Kovin tekee mieleni vaivatulle vastata, vaikka hän rajaa kyselynsä uusille "jäsenille". Koska kuitenkin ensimmäisenä vastasi körttijurri-Kalistaja, enköhän minäkin sitten.
En, en ole sitoutunut. Olen petturi. Olen luopuja.
Mutta! Olen joskus sitoutunut! Näin juuri. Täten olen. Kyllä! Olen sitoutunut. Olen kanssanne. Olemme yhdessä. Olemme yhtä, ja samaan sitoutuneet.
"mitä hyviä puolia olet nähnyt siinä?":
Erilaisia toimintoja, tapahtumia, jossa on nähnyt uusia puolia itsestä. Herännäisyys on linkki hyvintoimeentuleviin kykypuoluelaisiin, mikä antaa toivoa itsekin pärjätä paremmin.
Maailmani on avartunut uusien kontaktien myötä. Takuu ystävien tuesta rauhoittaa. Siinä lepää, jolloin voi rauhallisin mielin rakentaa yhteistä ja yksityistä.
Suuressa joukossa löytää sen heterogeenisyydestä huolimatta ja siksi läheisen ystävän.
Tieto- ja kokemusvaranto, perinne on vahva, luja ja luotettava.
"Huonojakin puolia ehkä löytyy.":
Akateemisuus, oppineisuus, yläluokkaisuus, hyvintoimeentulevuus, mikä synnyttää kateutta ja huonommuuden tunnetta, sokaiseva kirkkaus. Siipien kärventyminen uhkaa.
Opillisissa kysymyksissä en ole joutunut torjutuksi.
Käsitykseni on kenties naiivi: opilliset erimielisyydet johtuvat tulkintaeroista, mitkä ratkeavat keskustelemalla.
Erimieliset eivät torju. He korkeintaan kiinnostavat tai ovat yhdentekeviä, parhaimmillaan synnyttävät keskustelua tai vielä paremmin: vetävät hiljaiseksi.
Mitä tulee jakoon äskenheränneet ja vanhatheränneet, vertaan eroa vihkiytyneiden ja kihlattujen välillä. Jotta minua ei voitaisi arvostella diskriminoinnista eikä raja-aitojen pystyttämisestä, tarkoitan "uusilla" herännäisyydestä kiinnostuneilla, joita ymmärrän vaivatun sielunkin tarkoittaneen, ensimmäisen sukupolven heränneitä. "Uusi" on sikäli huono ilmaisu, että esimerkiksi Riitta-mummi on "vanha" iältään ja siis aikamoisen mankelin käynyt, mutta vasta äsken herännäisyydestä kiinnostunut, joukkoomme tullut. Ensipolveisesta, ei-uudesta käynee esimerkiksi Seppos. Hän on lajissaan vahvimmin sitoutunut.
Mutta siis: asiaan vihkiytynyt, asialleen antautunut on tässä yhteydessä paras kuvaamaan sitoutunutta. Karjalaisenkyösti ja viisveisaaja ovat vapaasti Suomen uskontokentässä liikkuvia, ettensanoisi tyyppejä. Heidänkaltaistensa olemusta määrittää sana hybris. He eivät ole sitoutuneet herännäisyyteen, koska ovat itsenäisiä ja kypsiä ihmisiä. He haluaisivat, mutta eivät ole vielä pystyneet. Epäilen, että pystyvätkään. Teot puhuvat puolestaan. Lähinnäherännäisyyteen sitoutuneita on enemmän kuin varsinaisia. Kertajäsenmaksun maksaminen ei vielä riitä. Ainaisjäsenmaksun suorittaminen on riittävä osoitus sitoutumisesta. Tosin sekin on maallista, sanoisi Katto-Kassinen.
Herännäisyys kansankirkkomme ytimenä tahtoo tietysti sulkea sisäänsä kaikki. Siinä me emme eroa mistään liikkeestä. Siinä eroamme, että se on meille mahdollista.
Valovoimainen vetää puoleensa. Valovoimainen ei torju. Varokaamme kuitenkin häikäisemästä toisiamme, siipien polttamisesta kirjoittamattakaan.
Palveleva mieli on kaiken A ja O.
