Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 19.08.09 - klo:11:12
-
On mielenkiintoista seurata tämän foorumin käyttäjiä, kun tutustuu heihin vähän enemmän. Toiset ovat enimmäkseen hiljaa taustalla ja ottavat silloin tällöin kantaa asioihin. Toiset taas kommentoivat aktiivisesti useaan ketjuun. Negatiivisen palautteen jälkeen joku ottaa turpiinsa kerta toisensa jälkeen ja toinen poistuu hiljaisuudessa takavasemmalle.
Uusia käyttäjiä seuratessa huomaa, että moni kuvittelee saavansa sanoa ihan reilusti niin kuin ajattelee. Nopeasti täällä kuitenkin pannaan vastarannan kiisket ruotuun, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.
Riitojakin täällä on kuten myös erittäin hedelmällistä keskustelua. Verbaalisesti lahjakkaammat pärjäävät paremmin. Toiset eivät vain osaa pukea ajatuksiaan sellaiseen muotoon, että kaikki ymmärtäisivät sen.
Itse olen koko ajan ollut oma itseni. Alussa sanoin ihan niin kuin ajattelen ja vastasin heti (ja kerjäsin turpaani). Nyt olen oppinut vähän miettimään ennen kuin vastaan, mutta en muuta mielipidettäni toisten mieliksi. Toki jostain asiasta voi muuttua mielipide, jos joku osaa kertoa asiaan sellaista, mitä en ole tiennyt ja mikä pitää paikkansa.
-
Joskus ja aika useinkin tulee harrastettua tietynlaista diplomatiaa kun ei jaksa tapella.
-
Vaikea sanoa. Yritän ainakin. :icon_cool:
-
Jumalan ja ystävän puhe on hiljaisten äänenpainojen - ei mahtavien, vain itseensä uskovien, peräänantamattomien, kaikki tietävien ja kovaäänisten sanomaa. Paras sielunhoitaja on se, joka vain kuuntelee ja paras foorumilainen lienee se, joka malttaa pidättäytyä riidoista. Syyllistyn riidan aiheuttajaksi aina silloin, kun herännäisyyteen liitetään virheellisiä käsityksiä ja halveksivia äänenpainoja ja kun esittäjät eivät näytä tietävän siitä juuri mitään tai haluavat tahallisesti hämmentää kirjoituksillaan. Avoin ja oma itseni olen pyrkinyt olemaan. Olenko siinä onnistunut, ei ole minun arvioitavissa.
-
Outo otsikko? :icon_eek:
Miksen uskaltaisi?
-
Kumpa edes tietäisin kuka olen? :icon_eek:
-
Kumpa edes tietäisin kuka olen?
Vai niin on pahasti asiat!
-
Jep.Uskonnollinen identiteetti on hukassa ja työpaikalla pitää olla jotain ja muutenkin velvoitteita on aika paljon ja pitää käyttäytyä ja olla niiden mukainen.
Välillä aina mietin, että millainen tässä oikeesti olen?
Onkohan meistä kukaan juuri sellainen kuin on.
-
Jokainen on aina just sellanen kun on!
-
Jaa. Yksi lapsuuden kaverini sanoi, että löytyy se vanha Markkukin sieltä jostain välillä.
-
tälle körttifoorumille saa kyllä roudata soijaa lautaselle...
-
Yksi kaverini kirjoitteli kotisatama deitti sivustolle.
Hän kertoi että siellä oli ihan todella yksi kaveri joka kirjoitteli sinne jostain mielisairaalasta.
Jututkin oli kuulemma sen mukaisia.
Varmaankin vähän kuin mulla.
Hyppää Juhani yli, jos oikein häiritsee levottomat kirjoitukset.
Joskus ajatusten ilmaiseminen on liian vaikeaa kirjoittamalla ja tulee sillisalaattia, josta ei selvää saa.
Anteeksi.
-
ei se haittaa... kun minullakin on outoja mielipiteitä...
-
Tiedänkö kuka edes olen ?
Mietin itsekkin samoja asioita.
Tiedänkö todellakaan tai tietääkö meistä ihmisistä kukaan ?
Minä luulen tietäväni, tai ainakin tiedostan tuntevani itseni, mutta kun ei ole kaikkea tietoa edes itsestä, tietoa joka on vain Jumalalla, niin usein ihmettelen olemustani ja tunnen olevani välillä kehoni "vanki". :017:
Ois varmaan parempi kun nuo hoitajat veis tän läppärin jo takas hoitajien toimistoon ja käyttö ois valvottua. ; )
Mutta pyrin olemaan oma itseni, töissä, vapaalla, tällä foorumilla ja joka paikassa.
En pysty ottaan mitään "virka-asennetta" tai hei nyt olen lomalla ja voin tehdä "mitä haluan". Minä vain elän, olen ja yritän nauttia tai nautin joka elämän osa-alueesta omana itsenäni.Olen ollut tälläkin foorumilla oma itseni, alaston, ilman kilpeä tai haarniskaa. Mutta en ehkä pysty siihen enää, mutta yritän kuiteskin koska en halua valehdelle itselleni olevani joku muu kuin se paska mikä olen. :kahvi:
-
Olet vertaistesi joukossa. Olet tullut kotiin. Juhlikaamme! Tuhlaajapoika on palannut isänsä luo.
-
Kiitos Satman.
Olen monesti verrannutkin itseäni siihen tuhlaajapoikaan. Mielipiteeni ovat varmasti joskus aika jyrkkiä, mutta kun puhun mitä ajattelen vaikka jotkin sanoo jotta pitäs ajatella mitä puhuu.
Sanoohan raamattukin jotta ei ihmistä saastuta se mitä suuhun laittaa vaan se mikä tulee sieltä ulos.
Puhun asioista jotka sisältä pulppuaa ja jotka tunen hyviksi/pahoiksi tai joita ihmettelen sekä joihin etsin työläästi vastauksia vaikka "perse ellää puuhun mennen".
-
Minä taas olen kova sanomaan kotona. Puolisolle, tyttärille, lapsenlapsille ja Bassolle.
Ikäänkuin opettaen, neuvoen, tukistaen, kurittaen. Mutta vain neljän seinän sisällä, mitä nyt joskus tutussa porukassa livautan. Mikä minä siis olen? Valehtelijako, takinkääntäjä, kaksinaamainen vaiko vain poliitikko?
Olen koulutuksen ja ammatin kautta oppinut ettei kaikkea sovi sanoa töräyttää yleisillä paikoilla, kuten täällä foorumilla. Olkoon sitten vaikka väärä kuva kovin kiltistä ihmisestä. Temperamenttini on kiivas, kiukkuinen, aivan kuten isällä, mutta koettelen hillitä kieleni ja tulla toimeen. Minulla tämä tuntuu toimivan näin.
:opettaa: :taistelu: :055: Riitta-mummi
-
Jos sinä oletkin sellainen synnynnäinen saarnaaja?
Että olisko pappisura pitänyt olla?
-
Hah! Mielenkiintoinen havainto. En ole ikuna ajatellut. Ei olisi ollut mahdollistakaan.
:039:
-
Pappissukulainen totesi aikoinaan, että kirkolla on paljon opittavaa teatterilta.
-
Pappissukulainen totesi aikoinaan, että kirkolla on paljon opittavaa teatterilta.
Teatteriohjaaja ja teologi Lilja Kinnunen-Riipinen on sanonut että, jumalanpalvelus on teatteria. :102:
Perusteluja en enää muista.
-
Draamaa.
Kun pappi tulee alttarille, olisi hyvä, että hän tiedostaisi, kummalla jalalla astuu silloin, kun hänen ensimmäinen jalkansa näkyy seurakunnalle. Nimittäin, jos se on srk:n puoleinen, hän samalla näyttää selkänsä eikä se ole kohteliasta.
-
Draamaa.
Kun pappi tulee alttarille, olisi hyvä, että hän tiedostaisi, kummalla jalalla astuu silloin, kun hänen ensimmäinen jalkansa näkyy seurakunnalle. Nimittäin, jos se on srk:n puoleinen, hän samalla näyttää selkänsä eikä se ole kohteliasta.
Niin ja komediaa, kun laulutaidoton pappi yrittää suoriutua tehtävästään. Puhumattakaan hassuista sattumuksista saarnassa.
-
Tekstin analysointi, taustoihin perehtyminen, ilmaisun selkeys, kuulijoiden "nahkoihin" asettuminen, vaikutukseen pyrkiminen ja ennen muuta tekstin kirjoittajan sanomassa pysyminen ovat mm. teatterin ja saarnan yhteisiä tekijöitä. :001:
-
Kyllä olen oma itseni. Tosin olen ollut foorumilla vain vähän aikaa – kuka tietää, millaiseksi teeskentelyksi kirjoitteluni vielä muuntuu?
Paradoksaalisesti rehellisyyttä auttaa anonyymina esiintyminen. Mikäli keskustelisin omalla nimelläni ja naamallani, mukaan hiipisi väistämättä tarve esiintyä vähän tervejärkisempänä ja valmiimpana ihmisenä. Saattaisinpa vältellä joitain keskusteluaiheita kokonaan vain siitä syystä, etten haluaisi julkisesti niistä kantaani ilmaista. Niin kaksinaamainen olen.
Kritiikkiin suhtautuminen riippuu ainakin kolmesta eri asiasta. (Tällä foorumilla minulla ei ole – vielä – omia kokemuksia kunnon väittelyistä, mutta muualla verkossa kyllä.)
Ensinnäkin rehellisyys omalle mielipiteelle – siitä ei ole mitään järkeä tinkiä. Näen järjettömänä ajatuksen, että keskustelussa esittäisi ajatuksia joiden takana ei oikeasti ole. Ajatusten muuttuminen kyllä on mahdollista. Luulen että oma ajatteluni juuri uskonnon suhteen on muutosherkkä: olen herännyt etsimään ja kyselemään, en vielä löytänyt.
Toinen asia on keskustelun yleinen sujuvuus: ainakin yritän olla jäämättä jankkaamaan asioita, jotka eivät vie keskustelua mitenkään eteenpäin. Juupas-eipäs –inttäminen ei hyödytä ketään sen jälkeen, kun juu- ja ei-puolet ovat kantansa ja niiden perustelut esittäneet.
Kolmanneksi pitää yrittää katsoa, kenen kanssa kiivailee. Itse olen tottunut ”todellisessa elämässä” (= ei netissä) asiakeskustelussa railakkaaseenkin erimielisyyteen, ja siihen, että erimielisyytä siedetään hyvin. Netissä huomaa pian, että ihmiset ovat tottuneet kovin erilaisiin keskustelukulttuureihin, ja yritänkin mahdollisuuksien mukaan huomioida keskustelukumppanin taustan ja nahan paksuuden vastaanväittäessäni. Körttifoorumilla ainakin Pirskan kanssa varmaan uskaltaisi väitellä asioista ilman että hän kokisi väittelyn ulottuvan myös henkilökohtaisuuksiin.
-
Osasit hienosti pukea sanoiksi sen mitä minäkin tarkoitin "perheneuvottelujen" ja julkisten keskustelujen eroksi.
Juu, Pirskalla on vahva huumori ja sanonnat, Pena on viisas ja leikillinen. Heidän kanssaan uskaltaa jo aika rohkeasti sanailla. Tiitiäinen ja äitinsä ovat minun hengenheimolaisia. Tunnemmekin jo toisiamme, ja kohta tapaamme kasvokkain uudestaan. Lisäksi täällä on useita muitakin jotka antavat uskonelämään apua tai muuta hyvää. Mitään tällaista en uskonut saavani kun foorumille liityin!
Kun muita keskustelupalstoja katselee, eipä juuri kiinnosta. Uskomattoman ilkeitä ja ajattelemattomia kirjoituksia, tai "liika viisaita". Seppos on hyvin hoitanut leiviskäänsä. :109:
-
Kyllä olen oma itseni. Tosin olen ollut foorumilla vain vähän aikaa – kuka tietää, millaiseksi teeskentelyksi kirjoitteluni vielä muuntuu?
Jonkinlaiseksi joka tapauksessa. On nimittäin niin, että jotta voi pysyä jengissä, uhrautumista ei voi välttää. Yhteisön hyväksi on tehtävä kompromisseja kauniimmin sanottuna realistisesti.
Paradoksaalisesti rehellisyyttä auttaa anonyymina esiintyminen. Mikäli keskustelisin omalla nimelläni ja naamallani, mukaan hiipisi väistämättä tarve esiintyä vähän tervejärkisempänä ja valmiimpana ihmisenä. Saattaisinpa vältellä joitain keskusteluaiheita kokonaan vain siitä syystä, etten haluaisi julkisesti niistä kantaani ilmaista. Niin kaksinaamainen olen.
Näin minäkin. Käyttäjätunnus, joka ei ole oma nimi, sallii enemmän vapautta. Joidenkin mielestä se on vastuuttomuutta ja samojen joidenkin mielestä ei-omalla nimellä kirjoitukset ovat hölynpölyä ainakin siinä katsannossa, ettei niihin kannata vastata. Mutta jos itse, kuten tämä, tykkää, mikäs siinä, jos tykkää kirjoitella, eräänlaista pöytälaatikkokirjoittelua.
Luulen että oma ajatteluni juuri uskonnon suhteen on muutosherkkä: olen herännyt etsimään ja kyselemään, en vielä löytänyt.
Juu, uskonnon kieli kuvaa sellaista, mitä ei ole, ja sellainen on tietysti jatkuvassa muutostilassa. Painotukset pysyvät aikansa.
Toinen asia on keskustelun yleinen sujuvuus: ainakin yritän olla jäämättä jankkaamaan asioita, jotka eivät vie keskustelua mitenkään eteenpäin. Juupas-eipäs –inttäminen ei hyödytä ketään sen jälkeen, kun juu- ja ei-puolet ovat kantansa ja niiden perustelut esittäneet.
Inttämistä helpottaa synonyymisanasto.
Netissä huomaa pian, että ihmiset ovat tottuneet kovin erilaisiin keskustelukulttuureihin, ja yritänkin mahdollisuuksien mukaan huomioida keskustelukumppanin taustan ja nahan paksuuden vastaanväittäessäni. Körttifoorumilla ainakin Pirskan kanssa varmaan uskaltaisi väitellä asioista ilman että hän kokisi väittelyn ulottuvan myös henkilökohtaisuuksiin.
Minä väittelin vuonna 2005 ja 2006, kun aloitin täällä. Nyt ovat väittelykaverini häipyneet muille foorumeille. On vain ystäviä, myötäilijöitä, välinpitämättömiä ja heitä, jotka eivät vain jaksa. Joku uusi, kuten steal ja nyt sinä, herättää minut puoliunesta piristymään. Väittelyntapaistakin saattaa syntyä, ainakin joskus sananvaihtoa.
-
Mietin pitkään tätä otsikkoa ja avausviestiä. Mitä tässä oikein kysytään.
Tietenkin olen oma itseni, kuka muukaan. Olen tällä omalla naamallani, vaikkakin nimimerkillä.
Mutta se että, uskallanko sanoa suoraan mitä ajattelen....kyllä, joskin harkitsen kirjoituksiani. Niin tein tämän vastauksenkin kanssa. Ja juuri harkinta on sitä minua itseäni.
Jos töräyttelisin mitä sattuun harkitsematta, se ei olisi minua itseäni. Se ei ole minun tapani toimia, kirjoittaa tai puhua. Me ihmiset ollaan toimitavoiltamme erilaisia ja hyvä niin.
Joissakin asioissa toimin kohtuullisen sponttaanisti ja mielestäni jopa rohkeasti. Toisissa vältän sanomasta suoraa mielipidettäni.
Ehkä esimerkki selventää asiaa. Jos ystävälläni on kamalan näköinen asu josta hän itse pitää, en kommentoi hänen vaatteitaan. Jos hän kysyy mitä mieltä niistä olen, voin sanoa rehellisesti, että minä pidän enemmän toisentyyppisistä vaatteista.
Eikä minulla ole kaikista asioista mielipidettä. On paljon sellaisia keskusteluaiheita, joita saatan seurailla sivusta pitkään, olematta selvää mieltä puolesta tai vastaan. Harvat asiat ovat niin mustavalkoisia, etteikö niissä ole sekä hyviä että huonoja puolia
-
Näin minäkin. Käyttäjätunnus, joka ei ole oma nimi, sallii enemmän vapautta. Joidenkin mielestä se on vastuuttomuutta ja samojen joidenkin mielestä ei-omalla nimellä kirjoitukset ovat hölynpölyä ainakin siinä katsannossa, ettei niihin kannata vastata. Mutta jos itse, kuten tämä, tykkää, mikäs siinä, jos tykkää kirjoitella, eräänlaista pöytälaatikkokirjoittelua.
Kun rupesin miettimään mahdollista nimimerkkiä itselleni, minulla oli todella monta vaihtoehtoa. Se seikka, että päätin kirjoittaa omalla nimelläni oli itsellenikin yllätys. Toisaalta, kun keskustelin itseni kanssa asiasta, perustelin itselleni; körttien seurassa ei tarvitse hurskastella. Näimpä tulin tänne kokonaisvaltaisesti omana itsenäni. Olen kuka olen ja sitä on hankala muuttaa, vaikkakin kirjaimina voisi esiintyä melkein millaisena vain.
Ne jotka tuntevat minut, väittävät, että olen kaikkialla oma itseni, eikä paikka vaikuta luonteeseeni. Hyvä jos näin on, sille se viestii itsevarmuudesta. :023:
Itse en siitä kuitenkaan ole varma. ???
Olen epävarmuutta täynnä. :048: Vielä kun tietäisi kuinka päin olla.
Toisaalta en huomaa eroa oikean nimen tai nimimerkin käytössä. Kummankin kirjoittama lause voi olla nerokas tai hyvinkin haavoittava.
-
Toisaalta en huomaa eroa oikean nimen tai nimimerkin käytössä. Kummankin kirjoittama lause voi olla nerokas tai hyvinkin haavoittava.
En ole ennen törmännyt tuollaiseen näkökohtaan. Miksi Kekkonen käytti nimimerkkiä? Ollaan tekemisissä sosiaalisten suhteiden kanssa, kun po. aihe problematisoidaan. Mielipiteen liittyminen yhteen tiettyyn henkilöön paaluttaa sen ao. ihmisen verkostoon, johon kuuluu monia muita. Jotta voi vastata mielipiteestään, täytyy olla tunnistettava.
-
Mitä on olla "reilusti oma itsensä"?
Minusta jokaisella ihmisellä on monia rooleja, eikä rooli tässä tarkoita teeskentelyä vaan tilannetajua.
Eri rooleista seuraa erilainen tapa kommunikoida.
Minä ainakin ilmaisen itseäni eri lailla keskustellessani satavuotiaan (kyllä, luitte oikein! satanen lasissa) sukulaistädin kanssa kuin jutellessani nuorten kanssa. Jne. Teeskentelynä en sitä pidä.
Joskus ärsyttää, kun joillekuille (enka tarkoita pelkästään pappeja enkä suinkaan kaikkia pappeja; kaikilla ei onneksi ole ko. nuottia) on jäänyt "saarnanuotti" päälle. Asiat posmotetaan seurasta, tilanteesta ja asiayhteydestä riippumatta samalla tyylillä.
Täälläkin uskallan olla reilusti oma itseni. Hillitsen toki kiroilemista, koska minusta se ei kuulu tänne -- ja saataisipa moderaattorikin siihen puuttua. Yksin ollessani manailen joskus roisisti.
-
Voisiko "oma itse" olla kolme sisäkkäistä palloa? Sisin olisi tiedostamaton, keskimmäinen arkiminä, jonka itse tietää parhaiten, ja suurin pallo erilaisten sosiaalisten tilanteiden kulloinkin muokkaama minä.
-
Voisiko "oma itse" olla kolme sisäkkäistä palloa? Sisin olisi tiedostamaton, keskimmäinen arkiminä, jonka itse tietää parhaiten, ja suurin pallo erilaisten sosiaalisten tilanteiden kulloinkin muokkaama minä.
Hmm. Ovatko pallot mielestäsi erillisiä? Vai vaikuttavatko ne toisiinsa -- ja jos, niin miten? Muuttavatko kokemukset ihmisen tiedostamatonta ydintäkin?
Kunahan kyselen, mileestäni aika mielenkiintoinen asia :icon_biggrin:
-
Hmm. Ovatko pallot mielestäsi erillisiä?
Eivät. Niiden rajapinnat ovat erittäin läpäisevät.
Vai vaikuttavatko ne toisiinsa -- ja jos, niin miten?
Vaikuttavat. Ne "keskustelevat" keskenään. Yöllä sisin pallo järjestää keskimmäisen asiat. Uloin pallo ruokkii päivällä keskimmäistä.
Muuttavatko kokemukset ihmisen tiedostamatonta ydintäkin?
Keskimmäinen pallo ruokkii päivällä tiedostamatonta, kerää sisimmälle materiaalia, jonka sisin sulattaa yöllä ja tarjoaa aamulla kultalautasella.
-
En ole ennen törmännyt tuollaiseen näkökohtaan. Miksi Kekkonen käytti nimimerkkiä? Ollaan tekemisissä sosiaalisten suhteiden kanssa, kun po. aihe problematisoidaan. Mielipiteen liittyminen yhteen tiettyyn henkilöön paaluttaa sen ao. ihmisen verkostoon, johon kuuluu monia muita. Jotta voi vastata mielipiteestään, täytyy olla tunnistettava.
Mielestäni mielipiteen arvo ei riipu sen esittäjästä vaan sen sisällöstä.
-
Jatkan oikeastaan tästä pääaiheesta: a) Uskallanko olla oma itseni b) tällä foorumilla. En uskalla olla oma itseni millään foorumilla, koska tapanani on hassutella vaikeillakin asioilla. Olen aina ihmetellyt, miksi monet tarvitsevat alkoholia vapautuakseen sisäisistä rajoistaan. En tarvitse alkoholia vapautuakseni sisäistä rajoista: Olen täyskahjo selvänäkin. Ongelma on siinä, etten voi päästää itseäni irti, koska minut ymmärrettäisiin väärin.
-
Mielipiteen liittyminen yhteen tiettyyn henkilöön paaluttaa sen ao. ihmisen verkostoon, johon kuuluu monia muita. Jotta voi vastata mielipiteestään, täytyy olla tunnistettava.
Salista peesaan: sisältö > esittäjä.
Nettifoorumien asiakeskuteluissa arvostan sitä, että keskustelukumppanit esiintyvät nimimerkin takana. Kun ei tuoda nimeä, ikää, asemaa tai sukupuolta esille, voidaan keskustelussa vaikuttaa argumenttien vahvuuden eikä auktoriteetin turvin. Ja asiat pääsevät paremmin esille, kun ei keskitytä henkilöihin.
-
Mielipide ei kuitenkaan ole elävä ilman sen esittäjän tunnistettavuutta. Kun tiedän esittäjän, mielipide on vahvemmin kiinni todellisuudessa.
-
Mielestäni mielipiteen arvo ei riipu sen esittäjästä vaan sen sisällöstä.
...ja juuri tätä yritin tavoittaa. :eusa_clap:
Kyllä, on totta että nimimerkin taakse kätkeytyminen ei luo suurta luotettavuutta, sillä luotettavuuden luo kirjoituksen sisältö ja kirjoittelun jatkuvuus, sekä selkeät mielipidesuuntaukset.
Nimimerkillä on kuitenkin vaikutus, sillä
esim. jos nimimerkki on kirjoittanut vain yhden rienaavan kirjoituksen, ei nimimerkillä ole mitään painoa. Mutta jos yksi ja sama nimimerkki kirjoittaa paljon ja omaa tunnistettavan mielipiteiden suuntauksen, nimimerkki tuo luotettavuutta.
=> eli; sisältö on tärkein, ei se seikka minkälaisen nimen alla kirjoittelemme; oikean tai keksityn.
Kuitenkin tunnistettavuus tuo keskusteluun luontevuutta ja lisää mukavuutta. Kuten täällä körttifoorumilla. :kahvi:
-
Minusta on sama onko vakiintunut nimimerkki tai oikea nimi, josta ei tiedä mitään. Kirjoittelu tänne muodostaa täällä persoonan, joka voi olla vain aito kun aikaa kuluu. Tullaan hiljalleen tutuiksi kuten täällä on käynyt aika isolle porukalle. Ajan myötä henkilöstä ja henkilöllisyydesta aukeaa paljon, mutta se ei ole olennaista.
-
Ihan aluksi täytyy myöntää, että olen lukenut tätä nykyä aika hutiloiden nämä viestit. Haluan kuitenkin esittää mielipiteeni oman nimen ja nimimerkin käyttöön. Käytännössä olen tullut siihen tulokseen, että mieluummin käytän nimimerkkiä kuin omaa nimeäni. Olen ollut nuoresta saakka aika innokas ottamaan kantaa asioihin, joita pidän tärkeänä. Alussa panin "reilusti" oman nimeni alle. Siitä seurasi, että minulle tultiin sanomaan ihan päin naamaa, että et sinä nyt ole käsittänyt tätä asiaa oikein, vaan se on näin. Toinen juttu oli, kun eräs oikein superlukenut sukulainen tuli vinoilemaan jutussani sellaisesta painovirheestä, joka oli lehden toimituksen moka. Siitä on aikaa vuosikymmeniä, mutta vieläkin muistan sen ja vieläkin harmittaa.
Tällä foorumilla voi kuitenkin ottaa kantaa sellaisiin asioihin, mistä ei oikein mielellään keskustella itse seuratilanteissa. Sitäpaitsi en halua, että jopa lapseni tulevat leimatuksi sillä, mitä minä täällä sanon (mikäli käytän omaa nimeäni). En halua, että heille pidetään ristikuulusteluja sen perusteella, mitä mieltä minä olen asioista.
Olen sepposin kanssa samaa mieltä siitä, että vakiintunut nimimerkki muodostaa täällä persoonan. Kieltämättä paremmin oppii tuntemaan ihmistä, kun lukee häneltä useampia kommentteja.
-
Onko foorumin historiassa esiintynyt sellaista, että rekisteröidytään useammilla nimimerkeillä?
Tämän vajaan vuoden aikana en ole mielestäni sellaista havainnut. Lars Mikael poistui, mutta sama vaivattu sielu sieltä palasi. Muutamat ovat vaienneet, mutta niinhän meille kaikille voi käydä. Kyllä käsialasta on oppinut aktiivikirjoittamat tuntemaan niin hyvin, että vaikka ei olisi nimimerkkiäkään, tietäisi, kuka kirjoittaa.
Epärehellisyyteen ja naamioitumiseen ei tällä foorumilla pitäisi olla tarvetta.
Oma kirjoitteluni lähtee pelkästään omista kokemuksista, ja tulos on sen mukainen.
Seuraan kyllä mielelläni oppineempien älyllisiä pohdintoja. Ne ovat tukevin osa tätä
foorumia, mutteivat liian puuduttavia.
-
Onko foorumin historiassa esiintynyt sellaista, että rekisteröidytään useammilla nimimerkeillä?
Tämän vajaan vuoden aikana en ole mielestäni sellaista havainnut. Lars Mikael poistui, mutta sama vaivattu sielu sieltä palasi. Muutamat ovat vaienneet, mutta niinhän meille kaikille voi käydä. Kyllä käsialasta on oppinut aktiivikirjoittamat tuntemaan niin hyvin, että vaikka ei olisi nimimerkkiäkään, tietäisi, kuka kirjoittaa.
Epärehellisyyteen ja naamioitumiseen ei tällä foorumilla pitäisi olla tarvetta.
Oma kirjoitteluni lähtee pelkästään omista kokemuksista, ja tulos on sen mukainen.
Seuraan kyllä mielelläni oppineempien älyllisiä pohdintoja. Ne ovat tukevin osa tätä
foorumia, mutteivat liian puuduttavia.
Tätä on tapahtunut muutaman henkilön kohdalla, että palattuaan tauon jälkeen foorumille ovat tuleet uudella nimimerkillä. Tästä opiksemme saaneina muutimimme Liisan kanssa siltä osin sääntöjä. Emme enää erota pyynnöstä ketään, vaan vaietkoon kaikessa rauhassa. Jos mieli muuttuu, niin nimimerkki on tallella ja tervetuloa takaisin. Tämä toimii nyt paremmin. Nimimerkin vaihtoja ei enää sallita.
Epärehellisyyttä ei salita, mutta oikean nimen voi piilottaa vapaasti, eikä syytä kysytä. Joillekin kynnys on niin matalampi. Nimimerkkien kohdalla on myös moderoinnin puuttumiskynnys matalampi. Piilosta ei tulla riehumaan ja huutelemaan. Toivottavasti osasin sanoa selkeästi.
-
Tätä on tapahtunut muutaman henkilön kohdalla, että palattuaan tauon jälkeen foorumille ovat tuleet uudella nimimerkillä. Tästä opiksemme saaneina muutimimme Liisan kanssa siltä osin sääntöjä. Emme enää erota pyynnöstä ketään, vaan vaietkoon kaikessa rauhassa. Jos mieli muuttuu, niin nimimerkki on tallella ja tervetuloa takaisin. Tämä toimii nyt paremmin. Nimimerkin vaihtoja ei enää sallita.
Epärehellisyyttä ei salita, mutta oikean nimen voi piilottaa vapaasti, eikä syytä kysytä. Joillekin kynnys on niin matalampi. Nimimerkkien kohdalla on myös moderoinnin puuttumiskynnys matalampi. Piilosta ei tulla riehumaan ja huutelemaan. Toivottavasti osasin sanoa selkeästi.
Kyllä osasit sanoa selkeästi.
Nyt vain tuli mieleeni, että jos esimerkiksi tästä meidän koneelta joku toinen perheenjäsen (en kyllä usko sitä, mutta teoriassa) haluaisi rekisteröityä Körttifoorumiin, niin kävisikö niin, että hänellä ei olisi tänne mitään asiaa, koska Pirska täällä jo soittaa suutaan? :icon_eek:
-
Olen mielestäni tällä foorumilla oma itseni. Olen synnynnäisesti ujo ja tykkään tarkkailla tilanteita ja ihmisiä hiukan sivusta, ja samalla olen aivan uskomaton hölösuu ja sosiaalinen kuin mikä! Hämmentävää? Kyllä, niin minustakin. Koskaan en aamulla tiedä minkälainen tyttö olen päivän ajan...ja silti olen oma itseni juuri silloin, kun annan itseni olla hämmentävän ristiriitainen koheltaja. Syy nimimerkkiin on se, että Tiitiäinen kuvaa miuta enemmän kuin oma nimeni. Olen metsän pieni menninkäinen. Sitä ei ristimänimeni kerro, mutta nimimerkki kertoo. Ja olen joskus muinoin linkittänyt tälle foorumille linkin, josta paljastuu miun haastattelu kyamk:n sivuilta. Se löytyy sieltä edelleen, siinä on kuva ja nimi...ja epäaitoa siinä haastattelussa on vain kuvan kettupipo, joka on jostain käsittämättömästä syystä terrorisoitu vihreäksi! :icon_surprised:
Kuvani paikalla on Kiroilevan siilin tyttösiili. Olen mielestäni hyvin siilimäinen otus, vaikka kettu onkin ehdoton lempieläimeni. Eikä miulla ollut käytössäni kuvaa ketusta tai Tiitiäisestä. Eikä miulla ollut myöskään sellaista kuvaa pärstästäni, jossa miulla olis ollu miun lävistys...Niinkuin sitä nyt varmaan pienestä kuvasta kukaan olis edes nähnyt, mutta kyse onkin periaatteesta. Olen pieni rautanaama, jos ei kelpaa, saa luvan olla kelpaamatta.
-
kyllä osaan...
-
Sisältö on tärkeä. Onko se kuitenkaan loppujen lopuksi tärkeämpi kuin muoto, esittäjä? Ne ovat yhtä tärkeitä. Sisällöttömän viestin ilmaisijan sosiaalinen status toteutuu vain, jos hän esiintyy nimellään. Samoin tietysti sisällökkään.
Oleellista on, että ihminen sijoittuu suhteiden verkostoon. Suhteen vahvuus, identiteetti on selkeämpi tunnistettavuuden ansiosta. Verkoston säikeet ovat sitä vahvemmat mitä konkreettisempi käsitys meillä kumppaneistamme on.
Hyvä idea on "ilmassa". Sen voi lausua moni ajassa elävä. Mutta toteutuminen ja kehittely onnistuu vain vahvan verkoston avulla.
Hyvä kirjallisuus syntyessään on "muodotonta". Sisältö luo muodon. Klassikot eivät ole syntyessään luokiteltavissa siihenastisiin kategorioihin. Kirjoittaja on aluksi taustalla, kunnes hän ajan saatossa tulee esiin ohi teostensa.
Näin voisimme ajatella nettikirjoittelustakin. Selkeä, johdonmukainen ajattelu nousee vähin erin pinnalle. Kirjoittaja on vielä nimimerkin takana. Kun aika kuluu, hänen nimensä paljastuu.
Olemme siis harjoitteluvaiheessa. Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla ilmaisu hioutuu.
-
Kyllä olen oma itseni. Tosin olen ollut foorumilla vain vähän aikaa – kuka tietää, millaiseksi teeskentelyksi kirjoitteluni vielä muuntuu?
Paradoksaalisesti rehellisyyttä auttaa anonyymina esiintyminen. Mikäli keskustelisin omalla nimelläni ja naamallani, mukaan hiipisi väistämättä tarve esiintyä vähän tervejärkisempänä ja valmiimpana ihmisenä. Saattaisinpa vältellä joitain keskusteluaiheita kokonaan vain siitä syystä, etten haluaisi julkisesti niistä kantaani ilmaista. Niin kaksinaamainen olen.
Lieneekö se kaksinaamaisuutta, jos välttelee joitakin keskustelunaiheita vain siitä syystä, ettei halua julkisesti ilmaista kantaansa niistä. Siinähän paremminkin suojataan itseä "turpiin saamiselta" ja julkiselta halstraamiselta.
Eikö kaksinaamaisuutta olisi paremminkin sellainen, että ottaa kantaa asiaan ja valehtelee olevansa enemmistön kanssa asiasta samaa mieltä.
-
Sisältö on tärkeä. Onko se kuitenkaan loppujen lopuksi tärkeämpi kuin muoto, esittäjä? Ne ovat yhtä tärkeitä. Sisällöttömän viestin ilmaisijan sosiaalinen status toteutuu vain, jos hän esiintyy nimellään. Samoin tietysti sisällökkään.
Oleellista on, että ihminen sijoittuu suhteiden verkostoon.
Ehkä en kunnioita statuksia tai asemia, mutta minusta mielipiteen arvo ei riipu sen esittäjästä, muodosta vaan sisällössä. Onhan se niin, että yhteiskunnalliselta tai taloudelliselta asemaltaan huipulla olevat ihmiset voivat esittää lähes mitä tahansa roskaa, ja siihen suhtaudutaan ikäänkuin kysymyksessä olisi isokin asia. Innovaatiot syntyvät usein juuri sellaisissa tiimeissä, joissa pannaan paino mielipiteiden sisältöön eikä sen esittäjän statukseen.
-
Tuli mieleen vanha vitsi piispasta koulua tarkastamassa.
'Yleensä ottaen se pörröhäntä, joka loikkii puusta toiseen, olisi orava, mutta kun piispa sitä kysyy, se on Jeesus.'
Ei pitäisi antaa henkilön vaikuttaa siihen miten viestin ymmärtää.
-
Tuli mieleen vanha vitsi piispasta koulua tarkastamassa.
'Yleensä ottaen se pörröhäntä, joka loikkii puusta toiseen, olisi orava, mutta kun piispa sitä kysyy, se on Jeesus.'
Ei pitäisi antaa henkilön vaikuttaa siihen miten viestin ymmärtää.
Minä luulin että se on Sakkeus (vrt. Sakkeus tuli alas puusta että kaarna rapisi).
-
Minä luulin että se on Sakkeus (vrt. Sakkeus tuli alas puusta että kaarna rapisi).
Tuota, et tainnut huomata pointtia tuossa oravajutussa.
-
Tuota, et tainnut huomata pointtia tuossa oravajutussa.
Ehkä huomasin, ehkä en.
-
Olosuhteet huomioon ottaen juu :109: Hautalan Jukka viime vuonna kyllästyi kun meidän piti sanoa mitä tulee mieleen sanasta pelastus ja me vaan selitettiin kaikkea hengellistä. Kertoi sitten tuon vitsin että älyttäis ajatella vaikkapa pelastuslaitosta.
-
Aina tulee sanotuksi mitä ajattelee. Tämä on vaan vähän liian ystävällinen foorumi, että tulisi kauheasti postailtua - olen aika väittelyhenkinen...
-
Kysymys kuuluu ja näkyy: Uskallatko olla reilusti oma itsesi tällä foorumilla?
Vastaan: Useimmiten uskallan, uskon ja otaksun niin.
-
... minä olen väittelyhenkinen, mutta en ole ollut väitöstilaisuudessa kuin yleisönä...
-
Väitös voi olla ihan muuta kuin väittelyä. Maanantainen kokemukseni Otaniemessä oli lähinnä havainnollisen keskustelun muotoon saatettu luentotilaisuus. Huomasin ymmärtäväni jotain asiasta, jota olin etukäteen pitänyt täysin ajattelulleni vieraana.
-
Väitös voi olla ihan muuta kuin väittelyä.
Ja nykyään useimmiten onkin.
Äitini kertoi tapauksen 50-luvulta, jossa kustosta tarvittiin väitöstilaisuudessa ihan konkreettisesti, kun väittelijä ja vastaväittäjä ajautuivat käsirysyyn. Teologeja olivat, ja aiheena oli jokin Lutheriin liittyvä :icon_biggrin:
-
Ja nykyään useimmiten onkin.
Äitini kertoi tapauksen 50-luvulta, jossa kustosta tarvittiin väitöstilaisuudessa ihan konkreettisesti, kun väittelijä ja vastaväittäjä ajautuivat käsirysyyn. Teologeja olivat, ja aiheena oli jokin Lutheriin liittyvä :icon_biggrin:
Rippikoulupastorini Raimo Harjulan väitöksessä vastaväittäjä oli todennut, että ensimmäinen kirja hänellä, jossa on yli 50 ruumista etusivulla. Väitöksen aihe oli Kirkko Kristuksen ruumis.
USA:ssa ei ole varsinaista väitös näytelmää ollenkaan, vaan vähintään viisi professoria antaa kukin erikseen myönteisen kirjallisen lausunnon väitöskirjan kelvollisuudesta. Yksi pojistani väitteli Columbia yliopistossa New Yorkissa.
Nyt taidetaan jo olla aika kaukana aiheesta.
-
Yksi pojistani väitteli Columbia yliopistossa New Yorkissa. Nyt taidetaan jo olla aika kaukana aiheesta.
Ei - minun mielestäni, seppos. Aihehan on "Uskallatko olla reilusti oma itsesi tällä foorumilla?". Mikä sen enempää miehellä omaa itseä kuin oma poika!
-
Ei - minun mielestäni, seppos. Aihehan on "Uskallatko olla reilusti oma itsesi tällä foorumilla?". Mikä sen enempää miehellä omaa itseä kuin oma poika!
Puhumattakaan kahdesta pojasta. :icon_wink:
-
Puhumattakaan kahdesta pojasta. :icon_wink:
Jatkan tuohon, että minulla on niitä kolme ja Juhani voittaa meidät muut kuudella pojalla
-
Poikamies voittaa kaikki pojat. :039:
-
Mut entäs tyttären poika. Voi veli-Veikkonen!
-
Mut entäs tyttären poika. Voi veli-Veikkonen!
Onko Veikkosen veljellä vielä kutsumanimeä?
-
Jukka
-
Mihinkä seebra juovistaan pääsee.
-
...ja leopardi pilkuistaan (ellei sitten ole ihan black panther)?
-
...mutta meillä on akkavalta
-
Pitäisikö perustaa Male Panthers -taistelujärjestö akkavaltaa murtamaan? En lähde mukaan.