Miksei vaihtoehdoissa ollut naisten hömppäromaaneita?
Olen jo aikaa sitten armahtanut itseni siltä, että vapaa-aikana pitäisi lukea mitään vakavasti otettavaa, kuten nyt vaikka klassikoita. Miksi suotta kiusata itseään, kun voi lukea JA viihtyä? (Työhöni kuuluu ihan kohtuullisesti tuota kiusaamista, studeeraamista).
Koska itse olen ihmissuhderajoitteinen, luen aika paljon kirjoja, joissa puhutaan ihmisistä ja niiden välisistä (tykkäämis)suhteista. Kumma juttu, tulen siis lukeneeksi miltei pelkästään naisten kirjoittamia kirjoja..
Muutamia tyypillisiä kirjoja: Jeesus-saagan toisinnot (Jeesus Jokisen tapaus, Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen jne jne), Bridget Jones ynnä muut neuroottiset naishahmot, historialliset naisnäkökulmasta kirjoitetut romaanit (vaikka nyt Utrio).
Lempikirjaa en osaa nimetä. Yksi mieleen jäänyt, ajatuksia herättävä kirja oli muistaakseni nimeltään Egalian tyttäret.
Pari jatkokysymystä:
1. Luetteko samoja kirjoja uudestaan?
(Itse en lue. Minulle tarinat ovat kertakäyttöisiä.)
2. Ostatteko vai lainaatteko?
(Itse pyrin jälkimmäiseen, mikä varmaan on ilmeistä ensimmäisen vastauksen perusteella. Yritän tyhjätä kirjahyllyäni säännöllisesti.)