Kyllä olen oma itseni. Tosin olen ollut foorumilla vain vähän aikaa – kuka tietää, millaiseksi teeskentelyksi kirjoitteluni vielä muuntuu?
Jonkinlaiseksi joka tapauksessa. On nimittäin niin, että jotta voi pysyä jengissä, uhrautumista ei voi välttää. Yhteisön hyväksi on tehtävä kompromisseja kauniimmin sanottuna realistisesti.
Paradoksaalisesti rehellisyyttä auttaa anonyymina esiintyminen. Mikäli keskustelisin omalla nimelläni ja naamallani, mukaan hiipisi väistämättä tarve esiintyä vähän tervejärkisempänä ja valmiimpana ihmisenä. Saattaisinpa vältellä joitain keskusteluaiheita kokonaan vain siitä syystä, etten haluaisi julkisesti niistä kantaani ilmaista. Niin kaksinaamainen olen.
Näin minäkin. Käyttäjätunnus, joka ei ole oma nimi, sallii enemmän vapautta. Joidenkin mielestä se on vastuuttomuutta ja samojen joidenkin mielestä ei-omalla nimellä kirjoitukset ovat hölynpölyä ainakin siinä katsannossa, ettei niihin kannata vastata. Mutta jos itse, kuten tämä, tykkää, mikäs siinä, jos tykkää kirjoitella, eräänlaista pöytälaatikkokirjoittelua.
Luulen että oma ajatteluni juuri uskonnon suhteen on muutosherkkä: olen herännyt etsimään ja kyselemään, en vielä löytänyt.
Juu, uskonnon kieli kuvaa sellaista, mitä ei ole, ja sellainen on tietysti jatkuvassa muutostilassa. Painotukset pysyvät aikansa.
Toinen asia on keskustelun yleinen sujuvuus: ainakin yritän olla jäämättä jankkaamaan asioita, jotka eivät vie keskustelua mitenkään eteenpäin. Juupas-eipäs –inttäminen ei hyödytä ketään sen jälkeen, kun juu- ja ei-puolet ovat kantansa ja niiden perustelut esittäneet.
Inttämistä helpottaa synonyymisanasto.
Netissä huomaa pian, että ihmiset ovat tottuneet kovin erilaisiin keskustelukulttuureihin, ja yritänkin mahdollisuuksien mukaan huomioida keskustelukumppanin taustan ja nahan paksuuden vastaanväittäessäni. Körttifoorumilla ainakin Pirskan kanssa varmaan uskaltaisi väitellä asioista ilman että hän kokisi väittelyn ulottuvan myös henkilökohtaisuuksiin.
Minä väittelin vuonna 2005 ja 2006, kun aloitin täällä. Nyt ovat väittelykaverini häipyneet muille foorumeille. On vain ystäviä, myötäilijöitä, välinpitämättömiä ja heitä, jotka eivät vain jaksa. Joku uusi, kuten steal ja nyt sinä, herättää minut puoliunesta piristymään. Väittelyntapaistakin saattaa syntyä, ainakin joskus sananvaihtoa.