Kirjoittaja Aihe: Minä olin koditon...  (Luettu 10545 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #30 : 31.07.10 - klo:18:53 »
 :017:
Jos ei hyvällä niin olisiko sitten pahalla. Mitähän iltapäivälehdet tuohon sanoisivat?
Kyllähän ne sanoisivat vaikka mitä. Toisaalta elää mielen päällä sitkeänä, että itse sittenkin kuuluu maailman hyvinvoiviin, ja omilla asioilla ratsastelu on vaikeaa. Koko jutun, joka nyt saakin ihmiset lähinnä kiusaantumaan, kertoo vain tästä motiivista käsin: Jotta ihmiset ymmärtäisivät, että ihan jokainen, jolla on vaikeuksia valita ostaako ruokansa vai lääkkeensä, ei välttämättä ole itse asemaansa syypää. Ja kyllä, kummassakaan tilanteessa ei ole onnellinen - okoon onni vaikka kuinka jotakin joka "on itsestä kiinni".  Oireet on kurjia ja nälkä on kurjaa.  

Se, mitä kyllä ajattelen: Jollakin tapaa vahvasti kannattelee tämä ajatus: Anna pahan kääntyä hyväksi - sellaisia ihmisiä Jumala tarvitsee.  Ei kai kukaan voi toivoa enempää, kuin edes vähässä tuota?  Onko, lopulta, suurempaa unelmaakaan.

Näinkin voi auttaa. Näinkin voi toimia lääkärinä, olemalla hyvinvoivien keskellä kuin vähän nolostuttava ja kiusaannuttava, mutta sittenkin tyytyväinen muistutus:  Niinpä. Ei se aina ole omasta yrittämisestä kiinni. Voi selittää toisille lääkäreille, että potilas, jolla ei ole varaa lääkkeisiin, ei automaattisesti ole ryypännyt rahoja tai elänyt ylileveää elämää, ei liioin sairasta niitä "itsehankittuja sairauksia" joiden hoidosta luopumista ajoittain vakavasti harkitaan, joten tumpatkaahan tupakkinne ja alkakaa laihduttaa, ystäväiset. Toivotaan niinikään, että perimässä ei ole erityisesti altistavia tekijöitä - nämä kun eivät olekaan niin selvästi "itsehankittuja", kuin on kuviteltu.

Mutta mitäpä sitä auttamaan ketään joka on "tilaansa syyllinen".  Kansaa sen kummemmin kuin yksilöäkään.  Kai saa olla kiitollinen siitä, että Jumala ei ajatellut meistä samoin?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vasara

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #31 : 31.07.10 - klo:20:26 »
 Kaksi klikkausta vei   sivuille "YHDELLE VÄHIMMISTÄ"   tehneet paikanpäällä työtä Romanien keskuudessa Romaniassa jo vuosikausia.

 SEKL:fi sivuilta löytyy Romaniassa ja Bulgariassa, Istanbulissa avustustyötä tehneitä ja tekeviä.

 Suomenidantyoup.fi päiväkirjasta löytää viittauksia kuukausittain myös Romaniaan lähetetyistä rekkakuormista.

 mp.org   (Mission Possible) ylläpitää Bulgariassa orpolasten ja katulasten vastaanottokotia.

humanitaarinenidantyo.fi    pohjalaisyhteisön avustustyötä sain kaksi viikkoa sitten seurata paikalla Jöhvissä itä-viron venäjän kielisellä ja kansalaisuutta vailla olevien keskuudessa...
Paahtavassa helteessä odottivat pieniä avustuspaketteja, pyärätuolit, rollaattorit ja sairaalasängyt, äitiyspakkaukset menivät sitten vähemmällä jonotuksella.
 Lamavuosina noin 1000 sälkillistä eli rekallisen vuodessa jonnekin tarvitseville itsekin lähettelin....kolmeen V:llä alkavaan maahan.


 

 

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #32 : 01.08.10 - klo:06:34 »
Kaksi klikkausta vei   sivuille "YHDELLE VÄHIMMISTÄ"   tehneet paikanpäällä työtä Romanien keskuudessa Romaniassa jo vuosikausia.

 SEKL:fi sivuilta löytyy Romaniassa ja Bulgariassa, Istanbulissa avustustyötä tehneitä ja tekeviä.

 Suomenidantyoup.fi päiväkirjasta löytää viittauksia kuukausittain myös Romaniaan lähetetyistä rekkakuormista.

 mp.org   (Mission Possible) ylläpitää Bulgariassa orpolasten ja katulasten vastaanottokotia.

humanitaarinenidantyo.fi    pohjalaisyhteisön avustustyötä sain kaksi viikkoa sitten seurata paikalla Jöhvissä itä-viron venäjän kielisellä ja kansalaisuutta vailla olevien keskuudessa...
Paahtavassa helteessä odottivat pieniä avustuspaketteja, pyärätuolit, rollaattorit ja sairaalasängyt, äitiyspakkaukset menivät sitten vähemmällä jonotuksella.
 Lamavuosina noin 1000 sälkillistä eli rekallisen vuodessa jonnekin tarvitseville itsekin lähettelin....kolmeen V:llä alkavaan maahan.



Kiitos, katselen näitä. Mistä revit ne rekalliset?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #33 : 01.08.10 - klo:06:58 »
mp.org jäi hieman mietityttämään, mikäs tämä puhtaasti kristillinen koulu mahtaa olla, Illinoisissa toimii ainakin, ja mitä nyt sieltä muutoin tiedän niin ei matsaa, ei. Eli en mene inttämään mitään asiasta josta en tiedä, kysyn vain kuinka korvamerkittyjä ovat yhteisen organisaation varat, kun niillä varmaan no, ainakin avustetaan lastenkotia, mutta toimintaa on joks laidasta laitaan?' Paljonko käytetään tähän taatusti kristilliseen kouluttamiseen?

Kai sitä luottaa omaan kirkkoonsa ja valtioonsa sittenkin eniten. Tuon nyt reputan alkuunsa "jotta on vaikiata auttaa" kun hankkiutuvat harmeihin, sillä sitä kun ei saa valita minne hankkiutuisi syntymään,  ja sille viittaan kintaalla kuinka hienosti suomen romanien asiat ovat, hyvä on jos niin on, sittenhän maailma on yhdeltä laidaltaan kunnossa.

Kotimaa? Tiertenkin heillä on kotimaa. Kyllä, se oli paha moka minulta. Jokainen kai tietää, kuinka siistiä vain on kohtelu kotimaassa ja fokus oli tällä kertaa tässä: Me emme heistä pääse, niin kauan kuin EU:ssa on oikeus liikkua maasta toiseen kuten nyt on.  Ongelma ei ole helppo. Totta, meillä on autettaviia omasta takaa, kukaan ei voi yksin kannatella koko maailmaa harteillaan.  Hienoa, että rekkatolkulla menee tavaraa, lähinnä olikin nyt kyse käytännön toimista tänne hamnautuneiden osalta. Ellei laspsia kouluteta, jää kaikki ennalleen. Ellei väestön ainakin tubirokotuksesta huolehdita, seuraa pitkä parku. Minua kiinnostaa nyt, kiinnostaako toisia, mutta sehän saan selville -- ja todella, kun ennen osoitettiin mieltä ihan mielen osoittamisen ilosta niin kuinkas ei nyt...?  Satun tuntemaan sen sukupolven kansalaisia eivätkä ne nyt ihan rollaattoreilla vielä kulje.  Kepeää on jalannousu ainakin Saisiolla ja Taipaleella, ja erinäisillä muillakin joiden piti saada maailma kohdalleen. Ja osaamista olisi. Mukaan menijöitä meistä nuoremmista löytyy varmasti.

Ja jotta nyt ei surkuteltaisi vain näitä ressukoita niinkuin ei muitakaan jotka ovat "ihan syypäitä omaan asemaansa" - tietäähän jokainen muutenkin tuon keskustelun itseaiheutetuista sairaukisista  - ja surkuttelu taitaa olla aika hedelmätöntä - oletteko koskaan yrittäneet antaa kymmenyksiä -  luonnollisesti vain luotettuun, vapaasti valittavaan kohteeseen? Se tuntui mitättömältä, kymmenesosa nettotuloista, olivat vielä pienimmillään. Mutta alkoi karmia kun tunki niitä satasia kolehtihaaviin... äkkiä vetosin siihen ettenhän minä ole "iloinen antaja" joten parasta olla antamatta.

Vähänpä sekään auttaa jos sitten on murheellinen itsekäs?
« Viimeksi muokattu: 01.08.10 - klo:07:08 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #34 : 01.08.10 - klo:07:24 »
Yksi juttu vain.
Joskin ärsyynnyin, kun ainut etiikka joka kansaa näemmä  kiinnostaa on seksuaalietiikan tietty siivu - kuolkoon ihmisiä vaikka kuin kärpäsiä - itse kysymys ei ole muuksi muuttunut eikä ärsyttämään tarkoitettu. En tiedä mikä kirppu minua puree, sillä kurjimmassa kunnossa ei kyllä jaksa tästä välittää --- nyt vaivaa tämä kehoitus näyttää mikä kummajainen se usko ilman tekoja on, ja maininta että teoissa kyllä sitten näkyy se usko...

näinköhän...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vasara

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #35 : 02.08.10 - klo:11:02 »
Eilen jo vastasin Leenalle, vaan katkesi linja, eikä näy tulleen perille.

 Lyhyesti   Mission Possible-org. suomi on Vantaalta bulgarialaisen johtama katulapsityö-organisaatio, jonka ruotsalaisiin tukijpoihin kuuluu myös eräs Silvia, halusi Moskovassa välttämättä käydä vastaanottomodissa.

Tavaraa itään vietäväksi riitti lamavuosina aivan tarpeeksi, ovista ja ikkunoista sitä kannettiin, kaukaakin olisi pitänyt ilmaiseksi käydä noutamassa.

Nyt yhteistyökumppani on keskittynyt sairaaloiden ja vanhainkotien tarvikkeiden kierrätykseen...Vievät sängyt ja muut pois, kun uusia tuodaan tilalle. Tarkastavat, korjaavat ja toimittavat Viroon ja Latviaan omalla kuorma-autolla. Pohjois-Koreaan, Intiaan, Gambiaan merikonteissa.

Rahtirahoista on jatkuva pula, kun ei ole kirkkoherroja joille kerjuukirjeen lähettää, kuten Tervakosken varastonpitäjä..

 Hyvä romanileirin paikka näkyy olevan Helsingissä Mechelinin kadun varrella.... Umpipiha, portit ja majoitustilaa vaikka kuinka.....
 Isäni sen aikanaan runsaat 70-vuotta sitten tunsi autopataljoonan kasarmina. :icon_rolleyes: :icon_rolleyes:

 Kaikenlaiset avustajat ovat, sitten omalle asialleen antautuneita, eivätkö aina toimi edes tarpeellisessa yhteistyössä.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #36 : 02.08.10 - klo:15:38 »
Lomasta väsyneenä, en ole jaksanut lukea kaikkea viisasta ja helmeilevää älykkyyttä, jota edellisissä puheenvuoroissa on esitetty. Mutta itse teemaan. Olen oikeastaan ollut aina koditon en siis ilman kiinteistöä, jossa asun, mutta erossa joko vanhemmistani tai (ex)puolisostani. Opiskelu ja sittemmin työ on vienyt minut kauas pois perheestäni. Perheestä eroaminen on ollut jokaisen kertana tuskallista minulle, mutta varmaan helpotus lapsilleni. :D Kauan olin myös hengellisesti koditon, mutta körttiydestä olen kodin löytänyt.
Acta, non verba.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #37 : 02.08.10 - klo:16:59 »
Nyt yhteistyökumppani on keskittynyt sairaaloiden ja vanhainkotien tarvikkeiden kierrätykseen...Vievät sängyt ja muut pois, kun uusia tuodaan tilalle. Tarkastavat, korjaavat ja toimittavat Viroon ja Latviaan omalla kuorma-autolla. Pohjois-Koreaan, Intiaan, Gambiaan merikonteissa.

Rahtirahoista on jatkuva pula, kun ei ole kirkkoherroja joille kerjuukirjeen lähettää, kuten Tervakosken varastonpitäjä..
Kaikenlaiset avustajat ovat, sitten omalle asialleen antautuneita, eivätkö aina toimi edes tarpeellisessa yhteistyössä.
Sillai. Tämä riittää pitkälle. Olisiko näin, etteivät hommasta kiinnostuneet vain  löydä toisiaan, harmihan on jos päällekkäistyy. Pääseekö kimppaan, olen hyvä kerjuukirjeiden tekijä jos en muuhun pysty. Ja kenties jos joku ei jo sitä tee, Helsingin kaupungilta kerjätä poistettavaa rompetta. On kyllä niin pihi, että harvemmin ilmaiseksi antaa edes katkennutta kyynärsauvaa jos sitä joku olisi tahtomassa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #38 : 02.08.10 - klo:17:17 »
Lomasta väsyneenä, en ole jaksanut lukea kaikkea viisasta ja helmeilevää älykkyyttä, jota edellisissä puheenvuoroissa on esitetty. Mutta itse teemaan. Olen oikeastaan ollut aina koditon en siis ilman kiinteistöä, jossa asun, mutta erossa joko vanhemmistani tai (ex)puolisostani. Opiskelu ja sittemmin työ on vienyt minut kauas pois perheestäni. Perheestä eroaminen on ollut jokaisen kertana tuskallista minulle, mutta varmaan helpotus lapsilleni. :D Kauan olin myös hengellisesti koditon, mutta körttiydestä olen kodin löytänyt.
Kodittomuutta sekin on. Ainoa mihin en usko on että helpotus lapsille päästä eroon...
En oikeastaan ikinä aikaisemmin ajatellut Jeesusta kuin jonakin vähän kasvottonana jumalankaritsana joka uhrataan jne jne, kunnes törmäilin Dietrich Bonhoefferiin (koettakaa kestää) mutta niin vain kävi, että Kristuksestakin tuli elävämpi. Alkoi hatuttaa se kasvottomuus. Seuraamaan siis on toivoakseni kutsuttu. Miten seurataan, jos ei olla ihmeemmin tuttuja?
Ensimmäinen minkä käsitin oli yksinäisyys, jonka DB mahdollisesti oivalsi ja osoitti oman yksinäisyytensä kautta.  Varhaisvaiheista tiedetään vähän, mutta aikuisena omaiset pitävät tärähtäneenä, sitten, ei ystäviä ennen kuin mahdollisesti viimeisenä yönä, ja sitten yksi ystävä kavaltaa ja toinen kieltää tuntevansakaan, ei kumppania, ei lapsia. Ja oli myös tosi ihminen tosi ihmisestä, ja varmasti koki kaiken niinkuin ihminen kokee. On hetkiä, joina tuon ajatteleminen merkitsee hyvin syvää levollisuutta.  Millaista on ollut se kodittomuus ja yksinäisyys, jokainen noista kokemuksista erikseen. On mahdotonta sanoa, ettei olisi ymmärtäjää, ja lähellä vielä.   No... ei ollut tarkoitus pitää yleviä puheita... mitähän minä taas veivaan päässäni.Liian kuuma päivä mutta lähteköön... minkä kirjoitin sen kirjoitin. Viiden minuutin päästä pitäisi taas viitsiä olla viisas, hahhaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vasara

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #39 : 03.08.10 - klo:23:50 »
Leenalle: Kyllä Helsingin kaupunki antaa ja paljon.... Tänään lastasimme Gambiaan lähtevää konttia, jonne mahtuu 36 sairaalasänkyä ja melkoisesti muuta 12m x 2.3 x2.5 m.....

Avustajat kyllä melkoisesti tietävät toisistaan, mutta yhteiskristillisyys tai muihin kuin evl.kirkkoon kuuluvien kanssa yhteistyö on kertakaikkiaan mahdotonta.
Omalta kohdaltani on myös päinvastaisia esimerkkejä aikanaan, kun Karjalan raja veti Niiralan kohdalta.

Milloinkaan en ole kysellyt, mikä on uskollinen tai poliittinen vakaumuksesi, avustuksen tarpeessa olevalta....ja tarpeessa oleviksi tekeytyviäkin löytyy....

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minä olin koditon...
« Vastaus #40 : 04.08.10 - klo:07:10 »
Leenalle: Kyllä Helsingin kaupunki antaa ja paljon.... Tänään lastasimme Gambiaan lähtevää konttia, jonne mahtuu 36 sairaalasänkyä ja melkoisesti muuta 12m x 2.3 x2.5 m.....

Avustajat kyllä melkoisesti tietävät toisistaan, mutta yhteiskristillisyys tai muihin kuin evl.kirkkoon kuuluvien kanssa yhteistyö on kertakaikkiaan mahdotonta.
Omalta kohdaltani on myös päinvastaisia esimerkkejä aikanaan, kun Karjalan raja veti Niiralan kohdalta.

Milloinkaan en ole kysellyt, mikä on uskollinen tai poliittinen vakaumuksesi, avustuksen tarpeessa olevalta....ja tarpeessa oleviksi tekeytyviäkin löytyy....
No mainiota, vielä kun löytäisi vaivattoman väylän porukkaan. Ja samoin erinomaista kuulla Helsingistä tuo, tämä paikka on työnantajana Suomen itarimpanas tunnettu - paitsi ehkä Vantaa joka muutamaan kertaan on tehnyt tempun ja jättänyt palkat maksamatta ja ilmoittanut ettei kaupungin kassassa ole vain rahaa, piste kerta kaikkiaan, maksetaan joskus jos saadaan.Mutta se oli vahinko se.  

 -Se nyt on satavarma asia että avun tarpeessa olevaksi tekeytyviä löytyy. Eräs ystäväni kutoo villasukkia venäläisille vangeille, muuta sinne ei saa lähettää, kirjoitti että tietää tasan niiden menevän vaihtoon ja huumekauppaan mutta kutoo vaan ja toivoo niiden lämmittävän edes jonkun jalkoja... maininta juuri huumekaupasta piteli kättäni niin että täällä on kyllä neulottu vain omille teineille, kun nykyisin lapasia pidetään ja kaksinkertaisina ja niiden on oltava tiettyä väriä, hyvin hillittyä tai ei pidetä mitään... mutta joskus mietin sitäkin että jos loputtomiin pelkää väärinkäyttöä ei kukaan mitään apua  saakaan.  Eikä kai siinä ole mikään vakaumuksen kyselemisen paikka, ei suinkaan se ole meidän asiamme.


Eli osoitetta ja yhteystietoa metästämään vain. Apu kelpaa. Tietty on organisaatiot kuten meidän oma sosiaalinen vastuu, joka on selkeä ja hauskakin. Silti miettii kun nurkissa on yleisesti rompetta, voisko tuota joku tarvita.
« Viimeksi muokattu: 04.08.10 - klo:07:15 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.