Menkää mettään!

[Hanna]

Juuri tänään olin puolukassa (pilkunviilaajille tiedoksi: en siellä semmoisen punaisen marjan sisässä vaan ihan vaan niitä keräämässä). Ja haluankin sanoa, että hyvät ihmiset, marjastakaa, sienestäkää ja nauttikaa luonnosta. Ei olis varmaan itsekään tullut hoksatuksi, ellei yleensä hyvin epämarjastavainen isäni olisi asiaa ottanut puheeksi. Emmehän me toki kiireiltämme (köhöm, eläkeläinen ja työtön) yhdessä kerinneet, mutta saimme kuin saimmekin usiamman litran retkillämme kokoon.

Nyt tämä lakeuksien ylistäjä vetoaa, lähtekää marjastamaan. Tuloo hyötyliikuntaa, ilmaista (!) ja terveellistä ravintoa talven varalle ja vaikka paljonkin söis niin ei tuu ähky niinkuin vaikka karkeista. Eihän siis jätetä kaikkia metsiemme aarteita matänemään vaan mennään keräämään!

[An-na]

Mä olin viettämässä viikonlopun tulevan kälyni polttareissa mökillä metsän keskellä. Komppaan Hannaa, kyllä tuli rauhoittava olo! Siellä sitä on jotenkin niin pieni suuren luonnon keskellä. Metsässä tulee tosikörttiläinen olo

ps. Nyt alkoi Linnanmäen jytke...

[HeinoM]

Kyllä joo, kun karhu karjuu parinkymmenen metrin päässä näreikössä, enkä saa siitä näköhavaintoa, vaikka se varmasti näkee minut. Onneksi oli kaveri mukana. Päästiin autolle.

Tämä tapahtui muutama vuosi sitten Kontiolahdessa.

[Hanna]

Huolimatta kaikista pelottavista pedoista joita metsässä voi kohdata, niin ainakin te jolla on lapsia tai miksei sitten pikkusisaruksia tai kummilapsia, niin viekää ne marjaretkelle. Itselleni ainakin lapsuuden vahvoja, hyviä kokemuksia ovat syksyiset puolukkaretket koko perheellä, eväineen kaikkineen. Ja oppivat muksut luonnostakin jos eivät oo vielä oppinut!

[mies valaan vatsasta]

Harvoin metässä ketään näkyy. Kerran kaverin kanssa oltiin Off-roadia kokeilemassa metässä pyörillä, niin joku tosi pelottava marjastaja tuli vastaan.  :lol:  Kyllä se pikkusen kahto pitkään kun kaks poikaa tuli keskellä mehtää vastaan polkupyörillä ajaen.

Mutta kyllä metsässä kannattaa käydä. Siellä sielu lepää kun kuuntelee honkien huminointia ja sammalen rahinaa kenkien alla. Eikä aina tarvitse välttämättä painaa ympäri mettää lärvi punasena marjojen perässä, voipi sitä ottaa rennostikki ja vaan sammoilla ympärriisä!  

[Teme]

Kohta lähden yhtä vaille koko lapsilauman kanssa suunnistamaan. Siellä tulee ihasteltua metsää ihan urakalla.

[Salis]

Kohta lähden yhtä vaille koko lapsilauman kanssa suunnistamaan. Siellä tulee ihasteltua metsää ihan urakalla.

Minä olen metsässä joka päivä. Siis duunissa. Ja käyn metsässä joka aamu lenkillä. Usein myös illalla. Metsän käsite on stadissa tietysti hieman erilainen. Luen metsäksi mm. Hesan keskuspuiston.

[Juho A.]

Puolukointi on tappavan masentavaa meille värisokeille. Muut kyllä saa sangot täyteen herkkuja, mutta itse löytää ne kolme homehtunutta.  :cry:

[Salis]

Puolukointi on tappavan masentavaa meille värisokeille. Muut kyllä saa sangot täyteen herkkuja, mutta itse löytää ne kolme homehtunutta.  :cry:

Puolukat ovat sellaisia pieniä pyöreitä, jotka roikkuvat varvuista metsän aluskasvistossa. Sisälmys on valkoinen. Vaihtoehtoja on tietysti monia, mutta lehtiä tunnustelemalla on helppo erottaa puolukka mustikasta, oravanmarjasta tai juolukasta. Vadelmia harvemmin metästä löytyy.  :lol:

[mies valaan vatsasta]

Puolukat ovat sellaisia pieniä pyöreitä, jotka roikkuvat varvuista metsän aluskasvistossa. Sisälmys on valkoinen. Vaihtoehtoja on tietysti monia, mutta lehtiä tunnustelemalla on helppo erottaa puolukka mustikasta, oravanmarjasta tai juolukasta. Vadelmia harvemmin metästä löytyy.

Kannattaisi varmaan sunkin kokeill miten helppoa se todelliuudessa on, vaikka ihan näkis ne väritki. Saati jos ei nää. Ja kyllä joskus on niin muuten että samalta aukeelta käyään ensin vatelmat, ja vähän myöhemmin puolukat. Tänä vuonna ei ollu oikein kumpiakkaan ka kuivuus vei kaikki. Tai ei vieny ka ei tuonukkaan.  :lol:

Mettään kannattaa kyllä mennä, kaupungin puistoa kauemmaksikin, sinne missä ei kuulu muita ääniä kuin lintujen liverrys, ja honkain huminointi. Talvella lumen narske ja tuulen suhina jäätyneessä oksastossa, kun tarpoo vyötäsi''n myöten hangessa. Mikä unelma...  :wink: Tulis jo se talvi.

[Salis]

Kannattaisi varmaan sunkin kokeill miten helppoa se todelliuudessa on, vaikka ihan näkis ne väritki. Saati jos ei nää. Ja kyllä joskus on niin muuten että samalta aukeelta käyään ensin vatelmat, ja vähän myöhemmin puolukat.

Kaikkea kuule on kokeiltu partiolaisena mm. sitä, että selviytyykö
ihminen viikon metsän ja veden antimilla. Hyvin selviytyi, mutta lähinnä veden antimilla. Tosin piti koko päivän kalastaa. Mausteina käytettiin metsän antimia.

Ja olenhan minä nuorempana kerännyt kaikki mahdolliset metästä:
Vihdat, marjat, sienet, tuohet ja polttopuut. Nykyään ei enää kelpaa pienet marjat, mutta vihdat ja polttopuut vielä teen.  

Talvella lumen narske ja tuulen suhina jäätyneessä oksastossa, kun tarpoo vyötäsi''n myöten hangessa. Mikä unelma...  :wink: Tulis jo se talvi.

Minusta kliffointa oli viime talvella olla stadissa meren jäällä Hietaniemestä Seurasaaren ympäri hiihtäen tai kävellen. Luisteluakin harrastin. Porukkaa oli kuin pipoa ja hyvät rusketukset tuli ynnä uusia kavereita.

[HeinoM]

Suoluonto on myös upeaa ja sieltähän alkaa pikkuhiljaa löytymään todella terveellisiä marjoja eli karpaloita. Valitettavasti luonnontilaiset suot alkaa käydä vähiin. Onneksi täälläpäin lähellä Joensuuta (alle 20km) on pieni pläntti suojeltua, alkuperäistä suota -  Kontiolahden Pitkäranta, siellä on yleensä hyvin karpaloita (ja joskus myös lakkoja).

[PekkaV]

.

Kosteikot, aah-aa!
En tiedä mitään kauniimpaa.

.

[mies valaan vatsasta]

Suoluonto on myös upeaa ja sieltähän alkaa pikkuhiljaa löytymään todella terveellisiä marjoja eli karpaloita. Valitettavasti luonnontilaiset suot alkaa käydä vähiin. Onneksi täälläpäin lähellä Joensuuta (alle 20km) on pieni pläntti suojeltua, alkuperäistä suota - Kontiolahden Pitkäranta, siellä on yleensä hyvin karpaloita (ja joskus myös lakkoja).

Ongelma alkaa soitten kanssa tosiaan kynään olla se että ne kaikki ojitettaan  tai otetaan turpeena. Sillon ei ennää oikkein ne hillat ja karpalot kasva. Mettätki alakkaa olla nykyään niin hoijettuja ja koneilla tampattuja että ei ees mustikoita kasva. Mutta kyllä se siitä. Kun jaksaa vaan kävellä tarpeeksi kauas.

[mannaryyni]

Suoluonto on myös upeaa.

Todellakin. Varsinkin läheltä katsottuna. Tänään tuli nimittäin otettua lähikontaktia suohon, muutaman kerran astuin tyhjään tai lämpäreeseen ja naamalleen sitä päätyi joka kerta. Siitä huolimatta, suunnistaminen on mukavaa.
Metsät on ihan jees, vaikka tällä hetkellä energia ei marjastamiseen riitäkään muuten kuin pieninä taukopaloina. Mielummin kuljeskelen siellä metsässä - ja otan valokuvia. Tai haen äidille herkkutatteja (: