Älä hermostu! Luen edelleen Kareksen Heränneen kansan vaellusta. Nyt on menossa viides osa. Se alkoi koskettavasti Aholansaaren entisestä omistajasta Kleofas Hymanderista ( = Hyvämäki). Eihän tämä teitä nuoria kiinnosta, ainakaan kaikkia, ehkä useimpia. Mutta saattaa joskus ruveta. Siksi kerron hiukan lisää ja siteeraan.
"XXXVIII
SYVÄRIN PAPPI
I.
Herännäisyyden koulussa.
Sitä uudistumista, mikä myöhäisemmän herännäisyyden piirissä 1880-luvulla alkoi, voitaisiin sanoa tämän vanhan hengellisen kansanliikkeen 'reformaatioksi' siinä mielessä, että tahdottiin palata ensimmäisen rakkauden aikaan ja löytää jälleen ne 'ensimmäiset teot', joissa kilvoitteleva kansa oli tuntenut ikään kuin alkuseurakunnan elämän tuoksun.
Ei liene ollut pelkkä sattuma, että herännäisyyden uusi elämänliike alkoi, niinkuin aikaisemmin on kuvattu, jälleen Pohjois-Savosta, Paavo Ruotsalaisen vaikutusalueelta. Uudistuminen alkoi näin todellakin niiden 'ensimmäisten tekojen' paikoilta, herännäisyyden pyhimpien muistojen maalta..."
Muuten olen Johanneksen kanssa samoilla linjoilla, mutta myös Myyräpartion. Kiinnostus kirjallisuuteen on nimittäin herätettävä koskettavalla kirjallisuudella, esimerkkeinä isän sylissä satu lapselle tai kiusaamista käsittelevä nuortenkirja 8-vuotiaalle tai urheilu- / musiikkiaiheinen nuorisoromaani 14-vuotiaalle. MUTTA! SIITÄ on edettävä, laajennettava ja syvennettävä, mikä tarkoittaa kulkemista kohti kaanonia, josta Hesarissa on keskusteltu: olisiko opetusministeriön syytä tehdä luettelo Suomen keskeisimmistä romaaneista. Eikä kyse ole nyt jonkin suppean kirjatoukkapiirin harrastuksesta, vaan siitä kirjallisuudesta, mikä kuvastaa MEITÄ!
................................................... :shock:
](*,) 8-[ :smt008: :smt018 :smt051 :smt039 :smt024 :smt064 :smt089 :smt101 :xmascool: :smt107 O:)