilla myös pelkkänä kuulijana, myös aikuisiässä. Siis: en aina ole tästä perinnetapahtumasta raportoinut, vaan olen toisinaan ollut vapaa juhlavieras. Puhun näin kun olin tulkitsevani  satmanin viestistä, että mikäs sitä on herättäjäjuhlilla kuljeksia, kun juhlilta voi juttuja tehdä ja saada siitä jopa vähän "tuohta".

 Niin. Talkootöissä en ehken ole ollut niin pitkäkestoisesti ja usein kuin satman, mutta olen toki tuossakin puuhassa mukana ollut, muun muassa "paskatoimikunnassa " ( hiippakuntapastori Lauri Ruotsalaisen antama nimitys) 1980-luvulla Lapualla. Mäntsälän juhlilla samalla vuosikymmenellä talkosin tiedottamista ja niin  ja niin. Satmanin veroiseen ahkeruuteen  ja ansiokkaaseen jatkuvaan ja pitkäkestoiseen talkootyöhön ei minusta vielä ole ollut.

[Leena]

No, yleensä tuollaiseen ei ole ollut aikaa, ja jos nyt joku epäilee niin miettilöön kuinka tiivistempoista on terveyskeskus- taii poliklinikkatyö. '

Totta kai, jos joku kysyy että mitäs teet kesälomalla, enpä ihmeempiä, Herättäjäjuhlille menen, tai joo voin olla työssä mutta raivaa se heinäkuun toisen viikonlopun ympärys tyhjäksi, miksi no siksi... kai olen kailottanut jo että kerran joku oli saanut tuoreen ateismiherätyksen ja sieltä mut yksinkertaisesti heitettiin pihalle, mutta muuten tuon saa rauhassa sanoa. Suuri osa lääkäreistä uskoo itse Jumalaan vaikkei kaikki kuulukaan siihen Laakärien hengelliseen kerhoon, minä en muista mikä sen nimi on.  Olen joskus meinannut ottaa selvää ja liittyä mutta se aina jää. 

Sen myönnän, että olin varovainen sen jahtauksen jälkeen.  Oli inhottava kokemus.

[Riitta-mummi]

Kyllä suku ja lähi-ihmiset tietävät että Oulusa Herättäjäjuhulilla ollaan 9.-10.7.

[Pirska]

Joskus olen huomannut, että kyllä ne tietävät vaikken ole kertonutkaan.

Kieltämättä paljon on tilanteita, että ei oikein kehtaa kertoa, että Herättäjäjuhlille, seuroihin tai kirkkoon ollaan menossa. Toisaalta monessa tilanteessa olen huomannut senkin, että jos kertoo, niin erittäin fiksusti osaavat suhtautua. Ajatelkoot sitten itsekseen mitä haluavat, sepä ei minua haittaa.

[Sarai]

Mulla oli jännä tilanne keväällä töissä. Työkaveri kertoi olevansa lähdössä Norwegianilla Ouluun vanhempiensa luokse ja minä siinä sitten mainitsin, että lennän samaisella yhtiöllä heinäkuussa Ouluun herättäjäjuhlille. Työkaverin vastaus oli: "Ai ne on siellä tänä vuonna". Että ihan turhaan sitä kai jännittää tuollaisia tilanteita.

Noin muuten en kyllä uskonasioita yleensä tuo esille. Niin kuin en poliittista kantaanikaan. Enkä hirveästi yksityiselämäänikään. En vain ole sen tyyppinen. Ystävien (myös muita kantoja edustavien) kanssa kyllä sitten voin jutella avoimesti kaikista asioista.

[mt]

Kyllä ne juhlat ja seurat ovat puheissa samalla viivalla kuin markkinat, maatalousnäyttelyt, yleiset saunat ynnä muut. En niitä puheisa karttele, jos asiayhteys puoltaa mainintaa. Niitä paikkakuntien nimiä kun tuppaa lipsahtelemaan, ja olisi vähän vaikea selittää, jos joku kysyisi, miksi olen käynyt Ylivieskassa, Suonenjoella, Kiuruvedellä, Sievissä, Saarijärvellä...

Jokunen on ensi kertaa asiasta kuullessaan osoittanut lieviä ahdistuneisuuden oireita, mutta mitään pysyviä vammoja en tiedä aiheuttaneeni. Parempi pysyä totuudessa.

Mt

[Tiitiäinen]

Loviisa lover on kyllä näyttänyt värinsä, kun kaikki täällä höpäjää siitä, että ens viikonloppuna on Ruusujen Hurmaa tapahtuma ja että oothan tulossa...siihen on sitte ollu pakko sanoa, että en ole, on muuta menoa...sitten on käsketty perua ja sanon, että ei käy...herättäjäjuhlat Oulussa ja niitä en skippaa...ja perustelu on hyväksytty... 

Viikonloppuna kävin tuolla isolla kirkolla tunnustamassa "hiukkasen" toisenlaista väriä...ja koska itsepintaisesti halusin mennä päivän päätteeksi kuuntelemaan baleaarista housea, olin varautunut siihen, että vietän kolme tuntia pilkun jälkeistä elämää Kampin kaukoliikenteen terminaalissa, jotta pääsen aamun ekalla bussilla kohti Loviisaa...ja kuin taivaan lahjana tuttuni soittaa pilkun jälkeen, että ootko kotona nukkumassa, onko yö tai siis aamusijaa...yms. ja käski ottaa taksin Sörnäisiin, kun kuuli että en ole kotona ja majapaikka on Kamppi...sunnuntai sujui lepposasti kahvia juoden ja jutellen niitä näitä...ja taas tuli herättäjäjuhlat puheeks, kun puhuttiin musiikista...suhtautuminen oli tosi ymmärtäväisen positiivista. Tuttuni kyllä tiesi, että körttiakka olen...oli googlannu körttiläisyyden, kun olin ekaa kertaa sille maininnu ko.asiasta 

[Pyryharakka]

Tällaisena "julkijumalisena" ihmisenä ja seurakunnan työntekijänä on tosi helppo sanoa menevänsä Herättäjäjuhlille tai mihin ikinä hengelliseen tilaisuuteen. Kaikki pienellä paikkakunnalla ja sen ympärilläkin tietää tämän värin meikäläisestä.
Siis minun tapauksessa on helppoa sanoa mihin itse on menossa. Koen sen ihan eri asiakis kuin uskonnon tuputtamisen. Tai sen että neuvoisin kuulijaakin osallistumaan useammin hengellisiin tilaisuuksiin.

Mutta, mutta onko sitten minunkaan helppo sanoa, että mentiipä Tiitiäisen kanssa lauantai-iltana Ouluhallista konsertista baariin ottamaan yhdet irlantilaiset kahvit, ennen nukkumaan menoa. Täällä foorumilaisten keskuudessa se ei ole niin vaikeaa. Epäilen kuitenkin, että joidenkin uskovien ystävien kanssa keskustellessa se jää helposti mainitsematta kerrottaessa, mitä juhlilla näimme ja koimme.

[Pena]

"Julkijumalisuus" toimii Pyryharakan mainitsemalla tavalla usein vähän liikaakin. Minultakin kysytään kirkkovaltuuston jäsenenä välillä teologian tohtorille sopivia kysymyksiä, kun "olen niistä asioista perillä". Välillä pitää tunnustaa, ettei sitä "väriä" oikeastaan niin paljon olekaan.