Paljonko yleensä varoa "puhumistaan ja kuulemistaan"?

[Leena]

Tuo teema, josta Pena aloitti foorumia koskien, on yllättävän vaikea muuallakin.  Tietenkin tässä on erityisenä ongelmana se ettei keskustelukumppanin ilmeitä näe. 
Mutta ei ole sanottua, että asiat olisivat lainkaan helpommin muulloinkaan.  Toisen ihmisen ilmeet ja eleet saattaa "lukea" täysin väärin. Kun voi kuulla ja käsittää sanatkin väärin.

Minulla ei hiljakkoin ollut vielä varaa pesukoneeseen, ja kävin ystäväni luona pesemässä hänen koneellaan pyykin, sen verran pystyi aina maksamaan minkä sähkö suunnilleen vei. TV oli auki kun hänen oli lähdettävä asioilleen, ja hän sanoi siitä' jotakin jonka kuuntelin huolimattomasti. Jotakin sulkemisesta --- ettei tarvitse. No --- kone lopetti pesun nopeasti, ja ajattelin etten uskalla jättää sähkölaitetta päälle. Suljin TV:n . Muutaman tunnin kuluttua soi puhelinm. Se oli se kaverini. Kysyi tiesinkö mitä olin tehnyt --- särkenyut TV:n. Se olisikin pitänyt jättää' päälle, sillä oli jokin erityisniksi --- se ei käynnistynyt uudestaan. Oltiin hetki hiljaa, minä sopertamaan että korvaan...  sitten tulee: "Teit muuten todella harvinaisen v-mäisen tempun". Huh, kyllä tuli kiire vippimatkalle.  Mutta telkka oli käynnistynytkin.  Ostin pesukoneen. 

Miten oppia ymmärtämään ihmisiä oikein?

Hän oli tarkoittanut Ei saa sulkea, minä käsitin: Ei tarvitse (ellen viitsi).

[Pirska]

Jos tahattomasti ymmärtää toisin kuin puhuja on tarkoittanut, niin minkä sille voi. Samassa tilanteessa myös minä olisin sulkenut television. Olisihan voinut käydä niinkin, että siitä olisi syntynyt tulipalo. Luultavasti siitäkin olisi tullut moitteita. Ihmeelle tuntuisi, jos jollakin olisi televisio aina auki, sehän söisi sähköäkin aivan mielettömästi.

[Pena]

Tuo oli hauska: "luultavasti siitäkin olisi tullut moitteita". Rasmus Nalle, maailman kiltein sarjakuva, sisälsi kerran jotain samanlaista. Sankarit kaatoivat ison puun pienen majan päälle. Maja meni tuusan nuuskaksi ja sen possuasukas ryntäsi ulos ilmoittaen: - Jos teette tuon vielä kerran, voin vaikka suuttua!

Olisipa mahdollista olla noin sävyisä!

[Leena]

Jos tahattomasti ymmärtää toisin kuin puhuja on tarkoittanut, niin minkä sille voi. Samassa tilanteessa myös minä olisin sulkenut television. Olisihan voinut käydä niinkin, että siitä olisi syntynyt tulipalo. Luultavasti siitäkin olisi tullut moitteita. Ihmeelle tuntuisi, jos jollakin olisi televisio aina auki, sehän söisi sähköäkin aivan mielettömästi.

Kiitos Pirska!  Se on jäänyt vaivaamaan minua --- miutta totuus on että tulipaloa pelkäsin. Se oli nimittäin sellainen telkka josta niitä on syttynyt, eli vanha...sen tähden sille pitää ne "temput" osata tehdä.  Mutta kyllä se toisinaan mieleen palaa.  Minä nimittäin syytän itseäni siitä että en jäänyt odottamaan sen kaverini paluuta. Niin olin ensin ajatellut --- ja kun on tajunnankatkoksia, miettii aina, että jaaha, taas on mennyt jotakin sovittua ohi.  Eli entä jos hän on sanonut: Odota että mä palaan. Neljä sanaa ... jos se olikin...  Voisin vannoa että ei ollut mutta juuri noista kolmen minuutin pelkistä katkoksista ei ole viisasta vannoa.  Vielä,  kun häön reagoi niin ... no tuota... voimaperäisesti, olin vain säikähtänyt.

Selviän näistä aina kun tiedän tarkoin mitä on tapahtunut, jäi se toinen sitten vihaiseksi tai ei.  Mutta se puheliu tuli niin äkkiseltään!   Olin jättänyt ne sovitut rahat keittiöön ja ajattelin ettei hän löytänyt kun ne olivat muualla kun kerran ennen.  Minä aloin tehdä selkoa,  kiitellä ja sitten tulee yhtäkkiä: Teit muuten... piip-piip - tempun.  Sitten säntäsin keräämään telkkarahoja.  

Minä nimittäin mietin pitäisikö jäädä, mietin etten uskalla jättää tuota telkkaa mitenkään päälle.    Katsoin että apua ei, siellähän tulee ukkonen, ja tämä on lakanapyykkiä, eli missäs nämä kuivatetaan?  Koko talo pesi juhannuspyykkejään!  Meillä on kuivaushuone vaikkei pesutupaa, mutta pieni.  Pelästyin liikaa, sen takia en kysynyt kuten joskus: Hetki, selittäisitkö pitikö minun jäädä, kun en muista, mutta mahdollista se on!  Olen sitä harmitellut, mutta onneksi tv pelastui ja rahoilla ostin oman pesukoneen.  On aina helppoa kun joku toimii apumuistina - tai itse saa selvitetyksi, mitä tapahtui. On yllättävän pelottavaa, kun ei muista.  

[sadetta]

Joskus on paikallaan, mutta ei jatkuvasti kaikkea muutakaan voi varoa. Ei elämää voi loputtomasti varoa.

Keskeneräisiä olemme kuitenkin. Armahtakaamme toisiamme.