Rahankeräystoiminta kristillisissä piireissä on noin 2000 vuotta vanha perinne.
Paavalin aikoinakin pidettiin keräys ja se taisi olla menestyksekäs, puhalsivathan herätyksen tuulet.
Kun herännäisyys väljenee, monet muut asiat saavat enemmän huomiota ja raha menee niihin moniin muihin asioihin.
Minun näkemykseni on se, että raha yleensäkin menee sinne, mikä ihmisten mieliä on lähinnä ja mitä tärkeimpänä pidetään - olen aika todennäköisesti tässä oikeassa.
Kristilliset toimijat saavat juuri sen verran rahaa, kuinka tärkeänä niitä ihmiset pitävät.
Näin ollen hengellinen herääminen johtaa siihen, että herätyshenkisten kristillisten toimijoiden taloudelliset toimintamahdollisuudet paranevat huimasti.
Kun sielun pelastuksen asiat jäävät taka-alalle, raha ohjautuu toisaanne.
Jännä tilanne sinänsä, että koskaan maailmanhistorian aikana ei ole ollut niin paljon resursseja suomalaisillakaan käytettävinä, mutta silti kristilliset toimijat ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Löytyy varmaan esimerkkejä huonoista taloudelisista ajoista, jolloin kristilliset toimijat eivät ole olleet tämänkaltaisissa vaikeuksissa.