mp.org jäi hieman mietityttämään, mikäs tämä puhtaasti kristillinen koulu mahtaa olla, Illinoisissa toimii ainakin, ja mitä nyt sieltä muutoin tiedän niin ei matsaa, ei. Eli en mene inttämään mitään asiasta josta en tiedä, kysyn vain kuinka korvamerkittyjä ovat yhteisen organisaation varat, kun niillä varmaan no, ainakin avustetaan lastenkotia, mutta toimintaa on joks laidasta laitaan?' Paljonko käytetään tähän taatusti kristilliseen kouluttamiseen?
Kai sitä luottaa omaan kirkkoonsa ja valtioonsa sittenkin eniten. Tuon nyt reputan alkuunsa "jotta on vaikiata auttaa" kun hankkiutuvat harmeihin, sillä sitä kun ei saa valita minne hankkiutuisi syntymään, ja sille viittaan kintaalla kuinka hienosti suomen romanien asiat ovat, hyvä on jos niin on, sittenhän maailma on yhdeltä laidaltaan kunnossa.
Kotimaa? Tiertenkin heillä on kotimaa. Kyllä, se oli paha moka minulta. Jokainen kai tietää, kuinka siistiä vain on kohtelu kotimaassa ja fokus oli tällä kertaa tässä: Me emme heistä pääse, niin kauan kuin EU:ssa on oikeus liikkua maasta toiseen kuten nyt on. Ongelma ei ole helppo. Totta, meillä on autettaviia omasta takaa, kukaan ei voi yksin kannatella koko maailmaa harteillaan. Hienoa, että rekkatolkulla menee tavaraa, lähinnä olikin nyt kyse käytännön toimista tänne hamnautuneiden osalta. Ellei laspsia kouluteta, jää kaikki ennalleen. Ellei väestön ainakin tubirokotuksesta huolehdita, seuraa pitkä parku. Minua kiinnostaa nyt, kiinnostaako toisia, mutta sehän saan selville -- ja todella, kun ennen osoitettiin mieltä ihan mielen osoittamisen ilosta niin kuinkas ei nyt...? Satun tuntemaan sen sukupolven kansalaisia eivätkä ne nyt ihan rollaattoreilla vielä kulje. Kepeää on jalannousu ainakin Saisiolla ja Taipaleella, ja erinäisillä muillakin joiden piti saada maailma kohdalleen. Ja osaamista olisi. Mukaan menijöitä meistä nuoremmista löytyy varmasti.
Ja jotta nyt ei surkuteltaisi vain näitä ressukoita niinkuin ei muitakaan jotka ovat "ihan syypäitä omaan asemaansa" - tietäähän jokainen muutenkin tuon keskustelun itseaiheutetuista sairaukisista - ja surkuttelu taitaa olla aika hedelmätöntä - oletteko koskaan yrittäneet antaa kymmenyksiä - luonnollisesti vain luotettuun, vapaasti valittavaan kohteeseen? Se tuntui mitättömältä, kymmenesosa nettotuloista, olivat vielä pienimmillään. Mutta alkoi karmia kun tunki niitä satasia kolehtihaaviin... äkkiä vetosin siihen ettenhän minä ole "iloinen antaja" joten parasta olla antamatta.
Vähänpä sekään auttaa jos sitten on murheellinen itsekäs?