Ura ei paljon
kulkua haittaa
Ojan yli
voi laittaa
kannen
jos ei pääse
harpaten
Väylän yli
vie vain
lossi
joskus
nyt
vihdoin
kun
vielä
lossi
Jaksatko muistaa
haaverannan,
rakas, toisessa maailmassa?
Sinä roiskutit airolla
vettä leningille
kun tyttösi nauroi,nauroi sinua nauroi
sinulle
helisevästi kuin
suvilintu:
Että ne rakentaisivat
lossin,
Lautan saarelta mantereelle,
Että ne vielä sen tekisivät
joskus jokaiseen salmeen
Niin sinä ajattelit.
.
Muistatko läikkyvän matkan
saaremme rantaan
kuin kallis silkki tie kimalsi tervantuoksuisena.
Me katsomme silmiin toisiamme:
Me soudamme taitavasti yhdessä
Yhteistä matkaa
Muistatko aalloilla keinuvan veneen
kun kysyt
ujosti,
tahdotko,tahtoisitko?
"..................
Vihdoin pitkän elämäni päässä
joku kulkee suvisen illan himmeässä valossa
vierelläni, sinä kaivattuni
Sinä, mennyt eilispäivä.
Kuljet kättäni koskettamatta
Ja kuitenkin: Sinut tunnen tuhansien joukosta,
Kun vihdoin hiipuu elämäni johon
tarraudun kuoleman kauhussani,
Vaikka niin kauan sitten sinä lähdit,
Sinä, sydämeni eilispäivä,
Sinä, ikäväni.