Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 26.01.09 - klo:09:07
-
Tiitiäinen, hm ja kaikki luonnonystävät.
Aloitin tämän uuden palstan, ettei mene sarat ja puurot sekaisin.
Tiitiäinen, minä olen lopen kyllästynyt niihin korkeisiin sulkatähkäisiin saroin jotka valtaavat kaikki metsien aukkohakkuut, harvennetut pihapuistikot, ja
etenkin meidän mökin ihanan entisen vasikkalaidun-osan jossa kasvaa kevätlinnunhernettä, näsiää, päivänkakkaraa ja vielä jopa ketoneilikkaa kuivimmilla paikoilla. Vaan tuo ilkeä sara työntyy joka paikkaan. Mistä se johtuukin. Ei sitä ennen pihassa ollut 30 vuoteen. Onko sen leviäminen siemenistä super,super tehokasta. Maiseman pitämisen avoimena alkoi
hankaloitua 4 -5 v. sitten. Ensin jaksoin leikellä syksyisin kuivat korret sirpillä. Nykyisin ajelen trimmerillä jo ennen kuin tähkät aukeavat. Mitä
olisi paras tapa.
-
Liisa !
Olin Seurauvassa kun aloitin edellisen. Meni väärään osioon. Väännätkö yleiseen?
Kiitos.
-
Onhan luonto toki monen suomalaisen 'seuratupa'.
-
Liisa !
Olin Seurauvassa kun aloitin edellisen. Meni väärään osioon. Väännätkö yleiseen?
Kiitos.
Ollos hyvä.
-
Kiitos Liisa ! Kirjoitusvirheitä pukkaa näköjään eilisten Körttiseurojen jälkeen
olihan iltaseuratkin nimetty Väsyneitten iltaseuroiksi.
Liisa, sinulla on hienoja luontokuvia ja muitakin www-sivustoillasi. Minun
tyttärenpoika tekee myös melkein ammatikseen valokuvausta. Kävi Jyväskylässä 1 v. kestävän opin. Pyrkii edelleen Lahden muotoilu-instituuttiin.
-
Liisa, sinulla on hienoja luontokuvia ja muitakin www-sivustoillasi. Minun
tyttärenpoika tekee myös melkein ammatikseen valokuvausta. Kävi Jyväskylässä 1 v. kestävän opin. Pyrkii edelleen Lahden muotoilu-instituuttiin.
Kiitos. Viime aikoina jäänyt harmillisen vähiin luontovalokuvaus. Hienoina hetkinä on mielessä mm. huuhkajan, kahden hirven ja supikoiran yllätyskohtaamiset. Kahden ensimmäisen kohdalla vaan ei ollut kunnollista kameraa mukana, mutta juuri ja juuri kännykkäkameraotoksistakin saa selvää, mitkä metsässä minua vastaan tuijottivat.
-
Minäkin pidän paljon valokuvaamisesta vaikken mikään pro olekaan. Olen kuitenkin hankkinut kunnollisen digijärkkärin ja kohtuullisen hyvän yleisputken (18-200). Meriluontoa käyn mielelläni kuvailemassa. Mukana on usein sekä videokamera, järkkäri jalustoineen ja vieläpä lähikuvaamista varten tavallinen pokkari. En ole viitsinyt ostaa makrolinssejä kun noihin välineisiin tuppaa muutenkin menemään paljon rahaa. Olen jo pari vuotta kerännyt järjestelmällisesti matskua eri vuodenaikoina mereltä ja saaristosta, tarkoituksena koostaa sellainen dvd, jossa vuorottelisi valokuva slide show ja elävä videokuva ja tietenkin taustalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Vähän harmittaa kun viime syksynä olin montakin kertaa aikeissa lähteä syysmyrskyjen aikaan kuvaamaan videolla mutta jäi vaan tekemättä... no- ehkä ensi syksynä sitten tai voihan se keväälläkin myrskytä riittävästi.
Pidän valokuvaamisesta kovasti, etenkin kameralla jolla voi itse säätää aukot, suljinajat ym. Siinä saa ikäänkuin itse "tehdä" kuvan.
En tunne kaveria, mutta käykääs katsomassa näitä kuvia jos pidätte luontokuvista!
http://www.kahlsved.com/suomi/index_suomi.html
-
en ole tyhmä vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla... kun odottelin meidän väkeä seuramatkalle uudenvuodenpäivänä raittiissa ilmassa sauhutellen piipua... sieltä lensi idästä länteen kurkiaura... yhdeksän lintua... :-?
-
en ole tyhmä vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla... kun odottelin meidän väkeä seuramatkalle uudenvuodenpäivänä raittiissa ilmassa sauhutellen piipua... sieltä lensi idästä länteen kurkiaura... yhdeksän lintua... :-?
Harmaalokkeja. 8)
-
En tunne kaveria, mutta käykääs katsomassa näitä kuvia jos pidätte luontokuvista!
http://www.kahlsved.com/suomi/index_suomi.html
kiitos linkistä, upeita kuvia!
-
Kiusalliseen riesaan kysyisin neuvoja: on nimittäin erittäin paljon pihapiirissäni ja yleensäkin täälläpäin mustia, pieniä taapertajia, taitavat olla jotakin myyräsukua, näille kiusallisille elikoille torjuntakeinoja. Pientä "ruokkimista" olen harjoitellut, ja laitellut "rämpsyjäkin", niihin ei ole yhtään eliötä jäänyt. Polttopuita minulla on kolmessa liiterissä ja pinoja on ulkonakin, enkä haluaisi saada sitä surullisen kuuluisaa myyräkuumetta polttopuiden kanssa puuhastellessa. Kun jonkun pöllölajin tms. saisi pihapiiriin torjumaan ongelmaani. Kissaa en voi ottaa, olisiko siitä edes apuakaan. Luontokysymys? Kuinka olette tämän asian kohdalla toimineet?
-
Kiusalliseen riesaan kysyisin neuvoja: on nimittäin erittäin paljon pihapiirissäni ja yleensäkin täälläpäin mustia, pieniä taapertajia, taitavat olla jotakin myyräsukua, näille kiusallisille elikoille torjuntakeinoja. Pientä "ruokkimista" olen harjoitellut, ja laitellut "rämpsyjäkin", niihin ei ole yhtään eliötä jäänyt. Polttopuita minulla on kolmessa liiterissä ja pinoja on ulkonakin, enkä haluaisi saada sitä surullisen kuuluisaa myyräkuumetta polttopuiden kanssa puuhastellessa. Kun jonkun pöllölajin tms. saisi pihapiiriin torjumaan ongelmaani. Kissaa en voi ottaa, olisiko siitä edes apuakaan. Luontokysymys? Kuinka olette tämän asian kohdalla toimineet?
Nyt on erittäin hyvä myyrävuosi muualla paitsi Lapissa.
Torjuntakeinoista vaan en osaa sanoa. Pöllö olisi kyllä ekologinen myyräntappaja. :wink:
-
Voisin rakennella pönttöjä, jos olisi jotakin mittoja. Netistä saa ilmeisesti ohjeita niistä. Sankkaa metsää on lähettyvillä, en vain oikein tiedä mitä kaikkea siellä asustaa. Huhuilua kuuluu kyllä iltaisin, olen huono tuntemaan äänestä. Taitaa olla huuhkaja. Sisälle asuntoon onneksi näitä pikku elikoita ei ole päässyt - vielä ainakaan. Tosi kiusalliselta tuntuu nyt tämä lämmitystapa puilla näiden myyrien vuoksi.
-
Voisin rakennella pönttöjä, jos olisi jotakin mittoja. Netistä saa ilmeisesti ohjeita niistä. Sankkaa metsää on lähettyvillä, en vain oikein tiedä mitä kaikkea siellä asustaa. Huhuilua kuuluu kyllä iltaisin, olen huono tuntemaan äänestä. Taitaa olla huuhkaja. Sisälle asuntoon onneksi näitä pikku elikoita ei ole päässyt - vielä ainakaan. Tosi kiusalliselta tuntuu nyt tämä lämmitystapa puilla näiden myyrien vuoksi.
http://www.linnunpontto.com/index.php
Tuosta linkistä löytyy rakennusohjeet (ko. pönttöä klikkaamalla) pöllön pöntöille.
Hyvä merkki se on, jos huhuilua kuuluu. Myyrille tietysti huono - niille tulee noutaja. Jos lähistöllä on vesistöä ja kallioista, korkeampaa maastoa, kyseessä voisi olla huuhkaja. Muuten varmaan viirupöllö, jonka huhuilu muistuttaa jonkin verran huuhkajan ääntä. Viirupöllö lopettaa yleensä vuh vuh ääntelyyn.
Huuhkaja tosin pesii maassa eikä pöntöistä näin ollen ole sille apua. Sen pesiminen ei myöskään ole sidoksissa myyräkantoihin.
Varpuspöllö syö myyriä, mutta mielellään myös pikkulintuja. Sen sijaan helmi-, viiru- ja lapinpöllö ovat varsinaisia myyräspesialisteja ja kyllähän lehtopöllöllekin myyräpaisti kelpaa.
t. yhden 0-pöllöretken tänä vuonna tehnyt hm
-
Kissa lienee laiska tappaja rottakoiraan verrattuna. Pieni ja vikkelä pinseri voisi olla aikamoinen myyrästäjä.
-
Katsoin Googlesta sanalla Myyräkarkotin, ja mainoksia ja kokemuksia oli
useita. Olisiko niistä apua pulmaasi. Meillä myös on myyriä, mutta ovat
varmaankin vesimyyriä, koska multakasoja ei synny, vain ilmanottoaukkoja.' Satella kun maa vettyy runsaasti kuuluu kivaa litinää
pinnan alta kun maata polkaisee. Kumpiko olikaan se Kontiainen. 8)
-
Kontiainen on maamyyrä. Sehän ei ole myyrä, vaan hyönteissyöjä kuten päästäiset. Ei se tosin ole tiainenkaan.
-
Kiitos hm. Linkistä löytyi todella "tyylikkäitä" pönttöjä. Nyt ei tarvitse tehdä niitä "omasta päästään", kun löytyy noin hyviä ohjeita. Seuraavan vapaan tullen täytyy ryhtyä nikkaroimaan. Syksyllä tein muutamia pönttöjä, eri kokoisia, mitä niistä laudan pätkistä sain. Reiät on tekemättä, kun ei ollut niiden halkaisijoista tietoa. Taisi tosin olla reikäsahatkin kadoksissa. Yritetään saada luonnonmukainen ratkaisu tälle ylisuurelle myyräkannalle. Tekniikan miehelle nämä luontoasiat ovat jääneet pienelle huomiolle.
-
Meillä oli takavuosina puupölkystä veistetty aivan oikean kokoinen ja näköinen pöllönkuvatus marmorikuulasilmineen marjapensaiden vartijana. Se oli ylennetty
3-4 metrisen riun nokkaan ja siinä se hoiti hyvin rastaskarkottimen virkaa
muutaman kesän. Sitten se pääsi lasten leikkeihin leikkimökin vartijaksi.
Näitä houkutus- tai karkotuslintuja saa ostaa muovisinakin. Mutta myyrät eivät taida niiden päälle ymmärtää.
Oravat ovat aloittaneet kevätriehan. Meillä kolme kirmailee toinen toistensa perässä, ja syömäpaikoista nahistellaan. Kuka tykkää kenestä on vielä arvoitus, mutta vastapäisen talon katon alle ollaan pesää värkkäämässä tulevalle perheenlisäykselle.
Lintumaailma on hiljennyt, aivankuin ilmatkin. Tasaista tyyntä ilmaa, pikkupakkasta, hiljaista valkeaa maisemaa.Jokunen harakka sillointällöin
vilahtaa lähistöllä.
-
Käväisin yhdellä koskipaikalla etsiskelemässä siellä majaansa pitänyttä koskikaraa, mutta ei sitä näkynyt. Jään reunalla hiippaili minkki ja paha aavistus iski; näinköhän kara on minkin mahassa.
Luonto nyt vaan on sellainen. Syö tai tule syödyksi.
-
Kotkassa kuulee jo tinttien laulua.
-
Myyrät saa pois esim. orapihlaja aitoja syömästä ripottelemalla tuhkaa aidan juureen. Myyrät pelkää metsäpaloa.
toinen tapa on tehdä pieni tuulimylly. Myllyn napa istutetaan maassa olevan kiven päälle. Maata on oltava n. 30 cm. Myllyn jyrinä ajaa myyrät pois. Tunsi ihmisen, joka on tehnyt näitä 'tuhomyllyjä' useita kymmeniä kappaleita.
-
Myyrien karkottaminen on kulttuurimuoto, johon en itse ole osallistunut, mutta olen kyllä kuullut lähes uskomattomia tarinoita. Huikein tähänastisista päättyi maanalaiseen jysäykseen, joka sai omakotitalon heilahtamaan. Myyrät tosin ilmestyivät savun hälvettyä esiin pommisuojistaan. Sitkeitä sissejä!
-
Myyrillä taitaa Lappeenrannassa olla tukalat ajat.
http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/01/lappeenrannassa_hurja_pollohavainto_513279.html
-
Taivaan kansi oli eilen illalla tosiaan kuin mustapohjainen Turkin lippu.
Tästä ikkunastani, olen aika korkealla,avautuu panoraamainen näkymä Vesijärvenselän yli kaukaselle Salpausselän harjulle jonka oikeassa laidassa tuikkivat Messilän laskettelurinteen valot.Päivällä harju näytti aivan Lapin tuntureilta
lumipeitteissään ja taivas oli kirkkaan turkoosi. Siinä kohosi iltapäivällä punainen kuuma-ilmapallo. Nyt juuri muutama minuutti sitten horisontin yläpuolella komeilivat Saksan lipun värit. Ensin musta metsän reuna , taivaanranta tulipunaisena ja sitten vielä keltaista, joka hiipuin tummaan turkoosiin yläilmaan. Iltaruskot ovat parhaimmillaan uskomattoman upeita.
Näkymä idästä länteen on yli 10 km. Kaupungissakin voi luonnonkauneuksista- ja ilmiöistä nauttia kun vain ymmärtää arvostaa niitä.
-
Täällä ilmassa leijui syaanivetyä ja oli ulkonaliikkumiskielto (joissain kaupunginosissa).
-
hm, siirryin supikoirineni tänne oikeaan osastoon. Tiesin kyllä että supi on supikoira, mutta kun nuo Porkkolan miehet aina puhuu supista on se minullakin puhekieleen tarttunut.
Niissä on sitäpaitsi usein kapisia ja ne tartuttavat sitä vaikka meidän Bassoon
ja siksi niistä en silleen tykkää, vaikka se onkin mitä suloisemman näköinen
otus kun on hyvässä turkissa. Ne on niin ahneita ihmisen ruoan perään, että monasti ovat yöaikana käyneet mökkimme kuistilla ja ennen kuin meillä oli
jääkaappia, ruoat oli maakuopassa ja ne kynsivät sen kannen ympäriltä
maat.
Muutaman kerran olen rannassa nähnyt kun musta minkki ui ja pujahtaa
rantapenkan alle. Siinä on sorsanpoikaset ja härkälinnunpoikaset helisemässä .
Muutaman kerran olemme iltakävelyllä, kun on oikein hiljaa puhumatta menty, yhyttäneet mäyrän. Se pysähtyi, tuijotti hetken ja pötki sitten tienoheen. Anoppi ( 98 v.) kertoi, että hänen lapsuudessaan miehet pyysivät sitä ruuaksi. Silloin piti panna hiiliä saappaisiin, se kuulema kävi jalkaterään kiinni.
Hyvinä hiiri- ja myyrävuosina meilläpäin on ollut runsaasti pöllöjä. On se kyllä vähän pelottavaa kun esim. ylläkuvatun myöhäisen iltalenkin päätteeksi pihamaalla suhahtaa yksi tai kaksi suuripäistä hiljaista varoittajaa. On ollut kai poikaset lähistöllä. Kuten se suuri sarvipöllö silloin.
Lepakot pesivät ullakollamme ja pari kertaa ovat koloistaan jostain päässeet tupaan. Siinä se on ollut touhu kun lakanoiden avulla on saatu jahdattua ne ulos. Sitten käytiin kolotarkastukseen ja tukittiin joka rako.
Niitä on kiva ikkunasta katsella kun tyyninä elokuun iltoina ne käyvät ruokajahtiinsa.
Nyt on ollut jo monta viikkoa aivan lintuhiljaista. Jokunen tintti ja harakka ja varpunen ja närhi vain näkyy pyrähtelevän. Yksi tintti teki kuolemaa eilen tammenoksalla. Kaikki höyhenet olivat pörhöllään ja pyrstö värähteli. Se oli pitkät ajat paikallaan. Ei se ollut kuitenkaan pudonnut puun alle. Linnuista minulle aina tulee mieleen se paikka Raamatusta missä sanotaan jotenkin että: yksikään varpunen ei putoa ilman että teidän Taivaallinen Isänne sen sallii...
Tuli pitkä juttu. Nyt lähden uutisia katsomaan ja sitten Turkan Seitsemää Veljestä.
-
Onpa teillä mökillänne mukavaa seurattavaa. :D
Pari kesää sitten näin yhdellä suolla värirengastetun kurjen. Luin renkaat kaukoputkella ja lähetin tiedot Rengastustoimistoon.
Viikko sitten toimistolta tuli kirje, että kurki on nyt Israelissa. Joku siellä oli lukenut samat renkaat.
Mukavaa. :D
-
Lepakkojahdista on tullut kokemusta tässä tuvassani Poikani rottweiler osallistui siihen myös, kunnes vein sen ulos rauhoittumaan. Ei ollut helppoa saada lepakko kiinni. Jollakin keinoin se taltutettiin ja rikki mennyt ikkunaverkko paikattiin myös. Minkit ovat joka kesäinen ilmiö näillä rannoilla. Pyynti pitäisi aloittaa.
-
Meidän mökki on oikeassa korvessa. 30 km Luopioisiin, Kuhmoisiin, Padasjoelle. Suuret järvet Lummene, Vehkajärvi ja Vesijako ja paljon pieniä jokapuolella ympäriinsä. Läheinen Kurkisuo on kasvi ja lintu-asiantuntijani
maisteri Haikosen mukaan Hämeeen parhaita suolintujen pesimäpaikkoja.
Metso, teeri, pyy ja omat kasvattamat fasaanit ovat tuttuja meidän maisemissa.
Luonto on minulle tullut mummi-vuosinani paljon tärkeämmäksi kuin ennen.
Ruuhkavuosina jotenkin sitä ei aina oikein noteerannut.
Kyllä on hauska kun sinäannat aina välillä asiantuntija-apua. Näistä on niin kiva jutella näin maalikkonakin.
-
Siellä päin on ehdoton suosikkini maamme maantienpätkistä. Olen joskus pyöräillyt Kotkasta Eräjärvelle ja oikaissut Arrakoskelta Toritun kautta Vehkajärvelle. Korkeelta pääsee laskettelemaan kahdeksan kilometriä käytännöllisesti katsoen kertaakaan polkaisematta tai jarruttamatta isolle tielle asti.
-
Tarkoitit sitä julmettua alamäkeä ennen Eräjärven kirkonkylää. Autollakin sen lasku pelottaa, miten sitten pyörällä.
Tulitko Kotkasta Jaalan, Vuolenkosken, Vierumäen kautta Vääksyyn ? Se on
mukava reitti, mutta Tavastila- Kouvola väli samoinkuin Vääksy - Arrakoski väli on tylsiä. Arrakoskelta Torittuun on vanhaa 4 tietä, Toritun jälkeen se jatkuu Harmoisiin päin. Se pitkä suora väli Toritusta Kuhmalahden Pohjaan on Ansion isännän liki 100 v. sitten kartalle panema. Halkoo metsiä ja soita.
Vehkajärvi tulee samannimisessä kylässä tien laitaan ja siinä on mukava levähdyspaikka uimamahdollisuuksineen.
Kuhmalahdelta Eräjärvelle on laaksoa ja kukkulaa ja kauniita järvimaisemia.
Kaunista on Eräjärveltä Orivedellekin päin.
Aikamoinen pyöräilijä on miehenikin. Hän kävi vielä 80-luvulla Kasiniemestä
Ahvenanmaalla ja takaisin.
-
Vähän tuntuu olevan pöllöjä Itä-Suomessa tänä keväänä vaikka muualla maassa on paikoin ennätysvuosi. Keski-Suomessa esim. on jo nyt rikottu ennätyksiä.
Toivossa on kuitenkin hyvä elää ja sen takia painutaan kaverin kanssa tänä iltana yön selkään. Mahdutetaan retkeen yksi varsinainen bongauskin ettei ihan ilman tarvitse jäädä. Outokummun kaatopaikan huuhkaja pariskunta kuulemma juttelee aktiivisesti. :wink:
t. pöllö
-
Viimeinkin, vuosien yrittämisen jälkeen valkoselkätikka pinnalistan jatkeeksi (235. laji).
Olin tankkaamassa autoa kun kaveri soitti, että valkoselkä koiras näkyy ikkunaan. Mitsubishi raapaisi kunnon jäljet huoltamon pihaan ja löytyihän se tikkakin pienen etsiskelyn jälkeen keloa tökittämässä.
Nyt pinnakahville! :lol:
-
En tarkoita Eräjärven Syrjänmäkeä, johon liittyy myös pari tarinaa. Kasiniemen tienhaara on Korkeella, josta tie viettää hurmaavan loivasti kohti Tampere-Kuhmoinen-tietä. Jaalan, Vuolenkosken ja Vierumäen reitti on tuttu. Vesivehmaalla sain poikani kanssa sellaisen sateen niskaan, että paikkakunnan nimikkojenkkakin oli pitkään inhokkilistamme ykkönen.
-
hm :lle. Yhteiset mieltymykset meillä on näköjään autoissakin. Me ollaan Mitsubisi uskollisia. 5. on jo menossa. Ensin Colt, sitten 2 kpl Lancereita, sitten Carisma nyt Galant. Uutta ollan katselemassa.
Mukkulan luonnonsuojelualue on kuulema tunnettua valkoselkötikkametsää.
En ole koskaan bongannut. Niillä ja liito-oravilla on innokas suojelija joka asuu tuossa lähistöllä.
Tänään, kun aurinko jälleen innostui paistamaan, pöllähti pitkästä aikaa kunnon tiais- ja varpuslauma + 1 iso viherpeippo lintulaudalle.
-
Kotkan viherpeipot ovat laulelleet jo muutaman päivän ajan. Talitiaisetkin aloittelevat.
-
Minäpä näin päivällä monta pyryharakkaa, kun olin jokijäällä hiihtelemäs. 8-[
Tyämaan pihalle on aamuhämäris monesti lentäny riakko lumivalakias puvussaan. Taitaa olla vähän yksinäänen, kun on tullu aivan likelle toimittelemahan. Lähistöllä on mettokin jo ruvennu avaamahan soirinääntään.
-
Kotkaan on muodostunut vuosien varrella aikamoinen naakkaparvi. Ovatkohan syrjäyttäneet pulut, joita ei juurikaan enää näy? Pyryharakoitakin on ja äänestä päätellen pusikoissa paskanärhiä.
-
Varis, älykäs lintu!
Olen Vantaan Tikkurilassa nähnyt omin silmin kun varis avasi nokallaan maitotölkin niin kuin sinä tai minä avaa tölkin käsillään. Siis avasi, ei rei´ittänyt. Avaamisen jälkeen varis kaatoi tölkin tahallaan kumoon, ja ryhtyi litkimään maitoa.
Joku on kertonut, että varis osaa laskea viiteen - asiasta on tehty testejä.
-
Varis, älykäs lintu!
Olen Vantaan Tikkurilassa nähnyt omin silmin kun varis avasi nokallaan maitotölkin niin kuin sinä tai minä avaa tölkin käsillään. Siis avasi, ei rei´ittänyt. Avaamisen jälkeen varis kaatoi tölkin tahallaan kumoon, ja ryhtyi litkimään maitoa.
Joku on kertonut, että varis osaa laskea viiteen - asiasta on tehty testejä.
Aikamoinen taidonnäyte. Eihän tuota kaikki ihmisetkään osaa.
-
Varis, älykäs lintu!
Joku on kertonut, että varis osaa laskea viiteen - asiasta on tehty testejä.
Asiaan hiukan perehtyneenä sanoisin, että tämä viiteen "laskeminen" lienee samanlaista laatua, kuin sellaisten alkuperäiskansojen ihmisillä, joilla ei ole lukusanoja. Tutkimuksissa on todettu, että ihminen pystyy silmäyksellä erottamaan vielä hyvin lukumäärät neljä ja viisi, jotkut pystyvät myös viiden ja kuuden ja ihan parhaat kuuden ja seitsemän. Kyse ei siis ole laskemisesta, vaan intuitiivisesta hahmottamisesta. Toimii myös koiralla, testatkaa jos haluatte: laita lattialle toiseen kasaan vaikkapa kolme koirannamia ja toiseen neljä. Useimmat koirat menevät suoraan sen neljän kasan luokse.
Kieli on muuten mielenkiintoinen asia. Ihmisen aivot käyttävät kielen käsittelyyn niin ison osan tehostaan, että intuitiivinen tajuaminen on heikentynyt. Apinat pystyvät parempaan! Tätä oli testattu niin, että oli kuvaruutu, jolla välähti pisteitä. Ensimmäisessä kuvassa oli yksi piste vähemmän kuin jälkimmäisessä, ja apinan (tai ihmisen) piti osoittaa mikä piste oli uusi. Ihmisellä tämä taito rajoittui yleensä alle kymmeneen pisteeseen, mutta apinat selviytyivät useista kymmenistä pisteistä! Tätä selitettiin juuri sillä, että apina ei turhaan ajattele tuollaista tehtävää kielellisesti, kun taas ihmisen päässä pyörii koko ajan ajatus: mikä noista pisteistä, katso tarkkaan, apua olikohan se toi...
-
Varislinnut on kai hyviä oppimaan.
Variksen on mm. huomattu yrittävän vetää jäänreunalta verkkoa ylös vedestä verkkonarusta kiskomalla. Se on huomannut, että siellä niitä kaloja olisi.
-
Kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne varissanomani jälkeen. Paikka, jossa nokkelan variksen näin, oli kivetys Tikkurilan Tikkuraitilla, Prisman edessä. Kyse on tietenkin oppimisesta: varis on nähnyt ainakin yhden kauppa-asiakkaan avaavan tölkin ja juovan maitoa kiveyksellä, jossa istuu - etenkin keväisin, kesäisin ja syksyisin - useampiakin ruoka-, maito- ja kaljaveikkoja kerralla.
Variksella on ilmeisesti tosi hyvä älyämis- ja hahmottamiskyky. Muuan paljon autoileva mies kertoi kerran, että varislinnut lähtevät viimeisenä maantiellä olevalta haaskalta, ja saavat täten ainakin yhden suupalan enemmän kuin muut. Varislinnut siis pystyvät ikään kuin laskemaan auton välimatkan haaskalle ja auton käyttämän vauhdin.
Minuun näkemäni variksen maitotölkkitemppu vaikutti niin, että katson variksia koko ajan varsin tarkasti. Varikset ovat nyt lempilintujani. :wink: :lol:
-
Luontokuvaajat joutuvat joskus toimimaan kohteittensa laskutaidon mukaan. Piilotelttaan mönkii sen verran väkeä, että yhden voi jättää sinne kameran kanssa, kun muut poistuvat. Tämän pitää ylittää jonkun pesivän emon tai haaskaa kyttäävän pedon matemaattiset taidot. Muistelen hämääjien lukumäärän olevan puolenkymmenen luokkaa.
-
Varislinnut ovat kaupungeissa lisääntyneet. Erityisesti naakat niinkuin Pena onkin havainnut. Alle kymmenessä vuodessa laji on varmaan tuhatkertaistunut täällä Lahdessa (oma havainto ). Ennen niitä oli vain Lahden Polttimon viljasiilojen tietämissä. Nyt joka kaupunginosalla on omansa. Aamuisin ne lentävät noin sadan ryhmissä omille ruokareviireilleen. Päivisin on pienempiä sakkeja katujen varsia putsaamassa. Iltaisin on mahtavat kokoontumisajot hämärän alettua. Kerroinkin jo aiemmin kuinka olen nähnyt monisatapäisen lauman istuksivan Mukkulan Ostarin katoilla.
Olisi Alfred Hichcocilla ollut kuvattavaa.
Heinolan lintutalossa on vanha iso korppi joka osaa sanoa nimesä. Se on Julli.
Parikymmentä vuotta sitten Kevätkadulla(työmatkan varrella) oli valkoinen varis.Silla oli vaaleanpunaiset silmät ja jalat. Albino siis. Oliko Anja Vammelvuo joka kirjoitti sen nimisen novellin. Puhuinkin siitä kerran Jootarkka Pennaselle. Variksenpoikaset ovat kautta vuosisatojen olleet pikkupokien lemmikkejä, niistäkin on kirjoitettu. Niiden kiintymyksestä ja oppimiskyvystä.
Minä tykkään myös variksista, sekä vanhoista mutta etenkin poikasista.
Ne ovat kyllä aika toheloita liikenteen seassa, ja usein käy huonosti.
-
Siellä Lahdessa on asemanseudulla pyörinyt koko talven harvinainen siivekäs - töyhtökiuru. Ehkä sama lintu oli seudulla myös viime talvena.
Töyhtökiurulla on nimensä mukaisesti julmetun pitkä töyhtö päälaella.
-
Variksesta vielä, sallittehan!?
Katsoin varista jokin aika sitten meidän kulttuuristamme käsin. Omassa maailmassaan se menestyy, ja maailman monimutkaistuessa se pyrkii lisäämään taitojaan. Monessa asiassa varis on meitä edellä: se lentää ja suunnistaa paremmin kuin yksikään meistä. :wink:
-
Varis kuuluu lintumaailman menestyjiin, koska se on sopeutunut elämään ihmisen seuralaisena ja käyttää siekailematta hyväkseen kaikki ihmisen sille tarjoamat ravinnonlähteet. Näin tekevät myös harakka, naakka ja nykyään myös korppi.
Tästä lentää aamuin illoin korppeja jäteasemalle (ex kaatopaikka :wink: ) ja kaatiksella niitä on jo reilusti yli sata talvehtimassa. Myös kesäisin pesimättömiä lintuja parveilee kaatopaikan tuntumassa. Luultavasti jokunen pari pesiikin jo keskustan tuntumassa.
Entisestä erämaitten linnusta on tulossa kaupunkilainen.
Oma lukunsa on sitten Helsingin city-huuhkajat.
-
Heinolan lintutalossa on vanha iso korppi joka osaa sanoa nimesä. Se on Julli.
Ja sillä oli iso kultakello, sehän oli Julli se :wink: :lol:
-
Tarkoitit sitä julmettua alamäkeä ennen Eräjärven kirkonkylää. Autollakin sen lasku pelottaa, miten sitten pyörällä.
Tulitko Kotkasta Jaalan, Vuolenkosken, Vierumäen kautta Vääksyyn ? Se on mukava reitti, mutta Tavastila- Kouvola väli samoinkuin Vääksy - Arrakoski väli on tylsiä. Arrakoskelta Torittuun on vanhaa 4 tietä, Toritun jälkeen se jatkuu Harmoisiin päin. Se pitkä suora väli Toritusta Kuhmalahden Pohjaan on Ansion isännän liki 100 v. sitten kartalle panema. Halkoo metsiä ja soita.
Vehkajärvi tulee samannimisessä kylässä tien laitaan ja siinä on mukava levähdyspaikka uimamahdollisuuksineen. Kuhmalahdelta Eräjärvelle on laaksoa ja kukkulaa ja kauniita järvimaisemia. Kaunista on Eräjärveltä Orivedellekin päin.
Tampereen näkövinkkelistä joka suuntaan on hienoja paikkoja ja Tampereella toki lisää. Hämeenkyrön Sasissa on mahtava laakso, josta nauttii erityisesti pohjoiseen päin ajaessa. Keväisin siellä on paljon lintuja (ja niitä varten pari lintutornia) ja talvisin joskus hienot hanget. Loppukesästä Sarkkilanjärvessä on aika vähän vettä, kerran melontaretkellä piti ponnistaa mutaisesta pohjasta ettei jääty sinne kiinni :)
Yhtä hienoa on Ruoveden, Sastamalan, Oriveden, Pälkäneen ja Valkeakosken suunnissa. Valitettavasti Kuhmalahden seutu on jäänyt vielä tosi vähälle, pitäisi sielläkin joskus retkeillä. Kerran meloin Päijänteellä Padasjoen lähistöllä, upeaa vesistöä. Onneksi yllättäen nousseen kovan ukkosen aikana olimme pitämässä taukoa jossain saaressa. Ja kavereilta viisas keksintö, että latomalla yhden kajakin tavarasäiliöön jäisiä vesipulloja, niin se toimi samalla jääkaappina :)
-
Riitta-mummi on varmaan oikeassa sinä, että Tavastila-Kouvola on tylsä matka pyöräillä. En ole fillarilla sinne erehtynytkään, kun Hurukselan ja Anjalan kautta pääsee polkemaan Kymijoen läntistä rantaa Korialle ja Kuusankoskelle.
Hiidenmaalla ja Saarenmaalla olen myös ollut pyöräilemässä. Siellä tein sellaisen huomion, että Suomessa pajulintujen miehittämät tienvarsipöpeliköt ovat Virossa tiltalttien valtakuntaa. Pellonreunoissa oli keltasirkkuja.
-
tosikolle: Kaikki mainitsemasi Treen ympäristöpaikat on ajeltu läpikulkumatkoilla Pohjanmaalle. Orivesi, Ruovesi , Visuvesi, Virrat on paljon katseltavaa ja Visuveden kanavalla on aina kahvipaikka. Valkeakoski ja Pälkäne on käymäpaikkoja. Sastamala ? Se on tämä uusi kunta
Vammala kuulunee siihen. On käyty sielläkin. Oikeastaan on ajeltu koko Suomi jollain tavoin läpi, ainoastaan Sydän-Savo on koluamatta. Pielaveden seutu, Juuka ja sielläpäin .
Vaasan suuntaan on Hämeenkyrössä upeat kumpuilevat maisemat ja sitten
Jalasjärvellä alkavat lakeudet.
Pena: On tultu Haminasta Lahteen Anjalan kautta Kausalaan. Se on vanha tie
kai kuten rannikkotie Virolahteen. Voi niitä ennenvanhaisia linja-automatkoja! Vieläkin metfusti-kurkkuleivästä tulee ne koettelemukset mieleen.
Mietin vieläkin ajaisinko itse Juhlille mökiltä Seinäjoelle vai menisinkö
Tampereelta junalla. Nyt kun alan taas olla voimistumassa flunssastani ensinmainittukin tuntuu mahdolliselta.
-
Äsken Madagaskarin-reissulla TV:n luonto-ohjelman mukana.
Ihmeellisiä, värikkäitä kasveja ja eläimiä, joista hyvin monet endeemejä (kotoperäisiä, ei tavata missään muualla). Upea tähtitaivas.
Suurin osa luonnosta jo tuhottu maanviljelyksen tieltä. Sääli.
Hyvä, että edes telkkarissa noita pääsee katselemaan.
-
Äsken lintulaudan alla oli kaksi tutun näköistä, mutta näin talviruokinnassa oudompaa vierasta. Keltasirkkujahan ne Pohjolan Lintukirjan mukaan olivat.
Tosi pitkät pyrstöt, keltaista vatsapuolessa ja päässä. uroksella pieni töyhön tapainen.
-
Harakat: ovat löytäneet minun myyräsyöttini. Innokkaina käyvät atrialla. Eikä taida tulla mahanpurujakaan, kun aamupöperöt näyttää maittavan useammallekin. Kun ei tiedä, onko ne samat keikkujat siinä, niin täytyy suojata syötit luvattomilta vierailta. Onkohan harakoilla jalostunut aineenvaihdunta?
-
Aleksis Kiven runon Oravan laulun säe :Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla pienoisella nousi heti mieleeni kun juuri äsken tässä ikkunani ulkopuolella
pieni orava otti n.15 min. ajan nokoset ihan kaikessa rauhassa meidän parvekkeen kaiteella. Viisaana vekkulina se tiesi etten ole ollenkaan sille vaaraksi tässä tietokoneeni ääressä.
Lumoutuneena katselin sen lepäämään valmistautumista. Aiemmin olen nähnyt niitä vain ruokailu ja takaa-ajopuuhissa. Ensin se kietoi etukäpälänsä
puuskaksi kuin ihminen joka lämmittelee paljaita käsiään kainalossaan.
Sitten se sulki silmänsä , ja vähitellen pää alkoi painautua rintaa vasten.
Sitten se nukkui. Oletan niin. Se oli aivan hiljaa ja turvallisesti vaikka meidän välimatkaa oli n. 1,5 m. Lepäiltyään se alkoi sukia itseänsä. Ensin pureksi käpälänsä, sitten rapsutti kainalonsa ja nyppi turkkinsa aivan kuin koira. Sitten alkoi häntä vipattaa. Lopuksi katseli hän maailman piirii. Teki päätöksensä ja lähti taitavasti kiipeillen pitkin pystysuoraa seinää kai ruokamailleen.
Pidän kovasti näistä vekkuleista. Basso ei pidä ollenkaan. Ovat reviirivaara ilmeisesti. Miehenikään ei niin kovin pidä, ne kun peuhaavat
vuorivilloissa.
Täytyykin tästä jo lähteä viemään pähkinöitä lintulaudalle. :D
-
Kirjoittakaa mitä kirjoitatte, mutta kyllä naakka on kotkaakin komeampi, koska se on sosiaalinen ryhmäeläin. Kotka on niin iso, että se luulee pärjäävänsä omillaan, mutta missä olette nähneet kotkan?! Eläintarhan häkin nurkassa kyyhöttämässä. Jatkuvasti sitä saa ruokkia ja hyysätä, ettei kuolis sukupuuttoon.
No onhan se komea, ja ykköset on yksinäisiä ja harvassa. Hinnan siitä sitten saa maksaa. Toisaalta jonkinsortin sosialismia sekin on, että se tarttee ihmisen apua. Se tavallaan ponnistaa sitä kauttaa toiseen, ihmisen todellisuuteen. Niin epäilemättä kaikki yksinäiset tekevät. Heille, meille, niille ei ole suotu maallista onnea, normaaliuden tyyntä eloa, tasaista elämää tässä ajassa, tänä aikana.
-
tosikolle: Kaikki mainitsemasi Treen ympäristöpaikat on ajeltu läpikulkumatkoilla Pohjanmaalle. Orivesi, Ruovesi , Visuvesi, Virrat on paljon katseltavaa ja Visuveden kanavalla on aina kahvipaikka. Valkeakoski ja Pälkäne on käymäpaikkoja. Sastamala ? Se on tämä uusi kunta. Vammala kuulunee siihen.
olen ajanut Visuveden kanavan kautta kymmeniä kertoja, mutta eipä ole tullut koskaan pysähdyttyä kahville :( samalla reitillä on tavallisten peruskahviloiden lisäksi kesäisin eteläisimmän Torisevan pohjoispäässä pieni idyllinen kahvila.
Sastamala on tosiaan uusi kaupunki, jossa mm Vammala ja Äetsä (=Keikyä + Kiikka).
Jos ideoin muutaman päivän omamatkaa joskus kesällä autoillen Lounais- ja Etelä-Suomessa (mutta Hesa väliin jättäen), niin mitä suosittelette (luonto, maisema, historia, elämys jne) erityisesti Paraisten ja Hangon välillä? Kerran n 15v sitten olen ajanut Kemiön saaren kautta, mutta en muista siitä kuin että kirkon eteisessä oli pieni Hedberg-museo :) ts tietääkö joku (esim salis?), onko se reitti maisemallisesti hienompi kuin Salon kautta ajaminen.
Kaarinan Kuusiston linnassa olen käynyt, mutta Raaseporin linnan voisi etsiä. Ja Hangossa ja Tammisaaressa en ole käynyt vielä koskaan.
-
Tässä tulee innokkaalta autossaistujalta ja kartanlukijalta juttua muutamista hienoimmista matkakokemuksista kotimaassa:
Turun suunnalla on ehdottomasti Askaisten Louhisaari ja Askaisten kirkko
nähtävyyksiä. Sieltä jatketaan Taivassalon kautta Kustaviin, josta Parattulan satamasta alkaa lautta-auto-lautta osuus Paraisiin. Siis Iniö, Houtskari, Nauvo kautta. Hidasta mutta nautittavaa, Ainakin kauniina kesäpäivänä oli 1980-luvun lopussa.
Paraisilta suunnistetaan Sauvon kautta Kemiönsaareen. Peltojen keskellä näkyy korkeita kalliokumpuja, entisiä merensaaria. Kemiön kirkolta Kasnäsiin ja sielta lautalla Rosalaan ja Hiittisiin. Siihen menee kyllä puoli päivää. Toinen kuulema hieno kohde on Kasnäsistä Högsåran saareen. (Venäjän keisarin kesäpaikkana kuuluisa) Kemiöstä Perniöön, välissä on Strömman kanava. Perniöstä joko Tammisaari-Karjaa reitti, tai Perniö -Tenhola-Fiskars. Pohjasta Karjalohja-Sammatti. Karjaalta -Mustio-Kuninkaantie-Karjalohja-Sammatti. Sammatista kohti uutta HKI-Turku moottoritietä, mutta ei sille vaan oikealle Nummi-Nummi-Pusula-Karkkila-Läyliäinen-Loppi tielle. (Karkkilassa on oltava tarkka mihin suuntaan lähtee! oma kokemus ) Lopelta sitten Riihimäki-Tampere, jollet vielä halua katsella Kanta-Häme - Päijät-Häme kulmia.
Aikaahan näillä etapeilla kuluu , saarimatkat ovat hidasteita, ja pienemmät tiet ajonopeus 80 h/t ovat joskus liiankin kovia. Mutta paljon näkee. Ja tästähän voi lohkaista osan. Ei mekään tätä ole kertareissuna ajettu. Leirintäalueilla on vuokrattavana mökkejä joissa on yövytty, ellei ole oltu sukulaisissa.
Nämä paikat henkivät vanhaa maanviljelyä, kalastusta , kartanoelämää ja teollisuutta Suomessa.
-
Tässä tulee innokkaalta autossaistujalta ja kartanlukijalta juttua muutamista hienoimmista matkakokemuksista kotimaassa:
Turun suunnalla on ehdottomasti Askaisten Louhisaari ja Askaisten kirkko
nähtävyyksiä. Sieltä jatketaan Taivassalon kautta Kustaviin, josta Parattulan satamasta alkaa lautta-auto-lautta osuus Paraisiin. Siis Iniö, Houtskari, Nauvo kautta. Hidasta mutta nautittavaa, Ainakin kauniina kesäpäivänä oli 1980-luvun lopussa.
Paraisilta suunnistetaan Sauvon kautta Kemiönsaareen. Peltojen keskellä näkyy korkeita kalliokumpuja, entisiä merensaaria. Kemiön kirkolta Kasnäsiin ja sielta lautalla Rosalaan ja Hiittisiin. Siihen menee kyllä puoli päivää. Toinen kuulema hieno kohde on Kasnäsistä Högsåran saareen. (Venäjän keisarin kesäpaikkana kuuluisa) Kemiöstä Perniöön, välissä on Strömman kanava. Perniöstä joko Tammisaari-Karjaa reitti, tai Perniö -Tenhola-Fiskars. Pohjasta Karjalohja-Sammatti. Karjaalta -Mustio-Kuninkaantie-Karjalohja-Sammatti. Sammatista kohti uutta HKI-Turku moottoritietä, mutta ei sille vaan oikealle Nummi-Nummi-Pusula-Karkkila-Läyliäinen-Loppi tielle. (Karkkilassa on oltava tarkka mihin suuntaan lähtee! oma kokemus ) Lopelta sitten Riihimäki-Tampere, jollet vielä halua katsella Kanta-Häme - Päijät-Häme kulmia.
Aikaahan näillä etapeilla kuluu , saarimatkat ovat hidasteita, ja pienemmät tiet ajonopeus 80 h/t ovat joskus liiankin kovia. Mutta paljon näkee. Ja tästähän voi lohkaista osan. Ei mekään tätä ole kertareissuna ajettu. Leirintäalueilla on vuokrattavana mökkejä joissa on yövytty, ellei ole oltu sukulaisissa.
Nämä paikat henkivät vanhaa maanviljelyä, kalastusta , kartanoelämää ja teollisuutta Suomessa.
En voi kuin olla samaa mieltä Riitan kanssa. Minulla on verkossa kuvia tuosta alkumatkasta eli Askaistan kirkolta Paraisille saariston kautta Sillä osuudella on muuten seitsemän lauttaa tai lossia. Iniö-Houtskari väli muuttuu ensi kesänä maantieksi, mikä merkinnee sitä, että lautta on maksuton. Muut lautat ovat olleet ilmaisia jo nyt.
http://www.samila.1g.fi/kuvat/Matkat+Travelling/Kotimaa+Domestic/2007+Saaristo+Archipelago/
Muitakin osuuksia on ajeltu mutta irtopätkinä eikä niistä ole kunnon kuvia. Hiittinen on vielä käymättä ja se täytyy parsia. Olen kyllä kiertänyt sen saariston veneellä pilvettöminä ja tyyniniä syyskun alun päivinä ja oli se vaan komea.
Seppos vaari, joka sairastaa pahaa "kulkutautia"
-
Turun suunnalla on ehdottomasti Askaisten Louhisaari ja Askaisten kirkko nähtävyyksiä. ... Kemiön kirkolta Kasnäsiin ja sielta lautalla Rosalaan ja Hiittisiin. Siihen menee kyllä puoli päivää. Toinen kuulema hieno kohde on Kasnäsistä Högsåran saareen. .. Nämä paikat henkivät vanhaa maanviljelyä, kalastusta , kartanoelämää ja teollisuutta Suomessa.
En voi kuin olla samaa mieltä Riitan kanssa. Minulla on verkossa kuvia tuosta alkumatkasta eli Askaistan kirkolta Paraisille saariston ..
Seppos vaari, joka sairastaa pahaa "kulkutautia"
Kiitos Riitta-mummi ja Seppo loistavista vihjeistä ja kuvista, taitaa tosiaan tulla runsauden pula! erityisesti Riitan mainitsemat Rosala, Hiittinen ja Högsåra olisivat taatusti jääneet huomioimatta, varmaan jonkun niistä voisimme ottaa kohteeksi. Pienet saaristolaiskylät ovat hienoja, onneksi parempi puolisko osaa hyvin ruåtsia, joten minun ei tarvitse stressata. Vanhat kivikirkot ovat aina hienoja, ja samalla muistuttavat, että kristinusko on vaikuttanut kauan Suomessakin. Raaseporin linna löytyi netistä, ei ollutkaan niin metsän keskellä, kuin olin luullut. Yritän muistaa "raportoida" kesän jälkeen.
Itselläni on sama tauti kuin Seppos:lla. En tiedä mitään hoitotapaa. Valitettavasti liikkumiseni tapahtuu useimmiten autolla (+ vähän perilläkävelyä), vaikka esim tuolla reitillä näkisi ja kokisi vielä enemmän polkemalla.
-
tosikkoko!
Hienoa jos ajelette Rosala-Hiittisiin. Muutama vihje. Juuri ennen Kasnäsin satamaa on vasemmalla punainen puinen rakennusryhmä, ravintola Backasgård. Siellä kannattaa pistäytyä, jos vaikka ei ruokaa saisikaan.Me saimme lounasaikaan kun olimme varmistaneet etukäteen. Sisustus on kulttuurihistoriaa, italialaista kuvataidetta 1700-luvun lopusta ja Mannerheim-suvun ystävyydestä kertovia esineitä. Myös jonkintasoista majoitusta oli ainakin silloin tarjolla.
Kasnäsistä Rosalaan lauttayhteys ei ole pitkä, jos ei aivan lyhytkään. Oikea
pieni merimatka. Matkan varrella luodoilla näkyi kuinka merimetsokanta on lisääntynyt. Muitakin vesilintuja oli paljon (ajankohta 1.7.) Rosalasta löytyy
etelärannalta uimaranta. Kylän erikoisuus on viikinkikylä. Auki ei ollut siihen aikaan kun siellä olimme. Automatka Hiittisiin on lyhyt ja tie hyvä. Hiittisissä
perillä kaikki on yhdessä lähietäisyydellä. Kirkko on pieni puukirkko. 1700-luvulta muistaakseni. Ihmetystä herätti kuinka pieniä ihmiset ovat silloin olleet. Penkkivälistä sen huomasi. Kirkon ympäri kulki pieni lehmipolku. Puolustuslaitoksen rakennukset siinä vieressä. Kauppa, oikea sekatavarakauppa. Pub-kahvila, jossa pöydät ulkona. Nurmikoilla istuskelivat nuoret oli kai rippikoululeiriläisiä. Idylli täydellinen.
-
Jos ideoin muutaman päivän omamatkaa joskus kesällä autoillen Lounais- ja Etelä-Suomessa (mutta Hesa väliin jättäen), niin mitä suosittelette (luonto, maisema, historia, elämys jne) erityisesti Paraisten ja Hangon välillä? Kerran n 15v sitten olen ajanut Kemiön saaren kautta, mutta en muista siitä kuin että kirkon eteisessä oli pieni Hedberg-museo :) ts tietääkö joku (esim salis?), onko se reitti maisemallisesti hienompi kuin Salon kautta ajaminen.
Kaarinan Kuusiston linnassa olen käynyt, mutta Raaseporin linnan voisi etsiä. Ja Hangossa ja Tammisaaressa en ole käynyt vielä koskaan.
Tähän tulikin hyviä vinkkejä Sepolta ja Riitta-mummilta. Muutaman päivän reissu supistui lopulta päiväreissuun (ja loput jätettiin joskus myöhemmälle) ja kohteiksi valittiin Naantali ja Turku. Naantalissa yllätti vanhan kaupungin suuruus. Lisäksi siellä kirkossa oli sattumalta viikkomessu ja löytyi loistava lounaspaikka, suosittelen Merisalia tms.
Kultarannan kierrokselle ei ehditty (portilla nähtiin kun joku henkilökuntaan kuuluva ajoi kännykkä korvalla sisään, ts missä hands-free!) mutta Turussa sitten Kakolassa vierähti pari tuntia. Suosittelen kyllä sitäkin, kannattaa ostaa suositun opastetun kierroksen liput netistä ajoissa jotta pääsee haluamanaan päivänä. Opas kertoi monenlaisia tositarinoita sieltä ja tilojen näkeminenkin laittoi ajattelemaan. Ja "arkena" siellä siis ollut aikamoinen tungos, haju, meteli, pelko jne. Kierroksella oli sen verran kävelyä että purjepaatteja ei jaksettu enää liiemmin katsella, ja mitäpä maakrapu niistä ymmärtäisikään. Metrilaku oli kuivaa ja mautonta.
Ja lopulta illalla muistimme mikä on parasta Turussa, tienviitta Tampereelle! :)
-
Eilen muuten käytiin ensi kertaa Hailuodolla. Kiva oli paikka ja suosittelen muillekkin.
-
Riitta-mummi on nyt hyvin, hyvin vihainen! Tietty maanviljelijä on kuskannut pellonojiin
navetoidensa lietteen ja sivubisneksinään hakemansa saostuskaivojen- ja huussinalustat.
Valta-oja toi viime sateiden jälkeen valumat Vesijakoon ja 100 metriä meidän uimarannasta olivat kolibakteerilukemat nousseet ed. mittauksen 35:stä 700.
Mitä sanovat, myyrä ja muut luonnonsuojelijat? Järvellä on suojeluyhdistys johon mekin kuulumme.
Toisella rannalla järveä on toinen bisnesmies omavaltaisesti syventänyt lasku-ojaa jotta saisi vettä voimalaitokselleen. Siitä on virallinen prosessi menossa.
Tehdäänkö tällaisia omatoimia ympäri maata? :070:
-
Tieto ympäristökeskukseen.
-
Riitta-mummi on nyt hyvin, hyvin vihainen!
Valitettavasti omankäden oikeus on turhan yleistä korkean moraalin Suomessa. Pahana esimerkkinä ammatilaiset eli Loka-Pojat oy
-
Minä tulin juuri yhden yön hillareissulta Litokairasta (http://"http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=723"). Mainio ja erittäin rauhallinen erämaa-alue, eikä ole edes kovin pohjoisessa. Soilla oli yllättävän helppo kulkea. Ja isoja hillojakin löytyi runsaasti vähän metsäisemmistä paikoista.
-
Hieno aurinkoinen syyskesän päivä, mutta onpa kirpsakka pohjoistuuli. Ei viitsinyt niemennokassa kauaa olla. Tuuli olisi muuton kannalta hyvä, mutta liian kova. Vaahtopäiset tyrskyt löi karikoiden yli.
Sitkeä kaveri tuli sinne kasaamaan surffivehkeitään. Kehui tuulta. Kyllä nyt saa hyvää kyytiä aalloilla.
Koivuissa on jo keltaisia lehtiä.
-
Tässä on vakaumuksen nainen.
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=2386&bid=133