Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 27.04.06 - klo:14:02

Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: seppos - 27.04.06 - klo:14:02
Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on toiminut köttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu. Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 27.04.06 - klo:16:48
"Hajutonta" on varmaankin vaikeampi lähestyä kuin sellaista, joka kertoo jotain itsestään. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, ettei kukaan ole ihan ilman mitään taustaa ja siihen kuuluvia arvoja. Olen ihaillen katsellut pelastusarmeijan luontevaa yhteydenottoa milloin minkäkin rahvaan joukossa. Univormu näkyy ja maine muistetaan. Körttipuku on varmaan toiminut samaan tapaan. Toimiiko vieläkin?
Otsikko: Re: Tunnustaako väriä???
Kirjoitti: PekkaV - 28.04.06 - klo:05:45
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??


Onpa hyvinkin. Itsenäistymisvaiheessa on pitänyt katsoa lapsuutta ulkoapäin, siis mennä maailmaan. Paikkakunnan vaihto on tässä eräs symbooli.
No hyvä! Kun sitten olen alkanut rakentaa omaa pesää, yksi kivijalan kulma löytyi Heränneen kansan vaelluksen Isien perinnöstä sen Herännäisyyden historiasta.
Kirkko sateenvarjona turvasi ja seurat pysähdyspaikkana, lähteenä virkisti kulkijaa.
Nyt kun olen päässyt kolporttöörinä melkein tai oikeastaan ehkä sisäpiiriin, vuorossa on laskettelu vehreään laaksoon. Varjoisan, lämpimän, vilvoittavan Tuokion jälkeen alkaa osin tuskallinenkin, mutta riemullinen, työn täyttämä nousu Taivaan kotiin.

...................................................................................................................       [-o<
Otsikko: Tunnustaako väriä???
Kirjoitti: PekkaV - 29.04.06 - klo:04:59
Ensin kirjoitettu versio:

Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja

mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen

kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee

ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on

toiminut körttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on

uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu.

Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkennut yhteys

seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipiteitä

asiassa??



”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.

.....................................................................................................................   ............. 8)
Otsikko: Re: Tunnustaako väriä???
Kirjoitti: seppos - 29.04.06 - klo:09:02
Lainaus käyttäjältä: "satman"


”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.

.....................................................................................................................   ............. 8)


Täällä seudulla, jossa asun asia ei ole ihan noin yksikertaista. Meidän pitjässä on 35000 asukasta eli kovin moni ei voi olla niistä tuttu. Lisäksi olen käynyt töissä tuossa puolen miljoonan asukkaan naapurikaupungissa, mistä olen myös kotoisin.  Ystävät jakautuvat moneen eri ryhmään, kuten työkavereihin, harrastuskavereihin, nuoruuden ystäviin(paljon), naapureihin ja sukulaisiin. Kaikista niistä löytyy kaikenlaisia ja aina sieltä poimiutuu esiin ihmisiä, joilla on taustaa ja joita nätisti pyytämällä saa mukaan. Tämä juttu on siellä ydinalueilla ihan eri asia, mutta diasporassa se näyttää toimivan näin ihan kohtuullisesti. Pitää vain antaa taivaan isän avata suu tai sitten puhua muuten vaan.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Mörtti-57 - 30.04.06 - klo:09:29
Hajuttomia ja mauttomiahan me pakatahan vähän ollakki. Ollaha joko tiukkapipoosia funramenttalisteja tai mitää miältä olevia toistemma kuvajaasia. Väriäkin vaihretahan ku kameljontti, yleesen hyväksynnän takia.
Aika suuri virhe elossaan on virheettömyyren tavoottelu. Elämisen uskalluksen puutee mitätöö sen rikkauren mitä elämältä ollahan evähäksi saatu. Minä laitan huamenna siniristilipun hulmuamahan tyänjuhulan kunniaksi, ainuana täs sinimustas kyläs! Vappua! :---)
Otsikko: Tunnustaako väriä???
Kirjoitti: PekkaV - 30.04.06 - klo:09:35
Vappuhan on yleinen liputuspäivä! Mitä pohojalaaset tökittää! Ittelleenki olis helepompi, jos pysyysivä ruorus.

............................................................................................................................    :twisted:
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: juhani - 30.04.06 - klo:20:22
Sininen on minun värini, kun taivasta ihastellaan... varoen ettei pääse hihhualiaimisuus esiin. Ei vaiskaan.
Musta kun on niin murheen laaksossa kannettava toisten syntejä (lainaus Lutherilta) :---) ... multa on jo muutama.
Otsikko: Kai kehua saa...!?
Kirjoitti: Kalistaja - 13.10.06 - klo:21:34
Oletteko huomanneet kuinka oivaltavia, ajassa olevia, mutta samanaikaisesti ikiaikaisia havaintoja tämä Seppos -niminen papparainen eteemme tämän foorumin mitä erilaisimpien kysymysten alla eteemme nostaa ja kantaa. Seppos näyttää meille hienovireisen väkevästi mikä on tarpeen, ja kuinka paljon kaikessa on niin turhaa.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Mörtti-57 - 13.10.06 - klo:22:56
Johannyttoki ollaha huamattu. Tihuristin myäs yllä olevaa kuvaa, notta Hannuko se on? Vanaha kuritoon koulukaveri. :smt039
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Salis - 16.10.06 - klo:10:51
Lainaus käyttäjältä: "Mörtti-57"
Johannyttoki ollaha huamattu. Tihuristin myäs yllä olevaa kuvaa, notta Hannuko se on? Vanaha kuritoon koulukaveri. :smt039



Miksi nyt tästäkin keskustellaan? Totta kai väriä pitää tunnustaa, muttei sitä nyt tarvitte megafonin kanssa kadulla kuuluttaa. Olen tunnustanut väriä jo nuorena ja teen niin edelleen. Eihän kristitty ole mitenkään kummajainen vaan samanlainen erehtyvä ihminen kuin muutkin.
Otsikko: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: Kauhanen T - 19.01.07 - klo:21:40
Koen nykysellään vähän vaikeaksi tunnustaa väriä, siis siinä merkityksessä että sanoisin olevani "herännäinen" (tai "körttiläinen").

Sanan "herännäinen" määritelmä on nimittäin ongelmallinen - sen perään on tällä foorumilla jo useasti kyselty. Toimiva määritelmä olisi sellainen, jonka mahdollisimman moni itseään "herännäiseksi" kutsuva voisi kokea sopivaksi, ja joka samalla olisi jotenkin informatiivinen (muutenhan ei olisi mitään järkeä käyttää ylipäänsä mitään nimityksiä).

Olen kuullut liikkeen omasta piiristä monia ehdotuksia "herännäisen" määritelmäksi. Kirjoitan tähän niistä muutamia ja selitän miksi ne eivät ainakaan minulle toimi.

"Herännäinen on sellainen joka veisaa Siionin virsiä." Siionin virsistä on tällä hetkellä kolme laitosta ja lisäksi kymmeniä virsiä uudistettuina kirkkovirsikirjassa. Mitä niistä pitää veisata ollakseen herännäinen? Jotta määritelmä olisi historiallisesti pätevä, ei voida rajoittaa Siionin virsien määritelmää Haavion virsiin (se tarkoittaisi ettei mm. Paavo ollut herännäinen). Jos hyväksytään mikä Siion hyvänsä, on se ongelma, että rukoilevaisetkin veisaavat "Siionin virsiä", vaikkakin sitä Laguksen laitosta. Ne rukoilevaiset, jotka kutsuvat itseään Länsi-Suomen herännäisiksi, tarkoittavat nimityksellä teologisesti, sosiologisesti ja historiallisesti jotain ihan muuta kuin körttiläiset.

"Herännäisyydellä ei ole mitään luterilaisuudesta poikkeavaa oppia. Tästä seuraa että herännäinen on se joka tunnustaa luterilaista oppia." Puuttumatta tämän määritelmän loogisiin ongelmiin, totean vain, että luterilaista oppia tunnustaa moni joka ei suostuisi määrittelemään itseään herännäiseksi, ja toisaalta moni "herännäinen" ei luterilaista oppia tunnusta.

"Herännäinen on sellainen joka haluaa määritellä itsensä herännäiseksi." Tästähän seuraa että herännäinen on sellainen, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka jne. Mitään sisältöä tässä määritelmässä ei ole.

"Herännäinen on ystävä, ja toisinpäin: ystävä on herännäinen." No, valitettavasti kaikki itsensä herännäisiksi määrittelevät eivät ole ystäviä; välejä menee poikki kaikilla hengenliikkeestä riippumatta. Jotkut eivät tule toimeen keskenään vaikka miten haluaisivat. Ja kaikilla on myös ystäviä, jotka eivät määrittele itseään herännäisiksi.

Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyys, herättäjäjuhlilla käynti tai säännöllinen seuroissa käynti voidaan määritelmäyrityksinä sivuuttaa ilman kummempia kommentteja.

Parhaiten kuulemistani määritelmistä toimii sukulaisuuteen perustuva määritelmä. Tätä on puettu sanoiksi esim. seuraavasti: "Taivaaseen mennään suvuittain." "Herännäisyyteen ei käännytä, siihen synnytään." Tämä tietysti rajaisi aika paljon väkeä pois (luultavasti minutkin, sillä en mihinkään körttiaateliin kuulu vaikka sukulaisiani liikkeen piiirissä onkin). Tälla tavalla voi kuitenkin määritellä vain jonkin perinneliikkeen, ei oikeaa herätysliikettä. Jos on tarkoitus jotenkin määritellä hengellisyyttään, on aika lailla eri asia sanoa: "Minulla on körttijuuret" tai "Olen herännyt".
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: llwyd - 19.01.07 - klo:21:56
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Koen nykysellään vähän vaikeaksi tunnustaa väriä, siis siinä merkityksessä että sanoisin olevani "herännäinen" (tai "körttiläinen").

Sanan "herännäinen" määritelmä on nimittäin ongelmallinen - sen perään on tällä foorumilla jo useasti kyselty. Toimiva määritelmä olisi sellainen, jonka mahdollisimman moni itseään "herännäiseksi" kutsuva voisi kokea sopivaksi, ja joka samalla olisi jotenkin informatiivinen (muutenhan ei olisi mitään järkeä käyttää ylipäänsä mitään nimityksiä).

Olen kuullut liikkeen omasta piiristä monia ehdotuksia "herännäisen" määritelmäksi. Kirjoitan tähän niistä muutamia ja selitän miksi ne eivät ainakaan minulle toimi.

"Herännäinen on sellainen joka veisaa Siionin virsiä." Siionin virsistä on tällä hetkellä kolme laitosta ja lisäksi kymmeniä virsiä uudistettuina kirkkovirsikirjassa. Mitä niistä pitää veisata ollakseen herännäinen? Jotta määritelmä olisi historiallisesti pätevä, ei voida rajoittaa Siionin virsien määritelmää Haavion virsiin (se tarkoittaisi ettei mm. Paavo ollut herännäinen). Jos hyväksytään mikä Siion hyvänsä, on se ongelma, että rukoilevaisetkin veisaavat "Siionin virsiä", vaikkakin sitä Laguksen laitosta. Ne rukoilevaiset, jotka kutsuvat itseään Länsi-Suomen herännäisiksi, tarkoittavat nimityksellä teologisesti, sosiologisesti ja historiallisesti jotain ihan muuta kuin körttiläiset.

"Herännäisyydellä ei ole mitään luterilaisuudesta poikkeavaa oppia. Tästä seuraa että herännäinen on se joka tunnustaa luterilaista oppia." Puuttumatta tämän määritelmän loogisiin ongelmiin, totean vain, että luterilaista oppia tunnustaa moni joka ei suostuisi määrittelemään itseään herännäiseksi, ja toisaalta moni "herännäinen" ei luterilaista oppia tunnusta.

"Herännäinen on sellainen joka haluaa määritellä itsensä herännäiseksi." Tästähän seuraa että herännäinen on sellainen, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka jne. Mitään sisältöä tässä määritelmässä ei ole.

"Herännäinen on ystävä, ja toisinpäin: ystävä on herännäinen." No, valitettavasti kaikki itsensä herännäisiksi määrittelevät eivät ole ystäviä; välejä menee poikki kaikilla hengenliikkeestä riippumatta. Jotkut eivät tule toimeen keskenään vaikka miten haluaisivat. Ja kaikilla on myös ystäviä, jotka eivät määrittele itseään herännäisiksi.

Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyys, herättäjäjuhlilla käynti tai säännöllinen seuroissa käynti voidaan määritelmäyrityksinä sivuuttaa ilman kummempia kommentteja.

Parhaiten kuulemistani määritelmistä toimii sukulaisuuteen perustuva määritelmä. Tätä on puettu sanoiksi esim. seuraavasti: "Taivaaseen mennään suvuittain." "Herännäisyyteen ei käännytä, siihen synnytään." Tämä tietysti rajaisi aika paljon väkeä pois (luultavasti minutkin, sillä en mihinkään körttiaateliin kuulu vaikka sukulaisiani liikkeen piiirissä onkin). Tälla tavalla voi kuitenkin määritellä vain jonkin perinneliikkeen, ei oikeaa herätysliikettä. Jos on tarkoitus jotenkin määritellä hengellisyyttään, on aika lailla eri asia sanoa: "Minulla on körttijuuret" tai "Olen herännyt".


Onpa puomi korkealla, en tuosta itse yli pääsisi. Kai on perusteetonta itseluottamusta ajatella, että syntisten ystävän tie kulkee luokse, kun ei itse eteenpäin pääse, ettei se ole isompi ongelma, vaikka itselle mahdottomuus. En osaa ajatella tätä kysymystä olennaisena, värin tunnustamista tai tunnustamattomuutta, määrittelyjä - Siionin virsiä on monia painoksia, on huonompia virsiä seassa, on laimeata, on heikkoa, osaamatonta. Tunnistan kuitenkin määrittelemättä lämpimät sävyt, karun lämpimät, vaelluksen kohti isänmaata. Toki haluaisimme itse rakentaa perustamme, hallita sitä, määritellä oppimme viimeistä pilkkua myöten. Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: Salis - 20.01.07 - klo:09:13
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.


Rohkea näkemys. Jeesus onkin Jumalan luomus ei siis syntynyt eikä ihmisen poika. Tai olemme demiurgin luomia, mutta meissä asuu Jumalan henki. Pelastuksesta tulee älyllinen prosessi, jossa saavutamme tiedon jumalallisesta syntyperästämme. Ja kun prosessissa on saavutettu absoluuttisen tiedon tila, palaamme valon valtakuntaa ja vapaudumme arkitodellisuuden, maailman ja fyysisen ruumiin rajoituksista. Meistä tulee jumalallisia astraaliolentoja. :wink:
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: llwyd - 20.01.07 - klo:09:49
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.


Rohkea näkemys. Jeesus onkin Jumalan luomus ei siis syntynyt eikä ihmisen poika. Tai olemme demiurgin luomia, mutta meissä asuu Jumalan henki. Pelastuksesta tulee älyllinen prosessi, jossa saavutamme tiedon jumalallisesta syntyperästämme. Ja kun prosessissa on saavutettu absoluuttisen tiedon tila, palaamme valon valtakuntaa ja vapaudumme arkitodellisuuden, maailman ja fyysisen ruumiin rajoituksista. Meistä tulee jumalallisia astraaliolentoja. :wink:


No, minusta nämä muotoilut ja opit ovat kaikki vähän tämmöisiä soperruksia, jotka eivät mitenkään voi autenttisesti tavoittaa absoluuttista, eivät omin voimin. Nuo ratkaisevat kirkolliskokoukset olivat melko puhtaita valtataisteluita, raadollistakin raadollisempia - se että meille periytyi yksityiskohtaisesti painotettu kolminaisuus ortodoksiaksi on melko sattuman sanelema asia (Raamattuhan ei mitenkään keskeisesti siihen viittaa). En tosin osaa edes nähdä mitään olennaista, merkityksellistä eroa kolminaisuuden ja areiolaisuuden välillä, omituista kiistelyä minusta koko juttu. Gnostilaisuus on tietysti jo vähän pidemmällä omalaatuisissa käsityksissään, mutta siitäkin ymmärtääkseni on muotoiluja, jotka eivät perimmältään ole erityisen radikaaleja. Tälläinen on lopputulos kun ihminen alkaa puhua Jumalasta, loppumaton määrä "oppeja", toinen toistaan oikeampia, kaikki yhtä mustasukkaisesti varjeltuja ja omistettuja. Jos keskittyy niihin, keskittyy itseensä, viisauteensa, ihmiseen.
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: Salis - 20.01.07 - klo:09:59
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
En tosin osaa edes nähdä mitään olennaista, merkityksellistä eroa kolminaisuuden ja areiolaisuuden välillä, omituista kiistelyä minusta koko juttu.


Kiistely koskee pääosin Jeesuksen syntymistä eli kysymystä siitä, oliko hän ihmisen poika, johon UT:ssa useissa kohtaa viitataan. Jos Jeesus oli Jumalan luoma, hän ei siis syntynyt eikä ole ihmisen poika. Itse kristinuskon kannalta asialla ei ole suurempaa merkitystä. Jeesus toimi ihmisenä vaikka hän olikin Jumalan luoma.

Lainaus
Gnostilaisuus on tietysti jo vähän pidemmällä omalaatuisissa käsityksissään, mutta siitäkin ymmärtääkseni on muotoiluja, jotka eivät perimmältään ole erityisen radikaaleja. Tälläinen on lopputulos kun ihminen alkaa puhua Jumalasta, loppumaton määrä "oppeja", toinen toistaan oikeampia, kaikki yhtä mustasukkaisesti varjeltuja ja omistettuja. Jos keskittyy niihin, keskittyy itseensä, viisauteensa, ihmiseen.


Marian katsotaan edustaneen gnostilaista käsitystä Jumalasta, jos siis Raamatun Maria on liitettävissä Marian evankeliumiin.Gnostilaisessa näkemyksessä fiksua on tiedon ja tietoisuuden merkitystä. Oman filosofisen näkemyksen kannalta gnostilainen tiedon ja tietoisuuden käsitteet tuntuvat humpuukilta. Ihminen on niin rajallinen olento, ettei voi saavuttaa absoluuttista totuutta eli Jumalaa. Tieto voi kasvaa ja voimme lähestyä absoluuttista totuutta, mutta emme voi sitä koskaan saavuttaa.
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: llwyd - 20.01.07 - klo:10:45
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Marian katsotaan edustaneen gnostilaista käsitystä Jumalasta, jos siis Raamatun Maria on liitettävissä Marian evankeliumiin.Gnostilaisessa näkemyksessä fiksua on tiedon ja tietoisuuden merkitystä. Oman filosofisen näkemyksen kannalta gnostilainen tiedon ja tietoisuuden käsitteet tuntuvat humpuukilta. Ihminen on niin rajallinen olento, ettei voi saavuttaa absoluuttista totuutta eli Jumalaa. Tieto voi kasvaa ja voimme lähestyä absoluuttista totuutta, mutta emme voi sitä koskaan saavuttaa.


Aivan - sinänsä en suuresti vierasta nykyisen puhdasoppisuuden muotoiluja, minusta tosin osin niissä yritetään avata mysteerejä, joiden ulottuvuus tekee yrityksen melkoisen mitättömäksi, jopa koomiseksi. Korostettu opillisuus käytännössä poikkeuksetta kuitenkin fokusoituu näihin hapuileviin yrityksiin, ei mysteereihin. Niinpä väittelyt koskevat lähinnä kirkon historiaa, sen historian tekstejä kuin Jumalaa. Mitenpä voisimme Jumalasta suoraan väitelläkään - muutama tomuhiukkanen riitelemässä vuoren ominaisuuksista...
Otsikko: olisiko mitään viisautta ymmärrystä ylempänä
Kirjoitti: seppos - 20.01.07 - klo:11:24
Minusta herännäisyyden ydin on siinä että sitä ei ole määritelty opillisesti tarkasti. Kun olen katsellut eräitä muita keskusteluja, joissa oppi on pinnalla, olen ollut huomaavinani, että oppi on tyyliteltyä kinaamista varten. Minusta olennaista on Jumalan taivaalisen isän rakkaus meitä syntisiä kohtaan. Mutta, mutta siitä en niistä mitään löydä, vaikka kuinka haluaisin ja kaipaisin, sillä sen varassa elän tätä elämääni. Hänen rakkautensa varassa, joka aintoi ainoan poikansa on kaikki. Oppi on minusta tässä kohti epäolennaista ja annetaan kirkolliskokouksen pitää huolta siitä ja yritetetään pysyä sen asettamissa puitteissa. Tiedämme, että he eivät varmasti ole erehtymättömiä ja virheettömiä, mutta onko kukaan mukaan, kun minäkään en ole.

En halua missään tapauksessa rajoittaa keskustelua opista sillä sekin olisi väärin, koska jonkun on sekin tehtävä kirkolliskokoukselle. Osallistun siihen mielelläni itsekkin, kun se liikkuu lähellä maata ja sivuaa pelastuksen kannalta olennaisia kysymyksiä. Niihin ei kuulu virkakysymys sukulaisineen. Haluaisin kuitenkin, että siinäkin osattaisiin toimia rakkauden johdattamina eikä riidan. Ns. omatunto ei ole hyvä perustelu riitelylle.

Toinen minusta olennainen asia herännäisyydessä on suora ja mutkaton isä lapsi suhde Jumalaan. Meillä ei ole taivaan portilla asiamiestä eikä yhdistyksen päätoimikunta ohjaile meitä arjen nimetyissä synneissä, vaan syntiä on se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Parannuksella on päivittäin töitä.

Yrittäkää suhtautua ystävälliseti yllä olevaan.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 20.01.07 - klo:11:49
Lainaus
Onpa puomi korkealla, en tuosta itse yli pääsisi. Kai on perusteetonta itseluottamusta ajatella, että syntisten ystävän tie kulkee luokse, kun ei itse eteenpäin pääse, ettei se ole isompi ongelma, vaikka itselle mahdottomuus. En osaa ajatella tätä kysymystä olennaisena, värin tunnustamista tai tunnustamattomuutta, määrittelyjä - Siionin virsiä on monia painoksia, on huonompia virsiä seassa, on laimeata, on heikkoa, osaamatonta.


Joku joskus sanoi:

"Körttiläisyydessä rima on erittäin korkealla. Se on niin korkealla, että kaikki mahtuvat varmasti alitse."

 :roll:
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 20.01.07 - klo:11:50
Tämä siis sulkee pois sen, että meidän pitäisi ylittää se, tai edes pystyä siihen.

Emme me nimitäin pysty, saavuttamaan sen paremmin omia, kuin muittenkaan asettamia tavoitteita. Toivotaan vain että Jumalalle kelvataan tämmöisinä.
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: Salis - 20.01.07 - klo:16:23
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Aivan - sinänsä en suuresti vierasta nykyisen puhdasoppisuuden muotoiluja, minusta tosin osin niissä yritetään avata mysteerejä, joiden ulottuvuus tekee yrityksen melkoisen mitättömäksi, jopa koomiseksi. Korostettu opillisuus käytännössä poikkeuksetta kuitenkin fokusoituu näihin hapuileviin yrityksiin, ei mysteereihin. Mitenpä voisimme Jumalasta suoraan väitelläkään - muutama tomuhiukkanen riitelemässä vuoren ominaisuuksista...


Laittamattomasti sanottu..opilliset kysymykset ovat maallisen kirkon asia, ei sen näkymättömän Kristuksen seurakunnan asia.
Otsikko: Re: Vaikea tunnustaa väriä
Kirjoitti: minttu - 21.01.07 - klo:00:16
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Koen nykysellään vähän vaikeaksi tunnustaa väriä, siis siinä merkityksessä että sanoisin olevani "herännäinen" (tai "körttiläinen").
(...)
1) "Herännäinen on sellainen joka veisaa Siionin virsiä."
2) "Herännäisyydellä ei ole mitään luterilaisuudesta poikkeavaa oppia. Tästä seuraa että herännäinen on se joka tunnustaa luterilaista oppia."
3) "Herännäinen on sellainen joka haluaa määritellä itsensä herännäiseksi."
4) "Herännäinen on ystävä, ja toisinpäin: ystävä on herännäinen."
5) Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyys, herättäjäjuhlilla käynti tai säännöllinen seuroissa käynti voidaan määritelmäyrityksinä sivuuttaa ilman kummempia kommentteja.
6) "Taivaaseen mennään suvuittain." "Herännäisyyteen ei käännytä, siihen synnytään."
 "Minulla on körttijuuret" tai "Olen herännyt".


Osuvia viritelmiä, sikälikin, että esimerkiksi kohdista 2, 3 ja 6 olen tuumaillut hyvin samaan tapaan. Olen kallistuvainen ajattelemaan, että seuroissa käyminen ja Siionin virsien (jonkun laitoksen) veisaaminen taitaa olla käypäisin määrittelymuoto. Sittenkin.

Näistä nimeämistäsi epävarmuustekijöistä huolimatta olen tehnyt täysin päinvastaisen ratkaisun: sanon olevani körtti. Muut ihmiset saavat sitten yrittää miettiä, että mikä elämisessäni ja olemisessani on sitä körttiläisyyttä (ehkä ei mikään, mitä tuossa yllä on mainittu). Itse en sillä ihan hirveästi päätäni vaivaa. Olen todennäköisesti yhdessä sun toisessa asiassa aivan toista mieltä kuin "keskivertokörtti", enkä siis voi tulla määritellyksi yleistysten kautta. Olenkin itsekäs ja ajattelen, että körttiläisyys määritellään minun kauttani.

Ja olen aivan varma, että en ole sukupolvessani ainoa, jolla on tämä "ongelma". Indiviideille körttiläisyys on sitä, mikä sattuu olemaan cool ja kivaa kulloinkin (orjalaivat ja muu kulttuurihäppeninki).
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 21.01.07 - klo:12:05
Körtti on jokainen, joka ei ole suruton. Se kai on jonkinlainen perinteinen vastakohta. Kenelläpä ei surun aiheita olisi. Körtit nähtävästi ottavat suremisen asiakseen. Muut luistavat siitä hommasta.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Kauhanen T - 21.01.07 - klo:12:19
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Körtti on jokainen, joka ei ole suruton.

Olen tavannut ihan aitoa hengen murhetta myös sellaisten keskuudessa, jotka loukkaantuisivat jos heitä nimittäisi "körteiksi" (tai "herännäisiksi").

Tästä pääsenkin toiseen syyhyn miksi ko. määritelmä ei oikein enää sovi suuhuni itsestäni puhuessani. "Herännäinen"-nimityksen käyttäminen nimittäin antaa toisiin herätysliikkeisiin kuuluville tai muutoin suomalaisen hengenelämän nykyvirtauksia hyvin tunteville melko lailla väärän mielikuvan minusta.

Aikani yritin vakuutella ihmisiä siitä, että herännäisyys on sisäisesti yhtä monimuotoinen ilmiö kuin suomalainen luterilaisuus. Arvannette että eihän se onnistunut. Monille "herännäinen" on - ihan perustellusti - synonyymi liberaalille.

Vertailun vuoksi: lukekaapa tältä foorumilta, miten leimaavina termeinä saatetaan käyttää vaikkapa seuraavia: "viidesläinen", "pietisti", "lestadiolainen", "fundamentalisti" jne. Luuletteko että konservatiivisissa piireissä tai varsinaisissa herätysliikkeissä sanalla "herännäinen" on yhtään enempää positiivisia mielleyhtymiä?
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Progressor - 21.01.07 - klo:13:05
Minusta näyttäisi siltä, että körttiläisyyden määrittely on vähän samanlaista kuin Jumalan määrittely. Jonkinlaisen aavistuksen siitä voi saavuttaa, mutta tarkat luonnehdinnat menevät enemmän tai vähemmän metsään.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Salis - 21.01.07 - klo:15:02
Lainaus käyttäjältä: "Progressor"
Minusta näyttäisi siltä, että körttiläisyyden määrittely on vähän samanlaista kuin Jumalan määrittely. Jonkinlaisen aavistuksen siitä voi saavuttaa, mutta tarkat luonnehdinnat menevät enemmän tai vähemmän metsään.


...mielestäni ongelmallisinta on pyrkiä määrittelemään, mikä on körttiläisyyttä. Olisiko helpompi määritellä, mikä ei ole körttiläisyyttä. Körttiläisyys on löyhä puite, joustava raami, jonka sisälle mahtuu erilaista kansalaista, aatosta, maailmanselitystä ja näkemystä kristillisyydestä...
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Johannes - 21.01.07 - klo:16:25
Körttiläisyys/herännäisyys on elämänasenne.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: seppos - 21.01.07 - klo:17:15
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Körtti on jokainen, joka ei ole suruton.

Olen tavannut ihan aitoa hengen murhetta myös sellaisten keskuudessa, jotka loukkaantuisivat jos heitä nimittäisi "körteiksi" (tai "herännäisiksi").

Tästä pääsenkin toiseen syyhyn miksi ko. määritelmä ei oikein enää sovi suuhuni itsestäni puhuessani. "Herännäinen"-nimityksen käyttäminen nimittäin antaa toisiin herätysliikkeisiin kuuluville tai muutoin suomalaisen hengenelämän nykyvirtauksia hyvin tunteville melko lailla väärän mielikuvan minusta.

Aikani yritin vakuutella ihmisiä siitä, että herännäisyys on sisäisesti yhtä monimuotoinen ilmiö kuin suomalainen luterilaisuus. Arvannette että eihän se onnistunut. Monille "herännäinen" on - ihan perustellusti - synonyymi liberaalille.

Vertailun vuoksi: lukekaapa tältä foorumilta, miten leimaavina termeinä saatetaan käyttää vaikkapa seuraavia: "viidesläinen", "pietisti", "lestadiolainen", "fundamentalisti" jne. Luuletteko että konservatiivisissa piireissä tai varsinaisissa herätysliikkeissä sanalla "herännäinen" on yhtään enempää positiivisia mielleyhtymiä?


Kun olen lukenut noita muitakin foorumeita ja luulen ja toivon ymmärtäväni tämän nyt paremmin kuin ennen. Sieltä löytyy körttivihaajiksi itseään kutsuvia ja muita meihin hyvin vihamielisesti suhtautuvia aivan riittävästi. Kuten Tuukka sen sanoi meitä pidetään liberaaleina ja voisin jatkaa siihen vielä, että olemme pahinta liberaalia vielä pahempia. Ilmeisesti nämä eivät ole tutustuneet amerikan liberaaleihin, jotka ovat kanssamme ihan eri planeetalta ja valmiita hylkäämään koko raamatun. Emme kai ihan sellaisia ole. On erittäin tervetulluta tuo Tuukan tuuletus ja kertomus siitä mitä muut meistä ajattelevat. Meillä on liikkeenä myös kokemusta siitä, mitä on olla tiukka ja jotain on niistä ajoista opittu. Yksi lisäpaha on tässä foorumissa se, että tietääkseni yksikään moderaattori ei ole pappi tai edes teol. maist. vaan kaikki ovat maallikkoja.

Ei tuo meitä syntisiksi tee, sillä syntiä on se mikä erottaa meidät Jumalasta, eikä toisin ajattelevien kritiikki. Tehdään mitä tehdään omantuntomme ja raamatun mukaan, mutta ollaan tietoisia siitä mitä tehdään. Meillä on upeata tuo ettei meidän ja Jumalan välissä ole mitään tai ketään. Täytyy tunnustaa, että kun siihen väliin laitetaan jotakin, niin aivan puistattaa. Jos se on jollekulle liberalismia niin silloin on liberalismi ymmärretty väärin.

Eniten meitä syytetään siitä liberaalisuudesta mitä olemme täällä osoittaneet naispappeus ja homoseksuaalisuus asiassa. No niistä kannoista en ole luopumassa mistään hinnasta. Ne eivät ole Jeesuksen sanoja ja ne, jotka vaativat niitä noudattamaan joustavat toisissa kohdin hyvällä omalla tunnolla raamatun ohjeista, kuten minä heidän mielestään tässä asiassa. Kukaan meistä ei ole valinnut vanhempiaan, ei nimeään(alunperin), sukupuoltaan tai sukupuolista suuntautuneisuuttaan. Älköön siis kukaan halveksiko, pilkatko tai muuten sortako asioiden takia, joihin emme ole voineet itse vaikuttaa. Jumala tekee mitä haluaa, älkäämme ryhtykö opettamaan häntä.

Ettemme ylpistyisi on aika ryhtyä päivittäiseen parannuksen tekoon ja tunnustaa "huono on ollut palveluksein".
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Salis - 22.01.07 - klo:11:02
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Körttiläisyys/herännäisyys on elämänasenne.


...tai sitten elämäntapa vähän niinku yrittäminen tai maanviljelys :wink:
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 22.01.07 - klo:11:26
... tai rock 'n' roll.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 22.01.07 - klo:19:03
Lainaus käyttäjältä: "Seppos"
Ne eivät ole Jeesuksen sanoja ja ne, jotka vaativat niitä noudattamaan joustavat toisissa kohdin hyvällä omalla tunnolla raamatun ohjeista, kuten minä heidän mielestään tässä asiassa. Kukaan meistä ei ole valinnut vanhempiaan, ei nimeään(alunperin), sukupuoltaan tai sukupuolista suuntautuneisuuttaan. Älköön siis kukaan halveksiko, pilkatko tai muuten sortako asioiden takia, joihin emme ole voineet itse vaikuttaa. Jumala tekee mitä haluaa, älkäämme ryhtykö opettamaan häntä.


Viittaatko tällä Jeesuksen sanoilla naispappeus kysymykseen?
Ymmärtääkseni Raamatussa ei mainita että Jeesus olisi millään tavoin suhtautunut naisiin vähättelevästi. Olenkin ymmärtänyt että esimerkiksi lestadiolaisten asenne naispappeutta kohtaan johtuu Paavalin lausahduksesta "Nainen pysyköön seurakunnassa hiljaa."

En kyllä ole asiasta varma, mutta muistelisin näin. Kauhanenhan on ilmeisesti teologian opiskelija joten hän varmasti osaa valottaa asiaa.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Kauhanen T - 22.01.07 - klo:20:14
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Körttiläisyys/herännäisyys on elämänasenne.

...tai sitten elämäntapa vähän niinku yrittäminen tai maanviljelys :wink:

Lainaus käyttäjältä: "Pena"
... tai rock 'n' roll.

Nämä ovat hauskoja. Määritelmiksi eivät kyllä taida kelvata, ellei sitten päätellä: "Rock 'n' roll on elämäntapa. Körttiläisyys on elämäntapa. Rock 'n' roll on körttiläisyyttä." Taitaisi aika moni asia muuttua körttiläisyydeksi.

Kyllähän sitä kuulee ihan vakavissaankin esitettävän, että suurin osa kansasta on "körttiläisiä" vaikkeivät sitä tiedäkään.

Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
lestadiolaisten asenne naispappeutta kohtaan... Kauhanenhan on ilmeisesti teologian opiskelija joten hän varmasti osaa valottaa asiaa.

No, opiskelija on suhteellinen käsite... niinkuin teologiakin. Mainitsemastasi asiasta on ollut puhetta toisessa ketjussa, kts. vaikka tästä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=123&postdays=0&postorder=asc&start=23) tai tästä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=595&postdays=0&postorder=asc&start=67) alkaen.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 22.01.07 - klo:21:13
Ennen vanhaan elinkeinot (esimerkiksi yrittäminen tai maanviljely) vaikuttivat ratkaisevasti elämäntapaan, nykyisin taitaa olla toisin. Usein elämäntapaa luonnehditaan musiikkimieltymyksistä käsin (esimerkiksi rock). Herännäisyys ei liene lainkaan niin sidoksissa maatalouteen kuin joskus. Ei taida tosin olla mihinkään musiikin valtavirtaankaan. Löytyn pappan körttiblues on vain yksi tapa olla herännyt tässä ajassa. Tangokörttinä räytyminen voi olla ihan yhtä onnistunut vaihtoehto.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: rami - 22.01.07 - klo:21:32
Hey, check this out, says Rami (wannabe Pohjois-Savo pietist):

"Pohjois-Savon herännäisyys on säilyttänyt sen pahennuksen merkin, jota leirin ulkopuolelle ajettu kansa kantaa [- Heränneissä on jotakin siitä] laakson vaeltajasta, joka eksymistä peläten tuijottaa herkeämättä vuoren Herran asuntoa kohti. Siinä ei kysellä, tahraantuvatko vaatteet kaatuillessa, ei ehditä ajatella, mitä sanovat vastaantulijat. Viheliäisellä ja haavoittuneella matkamiehellä on vain yksi ikävä ja toivo: että hän mahdottomuudestaan huolimatta kuitenkin pääsisi kerran perille ja saisi tahraantuneen ja repeytyneen matkapuvun sijaan vuoren Herran kädestä vanhurskasten juhlavaipan."  - Olavi Kares
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 24.01.07 - klo:07:14
Kaipa tuostakin saisi bluesin:

I don't mind if my coat gets smeared in shit,
I don't care if my boots don't really fit,
I don't give a damn if I ain't reaching it,
but I'm still climbing up that Mercy Mountain.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: osmo - 24.01.07 - klo:08:52
8)
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 24.01.07 - klo:11:23
If I ever reach the mountain top
I'm gonna sing, dance and hop.
Although I'll surely make a lousy flop
I'm still climbing the high Mercy Mountain.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: rami - 24.01.07 - klo:12:55
:D

If I am a despicable outcast,
if in my soul the deep ice is fast,
and if the evil inside harassed,
I'm still climbing that high Mercy Mountain.

Ouz. Menin sotkemaan Penan biisiä.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 24.01.07 - klo:13:13
Oh yeah, man! Keep on going!
Otsikko: En ole enää herännäinen
Kirjoitti: Kauhanen T - 24.01.07 - klo:15:29
Edellä kuvailemani "herännäisen" määritelmän ongelmat (tässä  (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=407&postdays=0&postorder=asc&start=11)ja tässä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=407&postdays=0&postorder=asc&start=23)) eivät oikeastaan ole tärkein syy miksi olen luopunut tuon nimityksen sovittamisesta itseeni. Tärkeämpi syy on se, että oma määritelmäni "herännäisestä" kai sulkisi pois suuren osan niistä, jotka itse sitä määritelmää käyttävät. Voi olla että jäisin ainoaksi johon ko. määritelmä sopii. Tällöin "T. Kauhanen" olisi yhtä informatiivinen ja paljon erottelukykyisempi määritelmä! Millään tavalla en voisi perustella itselleni saati muille nimityksen "herännäinen" omimista.

Tässä syitä siihen miksen enää ole herännäinen (siinä merkityksessä kuin olen havainnut muiden sitä sanaa käyttävän).

Kaikissa yhteyksissä kun asiaa on viime kuukausina kysytty, olen kuitenkin kertonut että minulla on paljon ja hyviä ystäviä siinä liikkeessä. Nykyherännäisyyden valtavirran kattojärjestön toiminnan arvostelusta olen täysin pidättäytynyt sen jälkeen kun itse siitä erosin (n. viisi vuotta sitten). Vanhaa ja vähän uudempaakin herännäiskirjallisuutta olen aina muistanut kehua ja tunnustanut sitä itsekin vähän lukevani. Näitä toimintatapoja aion noudattaa jatkossakin.

Sitä olen myös muille ei-herännäisille kehunut, miten mukavana pidän että heränneet ystäväni suhtautuvat minuun niinkuin itsekin olisin herännyt! Sitä arvostan kovasti.

------

Olen ollut Körttifoorumilla mukana alusta asti ja nauttinut monista erinomaisista keskusteluista. Varsinkin porukan monipuolisuus on ollut näitä keskusteluja rikastuttava tekijä. Paljon uutta olen oppinut toisista ja itsestäni. En nyt liikkeestä kokonaan ulosastuttuani aio kuitenkaan enää jäädä näihin keskusteluihin. Seuraan tätä ketjua vielä hetken aikaa ja pyydän sitten yksityisviestissä Liisaa poistamaan käyttäjätunnukseni.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: An-na - 24.01.07 - klo:16:16
Olisi mielenkiintoista tietää, Kauhanen, jos mitenkään pystyt määrittelemään, että mihin toiseen "ryhmään" tai "liikkeeseen" koet itsesi kuuluvaksi, ellei se ole herännäisyys? Onko se pelkkä ev.lut.? Vai jotain muuta? Tämä on nimittäin minulle täysin uutta, siis että joku, joka on joskus aiemmin kokenut vahvasti (?) olleen herännäinen, päättääkin luopua siitä, tai tulla siihen tulokseen, ettei kuulu yleisnimikkeen "herännäinen" alle.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 24.01.07 - klo:16:37
Lainaus
Olisi mielenkiintoista tietää, Kauhanen, jos mitenkään pystyt määrittelemään, että mihin toiseen "ryhmään" tai "liikkeeseen" koet itsesi kuuluvaksi, ellei se ole herännäisyys? Onko se pelkkä ev.lut.? Vai jotain muuta? Tämä on nimittäin minulle täysin uutta, siis että joku, joka on joskus aiemmin kokenut vahvasti (?) olleen herännäinen, päättääkin luopua siitä, tai tulla siihen tulokseen, ettei kuulu yleisnimikkeen "herännäinen" alle.


Vaikkei tuota minulta kysyttyklään, niin miksi edfes pitäisi kuulua minkään liikkeen tai tunnustuksellisen ryhmän piiriin. Onhan monia, jotka eivät tunnusta mitään liikettä, mutta ovat silti kristittyjä.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: osmo - 24.01.07 - klo:18:50
Kauhanen T.; miksi se "herännäinen" sitten pitäisi osata määritellä lähes tieteellisellä tarkkuudella? Tokko mitään muutakaan vastaavaa ryhmää voisi samalla tavalla karsinaan laittaa. Näissä hengellisissä liikkeissä on minun ymmärtääkseni enemmän kysymys "kodin tunteesta". Puhutaanhan usein "hengellisestä kodista."
Joka tapauksessa, T., toivottavasti tapaillaan jossin muualla sitten kun täällä k-foorumilla!
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: llwyd - 24.01.07 - klo:20:03
En itse ole oikein ajatellut tätä kuulumista ja kuulumattomuutta ja värin tunnustamista tai tunnustamattomuutta. Jos minulta kysytään uskonnollista kantaa, sanon useimmiten "körtti-agnostikko" - nyt jos paneudumme kummankin ajatuskannan historiaan, luonteeseen, määritelmiin niin jollakin (myönnettäköön että minusta täysin epäolennaisella tasolla) näitä voisi pitää toistensa kanssa ristiriitaisina termeinä. Minusta Jumalan absoluuttisen suuruuden ja ihmisen lähes täydellisen pienuuden ja armottomuuden näkeminen on aika ongelmaton agnostinen asenne, mutta menneinä vuosisatoina tästä olisi helposti saattanut jopa roviolle joutua, toki myös paljon pienimmistäkin erheellisyyksistä. Sen vain tiedän herännäisyydestä, että jos en minnekään muualle kelpaisikaan niin tänne pääsen. Niinpä on hankala ainakin ovet paukutellen pois lähteä, koska ovea tai porttia ei ole. Tämä lieneekin monista se perimmäinen ongelma, mutta onneksi eivät maailmasta aivan heti kättelyssä lopu ne yhteisöt ja traditiot, joissa puomi on korkeammalla ja vaatimukset paljon tiukemmalla tasolla. Ehkäpä onkin liian halpa hinta siis monille tällä, tämän harmaan, avuttoman joukon jäsenyydellä. Vähän kun olisi kirpputorin tai Pelastusarmeijan asiakas, kun toisilla rahat ja luotto riittävät Stockmanniin asti.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: An-na - 24.01.07 - klo:21:55
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Vaikkei tuota minulta kysyttyklään, niin miksi edfes pitäisi kuulua minkään liikkeen tai tunnustuksellisen ryhmän piiriin. Onhan monia, jotka eivät tunnusta mitään liikettä, mutta ovat silti kristittyjä.


No ei tietenkään tarvi kuulua mihinkään, mutta koska Kauhanen niin järjestelmällisesti pystyi määrittelemään, ettei kuulu kategoriaan "herännäinen", niin ajattelin, että kokeeko hän kuuluvansa johonkin muuhun ryhmittymään. Äläs nyt vääristele sanojani, Joona (?).
Otsikko: Tunnustaako väriä???
Kirjoitti: PekkaV - 25.01.07 - klo:04:25
Mielestäni Kauhis on vain rehellinen itselleen. Tinkimättömänä totuuden etsijänä sinä rakennat majaa niistä puista, jotka on saatavilla. Manööverisi heilauttaa näkökulman uudeksi. Joudumme punnitsemaan omaa tilaamme. Seuraamalla vielä jonkin aikaa aiheuttamaasi reaktiota keräät tietoa siitä, missä olet ollut.
Tunkkainen, entinen oma pesä tulee hiukan  pöyhittyä.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 25.01.07 - klo:06:49
Jotenkin tuntuu niin perikörttiläiseltä arvioida itseään ja tulla siihen loppupäätelmään, ettei täytä yhtään oikean heränneen tunnusmerkkiä.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 25.01.07 - klo:15:35
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
No ei tietenkään tarvi kuulua mihinkään, mutta koska Kauhanen niin järjestelmällisesti pystyi määrittelemään, ettei kuulu kategoriaan "herännäinen", niin ajattelin, että kokeeko hän kuuluvansa johonkin muuhun ryhmittymään. Äläs nyt vääristele sanojani, Joona (?).


"Joona" olen kyllä, ihan etunimeltani ja silläkin minua voi kutsua.  :wink:

En tarkoitoitukselliseti vääristellyt sanojasi, joten pyydän anteeksi jos niin on tapahtunut. Yritin vistittää, että voihan olla niinkin että jos haluaa rajata itsensä jonkin tietyn alueen ulkopuolelle, silloin ei mielellään rajaa itseään möyöskään sisäpuolelle. Tottakai niin saa tehdä, siitä vaan, mutta onko ihmisten hirvittävä lokerointi niin vlttämätöntä? Emmekö voisi vain toteuttaa keskuudessamme samaa perusperiaatetta kuin surakunnassa, jossa jokainen on samanarvoinen jäsen, ja missä ei ole ihmisen asia erotella toisistaan "syntistiä" ja "synnittömiä", vaan sen tekee Jumala viimeisellä tuomiolla. Vaikka vertaukseni oli kaukaa haettu toivottavasti edes joku sai sen hännäpäästä kiinni.

Lainaus
Jotenkin tuntuu niin perikörttiläiseltä arvioida itseään ja tulla siihen loppupäätelmään, ettei täytä yhtään oikean heränneen tunnusmerkkiä.


Tällöinkin on lokerointi aiheuttanut ongelamn sen sijaan että olisi sen poistanut.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: minttu - 25.01.07 - klo:20:14
Kauhanen, älä jätä!  :lol:  :lol:

Onhan se tietenkin helpompaa maailmassa liikkua omana itsenään, ilman herätysliikkeen, suvun, kotipaikan tms. leimaa. Kaikesta ei vain pääse irti yhtä näppärästi.. onneksi edes tästä. Jäsenkirja tiskiin ja nimi pois voorumilta.

Meidän pitänee rakastaa Kauhanen takaisin.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: PekkaV - 25.01.07 - klo:21:33
Joo, mennään hakemaaan se. Hei, Kauhis! Missä sä oot? - Joo, täällä se on. Ota sä toi sen salkku. Ottakaa te jaloista, mä otan täältä kainaloista. - Nyt mentiin. Nyt Kaurasta vietiin... takaisin foorumiin ja sassiin eikä.. ee...e...eikä pyristellä yhtään. Tänne vaan kiltisti. Istut nyt siinä ja rauhoitut ja mietit vähän asioita: mitä tulikaan tehtyä! Ja sitten alat taas fundeerata iiihan rauhassa näit juttui... saadaan taas tasoo näihin hommiin. Sillä lailla. Kiltti poika. Hyvä hyvä.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Kauhanen T - 26.01.07 - klo:00:13
Kiitos kaikille ymmärtäväisestä suhtautumisesta!

Tässä on tullut muutama kommentointia kaipaava asia.

Lainaus käyttäjältä: "An-na"
mihin toiseen "ryhmään" tai "liikkeeseen" koet itsesi kuuluvaksi, ellei se ole herännäisyys? Onko se pelkkä ev.lut.?

Jonkin sortin pietisti kai. Aikoinaan historiaa hyvin tunteva ystäväni ehdotti nimitystä "vanhapietisti", jota on käytetty joskus sekä Achreniuksista että Malmivaarojen ajan herännäisistä. Achreniusten ja Malmivaarojen välimaastoon (johon mukavasti sattuu Paavo noin niinkuin ajallisesti) ajatteluni varmaan menee. (Kirjoittelin tästä pari vuotta sitten Elizan aloittamaan tosi hyvään ketjuun (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=84&postdays=0&postorder=asc&start=2) ja välillä hyvääkin keskustelua kirvoittaneeseen pietisti-ketjuun (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=36&postdays=0&postorder=asc&start=9).)

Sitten aloin kaihtaa tuota "vanhapietistiä" ja kutsuin itseäni, ehkä oikeudettomasti, "herännäiseksi". Nyt voisin alkaa sitä "vanhapietistiä" uudestaan käyttää. Se vetää aika tehokkaasti rajaa moneen suuntaan - eli on oppositiossa ainakin seuraaviin nähden: sekä korkeakirkollisuuteen että avaraan kansankirkollisuuteen, evankelisuuteen ja evankelisvetoiseen "tunnustukselliseen" luterilaisuuteen ja vielä "uuspietismiin" (viidesläiset). Ehkä rukoilevaisuus olisi jotenkin lähellä, mutta siinä on taas joitain muita minua vieroksuttavia asioita.

Lisäksi "vanhapietistiä" voi käyttää halventavasti niinkuin alunperin "körttiläistä", "protestanttia" tai "kristittyä". Pietisti tarkoittaa "hurskastelijaa", "vanha pietisti" taas rinnastuu vaikkapa "vanhaan jäärään" tai "vanhaan kehnoon".

No, mihinkään muualle en ole tähyilemässä. Ehkä joskus muttei vielä pariin vuoteen.

Lainaus käyttäjältä: "osmo"
Kauhanen T.; miksi se "herännäinen" sitten pitäisi osata määritellä lähes tieteellisellä tarkkuudella? ... hengellisissä liikkeissä on minun ymmärtääkseni enemmän kysymys "kodin tunteesta".

Jostain sen kotinsakin tunnistaa. Jos virret, julistus ja jossain määrin mentaliteettikin on käynyt vieraaksi, ei paikkaa kodikseen tunne vaikka sisaret ja veljet siellä hyvin viihtyisivätkin.

Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Jotenkin tuntuu niin perikörttiläiseltä arvioida itseään ja tulla siihen loppupäätelmään, ettei täytä yhtään oikean heränneen tunnusmerkkiä.

Hurskastelisin jos väittäisin että tämä on minun loppupäätelmäni. En "täytä yhtään oikean heränneen tunnusmerkkiä", mutten eronnut herännäisyydestä siitä syystä. Kaunis ajatelma kyllä.

Lainaus käyttäjältä: "minttu"
Meidän pitänee rakastaa Kauhanen takaisin.

Kiitos! Mm. tämän "joukkoon rakastamisen" takia muistelen teitä aina lämmöllä! Takaisin en tule, mutta rakastaahan saa siitä huolimatta.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 26.01.07 - klo:09:38
Tuollainen paikallisesti määrittelemättömästä ja oikeastaan muutenkin hyvin hatarasti määritellystä joukosta lähteminen näyttää minun silmissäni lähes mahdottomalta. Milloin tietää olevansa 'muualla'?
Olen vierestä seurannut, kun aikuinen mies lapsuutensa maisemissa ilmaisi tuntevansa aina kuuluneensa sinne, vaikka oli elänyt viisivuotiaasta siihen päivän asti toisella pallonpuoliskolla.
Olemme varmaankin kestävin sitein kiinni monessa ja siten aina orpoina kaipaamassa johonkin.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: osmo - 26.01.07 - klo:10:03
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Kiitos kaikille ymmärtäväisestä suhtautumisesta!


Lainaus käyttäjältä: "osmo"
Kauhanen T.; miksi se "herännäinen" sitten pitäisi osata määritellä lähes tieteellisellä tarkkuudella? ... hengellisissä liikkeissä on minun ymmärtääkseni enemmän kysymys "kodin tunteesta".

Jostain sen kotinsakin tunnistaa. Jos virret, julistus ja jossain määrin mentaliteettikin on käynyt vieraaksi, ei paikkaa kodikseen tunne vaikka sisaret ja veljet siellä hyvin viihtyisivätkin.


Näinhän se on, sen kodin kyllä tunnistaa -jostain. Määritelmäyrityksiä voi tehdä mutta niitä voi aina myös nasevasti paeta.Tunnustan auliisti myös sen että yhtä ainoata oikeata "hengellistä kotia" ei ole. On kai niin, että ne piirteet, jotka jollekin muulle yhdessä liikkeessä on vieraannuttavia ja luotaantyöntäviä, ovat toiselle asioita joihin on tottunut, kuten kuluneet tapetit tai rapistunut maali kotitalon seinissä. Niitä rapistumia voidaan sitten tarvittaessa puolustaa vaikka aukottomilla teologisilla argumenteilla!
Tunnustan myös sen, että minun hengellisessä kodissani soi mieluummin Haavion kuin Malmivaaran siionit.


[
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 26.01.07 - klo:10:36
Minun koti-ikäväni hulmahtaa silmiin Löytynkin siioneista. Ei monta tahtia tarvita.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: osmo - 26.01.07 - klo:11:05
No niin, heti mennään tähän käsitteiden erittelyyn ( Kunhan ei eritteiden käsittelyyn...)...Vaikka Pena varmaan ymmärsitkin ihan oikein, varmuudeksi tarkennan. Tuolla "haavion siionit" termillä tarkoitin sitä laitosta, jonka Haavio laati n. 40 vuotta sitten. En toki ottanut kantaa yksittäisten tekijöitten virsiin tai heidän paremmuuteensa virsirunoilijoina! Ja tämä lisävihko...en osaa pitää sitä samassa merkityksessä "löytyn" laitoksena, vaikka Jaskan vaikutus on toki vahva. Se on kuitenkin enemmän ryhmätyötä kuin nuo kaksi vertailukohtaa.
Ja; se on silti vaan lisävihko, kun edelliset olivat "kokonaisuudistuksia."
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: llwyd - 26.01.07 - klo:12:13
Tämä onkin kiinnostava näkökulma. Minulle tämä "Haavion" Siioni on se läheisin: 5-vuotiaana olen näköjään saanut kummiltani lahjaksi sen. Kun huomasin joskus 80-luvulla vanhan Siionin sävelkuluissa "ylimääräistä" niekutusta ja soitin sitten kumpaakin säveltä vanhemmilleni niin nämä eivät tunnistaneet eroa... Kummini saateltiin sitten hautaan vuonna -85, jälkikäteen olen ajatellut, että sen puhtaampaa, arempaa kristittyä ei maailmasta hevillä löydy. Eipä sitä teini-iässä juuri huomannut miettiä, nöyryys ja rakastavuus olivat aika kaukana omista asenteista. Jotensakin olen monien harhapolkujen kautta tullut siihen käsitykseen, ettei tätä villiä kokemusta maailmasta voi koskaan millään inhimillisellä viisaudella ja dogmalla hallita. Sen takia tämän harmaan, ikävöivän liikkeen tunnistaa kodikseen: se ei yritäkään maailmaa ja ihmisiä hallita. Sanomaltaan läheisin tästä niin läheisestä Haavion Siionista on SV183: "Suo Jeesus hellä mieli". Omatekoista viisautta on runsaasti, lukeneisuutta, tuomion halua ja kykyä, hellyyttä ei tarpeeksi omasta takaa.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Pena - 26.01.07 - klo:15:53
Löytyn siioneilla tarkoitin paitsi lisävihkoa, nimenomaan Jaskan itsensä tekemiä. Joukossahan on vanhoja tuttuja viime vuosituhannelta, jotka on sittemmin 'siionisoitu'. 314 riipaisee jo ennen ensimmäistä tahtiviivaa.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: osmo - 26.01.07 - klo:16:58
Vasta nyt luin noita ketjuja, mitä Tuukka mainosti tuossa vähän ylempänä.
Olipa mielenkiintoisia! Olen tainnut ohittaa ne silloin vähän pinnallisesti, tai sitten ovat esintulleet aikana jolloin en ole seuraillut foorumia muutenkaan.

Tuukalla on siellä ihan hyviä kriittisiä lauseita. Yksi on tämä herännäisyyden maailmallistuminen 60-luvulta lähtien. Varmaan totta toinen puoli. Mutta toisaalta tässä, sanoisinko Haaviolais- ja myöhemmin Eleniukselais-viritteisessä linjassa on toinenkin puoli. Erityisen läheiseksi koen sen Haaviolaisen vireen, joka toi liikkeeseen toisenlaisen sosiaalisen näkökulman. Jonkinlainen murros oli varmaan välttämätön; körttipukuun ja vanhaan Siioniin takertuminen olisi ollut varmaan silloin turvallisempi vaihtoehto, mutta mitä mahtaisi olla jäljellä nyt?

Väitän vielä, että nykyherännäisyydellä on oma tehtävänsä, eikä se ole pelkkää kirkkopolitiikkaa. Se on edelleen monelle evankeliumin kanava. Tunnustan siis väriä.
Lähes joka seuroissa missä olen viime aikoina istunut, on esillä ollut myös laki ja parannuksen vaatimus. Ei ehkä samoin sanoin kuin Malmivaaralla aikanaan, vaan paljon varovaisempana ja arempana.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: juhani - 26.01.07 - klo:18:11
mielenkiintoista...
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: vaivainen mato - 26.01.07 - klo:18:55
Aholansaaressa kuultu. 'Onko täällä paljon heränneitä' kysyi eräs mies ystävältäni. 'Kaekki ovat uamulla ylösnousseeta' vastasi ystäväni. Parempi on pysyä kyselevällä ja heränneellä yunnolla, kuin hölöttä olevansa körtti tai herännyt. Herramme tietää meidän todellisen heräämisen laadun. Annetaan Hänelle se, mikä Hänelle kuuluu.
Otsikko: Tunnustaako väriä?
Kirjoitti: Salis - 27.01.07 - klo:08:05
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
... tai rock 'n' roll.



tai pikemmin bluesia :wink: