Sisältö on tärkeä. Onko se kuitenkaan loppujen lopuksi tärkeämpi kuin muoto, esittäjä? Ne ovat yhtä tärkeitä. Sisällöttömän viestin ilmaisijan sosiaalinen status toteutuu vain, jos hän esiintyy nimellään. Samoin tietysti sisällökkään.
Oleellista on, että ihminen sijoittuu suhteiden verkostoon. Suhteen vahvuus, identiteetti on selkeämpi tunnistettavuuden ansiosta. Verkoston säikeet ovat sitä vahvemmat mitä konkreettisempi käsitys meillä kumppaneistamme on.
Hyvä idea on "ilmassa". Sen voi lausua moni ajassa elävä. Mutta toteutuminen ja kehittely onnistuu vain vahvan verkoston avulla.
Hyvä kirjallisuus syntyessään on "muodotonta". Sisältö luo muodon. Klassikot eivät ole syntyessään luokiteltavissa siihenastisiin kategorioihin. Kirjoittaja on aluksi taustalla, kunnes hän ajan saatossa tulee esiin ohi teostensa.
Näin voisimme ajatella nettikirjoittelustakin. Selkeä, johdonmukainen ajattelu nousee vähin erin pinnalle. Kirjoittaja on vielä nimimerkin takana. Kun aika kuluu, hänen nimensä paljastuu.
Olemme siis harjoitteluvaiheessa. Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla ilmaisu hioutuu.