Syksy
Harmaata taivasta vasten lehtien puna.
Kuka nyt antaa verensä hehkua
viimeisen kerran?
Vitkaan kovettuu oksien pinta,
vitkaan leikkaa oksa lehtien tyvet.
Kuka nyt sulkee silmäinsä luomet
tuulessa, yksin?
Olen sulkenut silmäni
ja minun on riuhtova tuuli,
olemukseni synty ja liike,
ja kipu
joka tunkee voimainsa juurin
ja maa
joka tuskissaan on imenyt juuret tyhjin.
Olen sulkenut silmäni ja kaiken antanut tähän:
Olen syksy, turhaan ei lehdet hehku.
Kirsi Kunnas, Uivat saaret, 1950
Lueskelen itselleni 'Eppu Normaalin äidin' runoja. Sieltä löytyi tämäkin.