Katsoin ja ihmettelin taitajien osaamista äsken Teemalta tulleessa Händelin Semele oratoriossa. Tulin mukaan vasta uutisten jälkeen, mutta koin uskomattomat hetket
Cecilia Bartoldin seurassa. Peilikohtauksessa eläytyminen, liikkeet, ilmeet ja ennenmuuta ääni olivat maailman huipulta. Samoin seuraava aaria Jupiterin kanssa oli
mahtava. Niin olivat aploditkin Zurihissä.
Kuoro, puvut,liikunta ja värit oli tuotu nykypäivään, mutta asia oli näin hyvä.
Lopun kuninkaallinen pönötys oli ainoa vikatikki.
