Kirjoittaja Aihe: Ratkaisukristillisyyden punnintaa  (Luettu 46391 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lars Mikael

  • Vieras
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #30 : 28.10.08 - klo:20:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Uudestisyntyminen taitaa olla niitä asioita, joita körtti hartaasti ikävöi ja odottaa. Siksi 'uudestisyntynyt kristitty' kuulostaa siltä, että joku on omin lupinensa napannut jotain vain Jumalan vallassa olevaa.

Lainaus
...Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla, murtaa kaikkien esteiden läpi, pitkittää uskollisesti ikävöimistä, kunnes saamme uuden sovinnon ja peson Kristuksen veressä. Tämä on se uusi muutettu mieli eli yhdenkaltaisuus Kristuksen kanssa, ja tässä on oppimista ja tekemistä koko elinajaksi. Joka näin uskossa uudistuu jatkuvasti, pysyy loppuun asti vahvana... Paavo Ruotsalaisen kirje nimettömälle henkilölle  (Sisällisen tykökäymisen neuvot/Herättäjä 1964)

Minun kaltaiselle, "heikoilla hengellisillä lihaksilla" varustetulle ihmiselle, tämä Ukko-Paavon kirjeen kohta on antanut voimia elämäni matkalla. Oppimista ja tekemistä on riittänyt ja tulee varmasti riittämään.

Poissa TeppoV

  • Rykäisee alkaakseen seurapuheen
  • Viestejä: 80
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #31 : 29.10.08 - klo:17:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla, murtaa kaikkien esteiden läpi, pitkittää uskollisesti ikävöimistä, kunnes saamme uuden sovinnon ja peson Kristuksen veressä. Tämä on se uusi muutettu mieli eli yhdenkaltaisuus Kristuksen kanssa, ja tässä on oppimista ja tekemistä koko elinajaksi. Joka näin uskossa uudistuu jatkuvasti, pysyy loppuun asti vahvana... Paavo Ruotsalaisen kirje nimettömälle henkilölle  (Sisällisen tykökäymisen neuvot/Herättäjä 1964)


Minun tekisi muokata tuo seuraavanlaiseksi: "Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla Jumalan Sanaan joka lupaa meille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä."
Kristus juoksee aran ja vauhkon syntisraukan jäljessä, huutelee kuin paimen lammasta. Ja kun hän tapaa sen aran ja pelkäävän suohon vajonneena, ei hän sitä komenna, vaan kumartuu itse sen alle, nostaa uupuneen olalleen ja kantaa sen kotiin.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #32 : 29.10.08 - klo:17:32 »
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #33 : 29.10.08 - klo:20:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?


Tällä lailla minäkin olen ymmärtänyt. Ja Juhanin kirjoituksista ainakin saa sen kuvan :)

Poissa TeppoV

  • Rykäisee alkaakseen seurapuheen
  • Viestejä: 80
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #34 : 29.10.08 - klo:21:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?


Et ole käsittänyt väärin. Mutta Luther puhui myöskin uudestisyntymisestä sanan kautta.

Itse ajattelen niin, että uudestisyntyminen tarkoittaa samaa kuin uskoon tulo. Luterilainen oppi opettaa, että lapsi saa kasteessa uskon. Siksi hän myös kasteessa uudestisyntyy. Kastamaton ihminen voi kuitenkin uudestisyntyä myös sanan kautta kun sana vaikuttaa hänessä uskon. Ja toisaalta kastettu ihminen voi luopua uskosta.

Uudestisyntymisestä puhutaan myös yleisesti kasteen jälkeen tapahtuvissa uskoontuloissa, mutta silloin olisi ehkä parempi puhua uudistumisesta kuin uudestisyntymisestä. Siis jos ajatellaan, että ihminen voi uudestisyntyä vain kerran.
Kristus juoksee aran ja vauhkon syntisraukan jäljessä, huutelee kuin paimen lammasta. Ja kun hän tapaa sen aran ja pelkäävän suohon vajonneena, ei hän sitä komenna, vaan kumartuu itse sen alle, nostaa uupuneen olalleen ja kantaa sen kotiin.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #35 : 30.10.08 - klo:11:12 »
Luther, Tuomas Akvinolainen, jopa Calvin ja Wilhelmi Niskanen etc. käsittivät tämän ajatuksen kasteen kautta uudestisyntymiseksi kristillis- ekumeenisena kysymyksenä. Nämä häiskät pitivät sitä totena. Mutta jos on erisuuruusmerkki kasteen ja uudestisyntymisen välillä niin ne ajatukset eivät kuulu kristinuskoon. Ne ovat kreikkalaisten isien ajatuksia (mm. Zenon, Epiktetos, Platon, Aristoteles), juutalais-"kristillisten" moralistien järkeilyä. Kaikki me kastetut ihmiset emme muista kastetta joka hetki... kaikki me luovumme kasteesta. Mutta Jumala muistaa meidän kastehetkemme.
wilhelmi niskasen jäljillä

Lars Mikael

  • Vieras
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #36 : 30.10.08 - klo:11:28 »
Minulle tapa, miten uudestisyntyminen tapahtuu, ei ole muodostunut ongelmaksi. Jätän tämän Jumalan päätettäväksi, eikä ole näin ollen minun asiani taittaa siitä peistä. Jumalalla on monia tapoja, joita hän käyttää rakkaudessaan ihmistä kohtaan. Kaikki on aina kuitenkin Jumalan lahjaa ja ihmisen parhaaksi.

Enemmän kiinnitän huomioni Jeesuksen sanoihin:                                  
Lainaus
Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Joh. 3:3

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #37 : 30.10.08 - klo:12:22 »
Onko uudestisyntyminen kertatapahtuma vai pitkä prosessi? Luominenkin voidaan ymmärtää kuusi tuhatta vuotta sitten valmistuneeksi tai vuosimiljardien mittaiseksi, vielä jatkuvaksi luomistyöksi.

Poissa TeppoV

  • Rykäisee alkaakseen seurapuheen
  • Viestejä: 80
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #38 : 30.10.08 - klo:12:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Onko uudestisyntyminen kertatapahtuma vai pitkä prosessi? Luominenkin voidaan ymmärtää kuusi tuhatta vuotta sitten valmistuneeksi tai vuosimiljardien mittaiseksi, vielä jatkuvaksi luomistyöksi.


Ainakin virallisen luterilaisen opin mukaan uudestisyntyminen eli vanhurskauttaminen tapahtuu silmänräpäyksessä. Pyhitys taasen sitten on jatkuva prosessi.
Kristus juoksee aran ja vauhkon syntisraukan jäljessä, huutelee kuin paimen lammasta. Ja kun hän tapaa sen aran ja pelkäävän suohon vajonneena, ei hän sitä komenna, vaan kumartuu itse sen alle, nostaa uupuneen olalleen ja kantaa sen kotiin.

Lars Mikael

  • Vieras
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #39 : 30.10.08 - klo:17:02 »
Otteita Raamatun selitysteoksista koskien kastetta ja uudestisyntymää:
Lainaus
Koska syntien anteeksiantamus ja Hengen lahja Raamatun mukaan liittyvät kasteeseen, luterilaiset pitävät kastetta autuuden ehtona. Pelastus, jota tarjotaan  evankenkeliumissa, lahjoitetaan kasteessa. Siksi sanotaankin: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Luterilaisen käsityksen mukaan ei kasteta sitä, joka jo uskon kautta on pelastunut, vaan se, joka on pannut toivonsa evankeliumiin ja haluaa tulla pelastetuksi. Usko, jonka evankeliumi herättää ja synnyttää, on pelastusta etsivää ja pelastusta anovaa uskoa, josta vasta kasteen pesossa tulee pelastuksen omistavaa uskoa. Pelastusta anova usko voi muuttua pelastuksesta varmaksi uskoksi vasta kun sille julistetaan kasteessa syntien anteeksiantamus ja annetaan lapseuden Henki.

Kaste ei ole sen kastamista, joka ennen kastetoimitusta voi todistaa pelastuksestaan, vaan päin vastoin kaste pelastukseksi. Luterilaisen raamattunäkemyksen mukaan tätä käsitystä tukee (...) koko paavalilainen kasteoppi. Kaste on Paavalille se armon väline, joka saattaa ihmisen Kristuksen yhteyteen. Paavalin mukaan se, joka on kastettu Kristukseen, on kastettu elämän yhteyteen Kristuksen kanssa niin, että Kristuksen pelastus tulee siinä ihmisen osaksi.

Jeesus kuvaa uudestisyntymistä syntymiseksi ylhäältä. Se on siis Jumalan työtä, taivaallista puuttumista ihmisen elämään, ja se luo uudestisyntyneeseen uutta elämää.

Uudestisyntyminen eli syntyminen ylhäälltä ei ole ensimmäisen syntymisen toisinto, vaan Jumalasta alkuisin oleva syntymä, täysin uusi alku, jolloin pääsemme osallisiksi Jumalan Hengestä.

Vaikka yksityiskohtia (uudestisyntymisen; kirjoittajan lisäys) voidaankin tulkita eri tavoin, on selvää, että uudestisyntymisen todellinen perustus on Kristus ja kokemuksen välittäjä Pyhä Henki.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #40 : 30.10.08 - klo:20:15 »
Onkohan tuo koko "uudestisyntyminen" tottakaan?  Se on nimittäin aika vahva sana kun sitä oikein ajattelee vai mitä?  Se että on syntynyt "uudesti", edellyttää vanhan poiskuolemista tai ainakin jättämistä ja uuden sijaan tulemista.  Tässä kohtaa on sitten ihan turha sievistellä ja uskotella itselleen että "mehän olemme kaksiosaisia ja se vanha aatami jne. ..."  höpö höpö!

Jos totta puhutaan niin enpä ole nähnyt vielä yhtäkään jonka oikeasti  voisi sanoa uudestisyntyneen uskovaksi!  pelkkää kuohuntaa se vain on ja jotkut ihmiset jaksaa vouhottaa läpi koko elämänsä mutta omissa voimissa ne kaikki sen tekee. En minä oikein jaksa uskoa että siinä Jumalalla mitään tekemistä olisi.  Lisäksi sen näkee mielestäni siitäkin että se on niin hullua vouhkaamista, ei päätä eikä häntää!
Joojoo, usko sinä vaan (joka haluat) -olevasi vaikka kymmenesti uudestisyntynyt mutta pelkkää ihmistekoista höyhöttämistä se oikeasti on.  Vouhotus pysähtyy sitten kun tulee vakavampi paikka elämässä eteen ja jatkuu  sitten uudestaan kun kaikki on unohdettu ja tyhjää elämää pitää yrittää täyttää hengellisellä melskaamisella. Kyllä sitä jaksetaan kädet pystyssä huutaa ja kirkua ja olla tekevinänsä "hyviä töitä" niin kauan kuin viitsii itseään kohtaan olla epärehellinen. uskonto tarjoaa hyvät puitteet kaikenmaailman hönöpäille mellastaa vapaasti.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #41 : 30.10.08 - klo:22:17 »
Se ensimmäinen syntymähän ei oikeastaan merkitse muta kuin olemassaolon alkamista. Elämän jatkuminen ja hyvinvointi riippuu monesta sen jälkeen tulevasta asiasta. Perustana on riittävän hyvä perhe, joka auttaa elämän alkuun.

Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen lienee samanlainen alku vaellukselle kristittynä. Jollei tuota vaellusta tueta se pysähtyy alkuunsa. Kilvoitusta siis tarvitaan. Perheenä toimii seurakunta. Perheen isänä on Isä ja isonaveljenä Poika.

Lars Mikael

  • Vieras
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #42 : 30.10.08 - klo:22:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Perheen isänä on Isä ja isonaveljenä Poika.

Minullakaan ei ole elossa olevaa veljeä, mutta on Isoveli.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #43 : 31.10.08 - klo:07:12 »
big brother?
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #44 : 31.10.08 - klo:13:56 »
Minusta uudestisyntyminen ei oikeastaan edes voi olla muuta kuin jatkuvaa prosessia, koska ihminenkään ei ole mikään kiinteä möykky vaan alati muuttuva ja kasvava olento. Eri elämäntilanteissa on eri kysymykset, silloin vanhat vastaukset eivät enää riitä: on synnyttävä uudestaan, ylhäältä. Muutenhan sitä voisi tukeutua johonkin menneen ajan uskoon, joka on jossain elämänvaiheessa ollut totta ja jonka sitten on kivettänyt Totuudeksi itselleen.

Pari sitaattia tulee asian tiimoilta mieleen. Ensimmäinen oli jostain muinaisesta herättäjäjuhlapuheesta (jos joku muistaa, kenen, saa sanoa). Ajatus oli, että israelilaiset eivät saaneet kerätä autiomaavaelluksellaan taivaan mannaa talteen. Oli vaikeaa olla keräämättä, koska sitä oli paljon ja koska oli vaikea luottaa, että huomenna saataisiin taas uutta mannaa taivaasta. Ihmisellä kun on tapana varmistella omia asemiaan, ja se on ihan luonnollistakin. Seurapuhujan ajatus oli, että armo on kuin manna: joka päivä uusi, taivaasta tullut. Vanhaa armoa ei saa kerätä talteen, sillä niin kuin mannan autiomaassa, siihenkin tulee matoja.

Toinen anekdootti on rippikoulupedagogiikan luennolta muutaman vuoden takaa. Keskusteltiin kasteen merkityksen kautta nuorten uskosta, uskoontulosta jne. Kurssin toinen rintama oli sitä mieltä, että riparilaiset ovat jo kristittyjä, koska heille on annettu usko kasteessa. Toiselta puolen edellytettiin ns. henkilökohtaista uskoa ja sen synnyttämiseen pyrkimistä rippikouluopetuksessa. Kommentti kuului, että Jumala ei pakota ketään, ja kyllä ihminen voi kääntyä pois Jumalasta (esimerkkinä oli nuorten satanismiflirttailut ja muu kuolemaromantiikka). Satu Syynimaa, nyk. Linko, sanoi tyynesti: "Kyllä minä ainakin käännyn joka päivä pois Jumalasta." Se oli jotain niin tyhjentävää, että saan vieläkin lohtua ja kiksejä ko. kommentin syvyydestä ja körttihenkisyydestä.
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)