Mutta parasta et osaa kuitenkaan nimetä?
Kovin vaikea on sanoa SE paras. Pidän pohjoismaisista, esim. Ingmar Bermanin Seitsemännestä sinetistä, Ang Leen, Syö juo mies nainen, Gabriel Axelin Ranskalaisesta illallisesta, Bille Augustin Jerusalemista ja Klaus Härön Postia pappi Jakobille.
Jos nyt oikein pinnistän, niin nuoruuteni ranskalainen Truffautin Jules ja Jim hipoo ykkössijaa.
Coenin veljekset ovat myös lemppariohjaajiani. Edvin Lainen,ja moni tanskalainen, kuten Lars von Trier, jota ymmärrän kun hänelläkin on lentopelko
Nyt olen taas "suossa" , tämä on sellainen loppumaton, uusiutuva luonnonvara.