Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XII  (Luettu 50294 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #75 : 19.11.14 - klo:10:50 »
Muokkaamalla saa uuden
sanomalehtitollostakin
-mutta ei enää entistä

Sanat melkein luettavissa
-ryppyilyn jäljet näkyy


Tulitikku
laina
roiske
ajatus
tapetti

tai

Eilisen huominen

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #76 : 19.11.14 - klo:14:22 »
Eilisen huominen

On siis tänään tässä ja nyt.
Onko aika pysähtynyt?
Joskus sitä toivon.
Välillä aika laukkaa,
viikonkin yli loikkaa.
Sitäkin joskus toivon.
Mutta, mutta, mietiskelen,
kai parempi olisi meikäläisen
tätä hetkeä elämään opetella
...ja mielellä kiitollisella.

syyllisyys
paino
vapahdus
toivo
odotus

tai

Asia kerrallaan

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #77 : 19.11.14 - klo:14:36 »
Asia kerrallaan
askel toisensa perään
joskus syyllisyyskin herää
paino silloin tuskaa tuottaa
täydellinen vapahdus toivoon luottaa
odotus palkitaan
uskoisin aikanaan
tavallaan, tavallaan
ajallaan, ajallaan
hän uskollisista uskollisin on
Vapahtajamme verraton !


turvallisuuden
tunne
levollisuuden
ääret
ydinasiat

tai

Lohdutuksen poluilla

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #78 : 19.11.14 - klo:17:24 »
Lohdutuksen poluilla

Valo loistaa pimeässä
näyttää tietä hämärässä.
Joskus sumu valon peittää,
pelko varjojansa heittää.
Vierellä kulkija lähellä on,
ei tarvitse olla turvaton.
Huudan jo tuuleen,
tuntemattomuuteen.
Rauhoitu ja hiljenny,
tyydy ja tyynny.
Lohdun saat nyt,
Hän on nähnyt.

korpi
polku
tie
taival
osa

tai

Sinua autetaan

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #79 : 20.11.14 - klo:09:36 »
korvessa pieni polku
tienraivaaja kulkee edellä
taival viitoitettu
vaikkei aina sille tunnu
osa se on lapsen
jota Isä johdataa
toisin ajoin kantaa
ja matka voi kulkea
läheltä rantaa
yhdessä Isän kanssa
ajassa
kerran perillä
-Niin sinua autetaan


lainaus
palautus
kirjasto
virkailija
löydöt

tai

tyhjä ajatusviiva

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #80 : 20.11.14 - klo:12:21 »
Tyhjä ajatusviiva


Ajatusviiva kuvaa miettimistä,
hiljaista odotusta josko olisi
jotain sanomista.

Jos se olisi pitkä viiva _____________________________________________________
siihen ei ajatus ehtisi juosta mukaan.

Pätkittäin, näin; ---------------------------
sinne jotakin pientä mahtuu sekaan.

Ranskalaiset, nuo ihanaiset,
ajattelevat kai usein,
sillä heillä on nimikkoviiva
-             ranskalainen

-             viiva

               Oh la laa, minua nyt naurattaa
                empä taida joutaa ajattelemaan .
                 Merci !



vakava
leikkisä
huoleton
surkea
pelastus
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #81 : 20.11.14 - klo:16:19 »
On vähän hervoton olo,
puun latvassa oma kolo.
Tuuli humisee, keikuttaa,
oma töppäys kiukuttaa.
Voimat meni, uuvahdin,
aivan suotta murehdin.
Kunpa huumori säilyisi,
pään pinnalla pitäisi.
Päivä kerrallaan, sanotaan,
uutta armahdusta odotetaan.
Kiitos Jeesus, anteeksi anna,
pyydän, mua nosta kanna.

katselen
kuuntelen
ihmettelen
hämmestelen
odotan

tai

Kiitollisuus

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #82 : 20.11.14 - klo:16:21 »
Taisi jäädä vihjesanat käyttämättä...kunhan vaan naputtelin...   :icon_sad:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #83 : 26.11.14 - klo:08:33 »
Paljonsta olisi kiitettävä!
Jos muutaman sanan on riitettävä,
olkoon se ensin perhe.

Sitten ensimmäinen opettajani,
Veera Sipiläinen, joka löysi minusta
sen mikä on sisimmäinen.

Suomenkielen ja historian oppi
tuli räpylääni niinkuin koppi.

Tämä lause on kylläkin
floppi.

Kirkko kutsui.
En pysynyt tiellä, sillä
en tuntenut sisälläni Herraani vielä.

Johdatus oli suuri,
kun juhlimaan  kokoontui Lahteen
heränneiden körttien muuri.

Minulla kävi väristys suuri
kun kotiväkeni siellä löysin.
Sitouduin porukkaan pitävin löysin.

Jatko onkin sitten historiaa joka
jokapäivästä elämääni kannattaa.

Kiitos ystävät täällä kaikin.
Tähän tämä runonpätkä loppua saikin !



velka
saattaa
tukehtua
vireä
unelma

tai

Meteli tyhjästä

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #84 : 26.11.14 - klo:09:58 »
Edellä kirjoittamaani pääsi hauska lyöntivirhe. Löysin tarkoitti olla köysin. Olkoon sitten vaikka pitävin tai löysin köysin. Enhän oikeastaan siitä voikaan olla varma. :002:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #85 : 26.11.14 - klo:18:14 »
 :eusa_angel:
-----------

velka on kuitattu
saattajana matkassani hän
joka tietää ja tuntee
koko tien
en silloin tukehdu
enkä pakahdu
vireästi vain astelen
joskus kyynelillä maata kastelen
unelma elää
ja laulu helää

meteli tyhjästä
joskus kuin
tyhjyydestä nyhjästä

silti kiitän
tänään
---------------

Elisan palvelija
ohjeet
Jordanvirta
profeetta
seitsemän kertaa

Naamanin parantuminen

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #86 : 27.11.14 - klo:12:15 »
Seitsemän kertaa

Kertaus on opintojen äiti,
haluan sen muistaa iäti.
Vaikka välillä tuskastuttaa,
samoja asioita jankuttaa.
Ei vaan mene perille,
kaikuu kuuroille korville.
Seitsemän on täydellisyyttä,
siksi en siihen koskaan yllä.
Aina jää vähän vajaaksi,
tai menee hiukan överiksi.
Silti, olen Luojan rakastama,
ihmiseksi ihan kelpaava.

kulku
olo
lepo
jano
uusi

tai

Tarina

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #87 : 02.12.14 - klo:14:39 »
Tarina, turina ja korituolin narina.
Tässä istuksin ja koetan saada vastauksen valmiiksi
viisivuotiaan pyyntöön: Kirjoita mummi meille jotakin.

Tarina ei synny tyhjästä. Loimiksi laitan lapsuuteni ajat,
kuteiksi kaikeinlaista mitä muistan.
Värittelen mustavalkoisen kuvan pastellivärein. Pinkillä ja
hopealla koristelen;



Olin joulukuusivarkaissa isän kanssa.
Omaa metsää ei meillä ollut. Joulukuusikauppiaita ei
ollut olemassakaan, muovikuusia ei unissakaan . Niitä ei ollut.

Amerikanpaketeista lapset saivat lasikuulia ja muovailuvahaa.
Äidit ihmettelivät miten peltinen kahvipurkki avataan,ja
Isä sai kummallisen alusasun jossa oli luukku takana.

Kreppipaperista ja pumpulista laitettiin koristelu kamariin.
Punaisia jouluomenia odotettiin tulevaksi .Varovasti ne
sitten käärittiin sanomahden palasiin, aattoa odottamaan.

Pukki toi lyijykyniä, ruutuvihkon ja Joulukertomuksia ja
Topeliuksen Lukemisia lapsille. Aluksi en osannut  itse lukea.

Kävin äidin kanssa suuressa kauniisti valaistussa talossa. Potkurilla
mentiin. Silloin ei kaduilla ollut hiekkaa, saati suolaa. Se oli Joulukirkko.

Aatto-iltana peti laitettiin kuusen alle. Siinä pikkuveljen kanssa nukuttiin.
Vatsat piukeina . Enkelit ja joulutontut katselivat kuusen oksilla ja
maa oli kaunis.

...
Tässä tarinassa on erilainen maailma lapselle jolla on parkour-tunnit, nettipelit ja pian kai kännykkäkin.




salaisuus
vihkiä
polttava
iho
päättää

tai

Ajan virta
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #88 : 07.12.14 - klo:17:37 »
Ajan virta kutoo salaisuutta suurta
kuin vihkien ihmisen, sinetöiden lujasti
polttaviin kysymyksiinsä
-ihokin muistaa paitsi kosketuksen
myös ikävän ja tuskan
kaiken muistaa, päätä puistaa
kun ajatus alkaa liikaa luistaa
vaarana tieltä suistaa
pitää päättää
luottaa
-eikä suotta
vaikka aikaa kuluisi kymmenenkin vuotta
Aika aikaa, aikansa joka asialla
joka prosessilla
elämässä ihmisten


katse
siintää
rientää
tunnistaa
luonnistaa

tai

Luonnon antimet

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #89 : 08.12.14 - klo:22:14 »
Pienen lapsen katse,
elämän suuri ihme.
Tunnistanko tuon ilmeen?
Osaanko rientää avukseen?
Mitä siintää tulevassa,
pienen elämän kohtalossa?
Isän johdatuksessa, turvassa.
Elämä luonnistaa kaikessa,
rukoillen, rakkaudessa.

valmis
olla
tulla
nähdä
kuulla

tai

Lähimmäisen rakkaus