Verokarhu ja talkoomuurahainen?

[osmo]

Lukekaas Piispa Heikan blogi. Kovasti mielenkiintoisia asioita ottaa esille Mikko-piispa. http://www.pod.fi/heikka/?p=67

[Benkku]

Kirkko & Kaupunki. Yksinäiset vanhukset Yhteisvastuukeräyksen kohteena (31.1.2006)
”Jo nyt yli 25 000 suomalaista tekee vapaaehtoistyötä seurakuntien puitteissa. Yhteisvastuuprojektissa vanhusten luo etsitään vielä lisää eri-ikäisiä ...
”Suomessa valtio huolehtii periaatteessa myös heikoimmista jäsenistään. Silti kotipalvelun, kotisairaanhoidon ja seurakuntien työntekijät kertovat samaa viestiä: Monet ikääntyneet kaipaisivat enemmän tukea. Vaikka vanhuksen luona käy useitakin ammattilaisia huolehtimassa käytännön asioista, moni jää yksin ajatuksineen ja pelkoineen.”www.kirkkojakaupunki.fi

ps.Monille  vapaaehtoistyöntekijälle  tarjotaan kahvit, ruuat ja niin edelleen... Toivottavasti veronalle ei ole minun oven takana, joutuu vielä karhun painiin keskellä kirkasta päivää.  

VK.518.
1.Nyt anna, Herra, tultasi. sieluni alttarille ja lähde saattajakseni poluille arkisille, kun pariin toisten ihmisten ja kysymysten vaikeiden työpaikalleni lähden.
2.Suo minun myötätunnolla toisia ajatella, työtovereita kuunnella, rohkaista kiitoksella. Mieleni avaraksi tee, niin että kiista vaimenee, ystävänmieli kasvaa.
3.Työn ääressä ja levossa näin hoida kädelläsi ja aina salli asua, oi Herra, lähelläsi. Jos annat taakan painavan, myös annat voiman kantavan, sen tahdon ottaa vastaan.   
4.Kun kuuntelen tai katselen tai luen kodissani, suo, että vahingollisen pois torjun sielustani. Vain hyvää, totta, puhdasta, sinulle, Herra, mieluista mua valitsemaan auta.
5. Suo sanan kuuloon temppeliin mun rientää useasti. Näin minut johda pyhyyksiin,  sun alttarilles asti, niin että siellä,  nautitsen ravinnon iankaikkisen sieluni autuudeksi.
 
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.

[Kalistaja]

Oiva vinkki, Osmo! Mitä me voimme tehdä!?

[osmo]

Jaa-a? Mitähän me voisimme? Kait sitä pitäisi puhua "omalle kansanedustajalleen", ilmaisu joka näinä aikoina saa omituisen sävyn...
Mutta varmaan tätä asiaa on pidettävä esillä. Jos talkootyönä tehtävää toimintaa aletaan tiukemmin verottamaan, aika moni asia tässä maassa kaatuu. Halutaanko toimeliaisuus halvaannuttaa? 90-luvulla, laman kourissa puhuttiin arvostavasti kolmannen sektorin arvokkaasta roolista hyvinvoinnin ylläpitäjänä, nyt, kun pitäisi periaatteessa mennä tosi hyvin, ( ks esim. http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2008/04/07/suomalaispankit-tekivat-ennatystuloksen/20089701/12)
ruvetaan veroruuvia kiristämään vapaaehtoistoiminnasta. Ei hyvä.

[Viisveisaaja]

Jaa-a? Mitähän me voisimme? Kait sitä pitäisi puhua "omalle kansanedustajalleen", ilmaisu joka näinä aikoina saa omituisen sävyn...
quote]

Ai miten toi ois mahdollista?
Ois kyllä kun ois sellainen kansanedustaja, jonka kanssa pääsisi juttuun.
Vois antaa vinkkejä ja muuta.
 Muta taitanee olla mahdotonta päästä juttuun sellaisen edustajan kanssa.

Yksi ministeri tuli kerran vastaan kun olin, jossain ministeriössä töissä korjaamassa koneita.
En keksinyt muuta sanoa, kun mitä hallitus meinaa tehdä koulukiusaamisella.
Siitä oli jotain juttua Iltiksessä silloin.
Ministeri nauro vaan ja hymyili kauniisti, mutta ei tokaissut mitään takaisin.

Tätyy tässä todeta, että ei varmaan moni ole ollut yhtä monessa ministeriöissä ja pressanlinnasa ja eduskunnassa töissä niinkuin minä.
 (Tai siis jokaisessa olen ollut, vaikkakin vain korjaamassa koneita ja huoltamassa.) :oops:  :oops:  :oops:

[Salis]

Ois kyllä kun ois sellainen kansanedustaja, jonka kanssa pääsisi juttuun. Vois antaa vinkkejä ja muuta.  Muta taitanee olla mahdotonta päästä juttuun sellaisen edustajan kanssa.

Lähes kaikkien kansanedustajien kanssa pääsee juttuun. Vaihtoehtoja ovat puhelinkeskustelut, sähköpostit, kirjeet tai vierailu kansanedustajan luona eduskunnassa tai hänen kotonaan. Kansanedustajat ovat päivittäin yhteydessä monien kansalaisten ja yhteisöjen kanssa. Kysymys on pitkälti siitä, että a) uskaltaa b) ottaa yhteyttä.

[llwyd]

Tämä on kyllä todella huolestuttava asia - ja paljastaa taas juhlapuheiden tekopyhyyden: kolmatta sektoriahan ollaan kovasti huudettu apuun, kun yhteiskunnan omat turvaverkot ovat rapisemassa. Tästä on tulossa hyvin vaarallinen ennakkopäätös, aivan käsittämätön tilanne. Ehkä kannattaisi verottaa ensiksi noita vaalitukirahoja... Eduskunnan sivuilta löytää kansanedustajien sähköposti-osoitteet (muotoa etunimi.sukunimi@eduskunta.fi). Hallituspuolueiden edustajalle lähetetty viesti lienee kantavin, Heikan blogia voi hyvin käyttää asia selventäjänä, samalla viesti saa siitä lisää painoarvoa. Tässä kannattaisi kirkollisten piirien laajemmaltikin aktivoitua koska tällä verotuksen tiellä ei ole loppua: niin paljon maksutonta ja pyyteetöntä työtä näissä ympyröissä tehdään.

[Salis]

Tämä on kyllä todella huolestuttava asia - ja paljastaa taas juhlapuheiden tekopyhyyden: kolmatta sektoriahan ollaan kovasti huudettu apuun, kun yhteiskunnan omat turvaverkot ovat rapisemassa.

Ei yhteiskunnan turvaverkot ole mihinkään ravisseet. Ja toisaalta: Kansalaisten pitää myös itse ottaa vastuuta omasta elämästään. Tuntuu siltä, että monien elämäntapa ei ainakaan lisää heidän eikä perheidensä turvaa. Pelkästään vanhusväestöön sijoitetaan tänä vuonna 500 miljoonaa euroa enemmän kuin aikaisemmin. Vähätuloisten yksinhuoltajien ja perheiden lasten päivähoitomaksut alenevat merkittävästi.

Sosiaaliturvauudistus alkaa ensi vuonna. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvat voimavarat eivät milloinkaan ole ollut niin suuret kuin nyt.

Mitä talkootoimintaan tulee, niin onhan verohallitus aina yrittänyt, muttei koskaan onnistunut. Eduskunta tuskin alkaa kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistoimintaa verottamaan.

[llwyd]

Ei yhteiskunnan turvaverkot ole mihinkään ravisseet.

En nyt oikein ymmärrä miten pääset tähän käsitykseen, oletko esimerkiksi sillä kannalla että vaikkapa mielenterveyspalvelumme ovat samalla tai korkeammalla tasolla kuin aiemmin? Tai terveyskeskusten tilanne? Tai vanhusten kroonikkohoito? Esimerkkejä riittää. Karuja esimerkkejä. No, hyvä että jostakin näkökulmasta yhteiskunnan heikoimpien palvelu on hyvässä tilassa. Piia-Noora Kauppi lienee sitä mieltä, että liiankin hyvässä...

[Lars Mikael]

Tämä on kyllä todella huolestuttava asia - ja paljastaa taas juhlapuheiden tekopyhyyden: kolmatta sektoriahan ollaan kovasti huudettu apuun, kun yhteiskunnan omat turvaverkot ovat rapisemassa. Tästä on tulossa hyvin vaarallinen ennakkopäätös, aivan käsittämätön tilanne.

En voi kuin yhtyä mielipiteeseesi, Ilwyd. Puheet ovat vain puheita, totuus on toisenlaista. Mistä muusta vaalirahoituksessa on kysymys kuin rahasta, ahneudesta ja vallanhalusta? Minä, minun, minulle...

”Joka rahaa rakastaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen”, sanotaan Saarnaajan kirjassa. Rikkaus tuo aina vain huolia ja siitä tulee palvonnan kohde, joka täyttää koko elämän. Siitä tulee hyvin helposti ihmiselle aivan kuin Jumalan sijainen, jopa suoranainen Jumala.
"Karttakaa kaikenlaista ahneutta": Vanhempi käännös Raamatusta sanoo vielä voimakkaimmin: "Kavahtakaa kaikkea ahneutta". Kavahtaa sana fylasso alkukielellä merkitsee, pitää varansa, vartioida, pitää silmällä, välttää, vihollisen varalta varuillaan oloa. Jeesus käytti sanaa, joka tarkoittaa sotatilassa olevan vihollisen aikeiden estämistä. Ehkä tämä sana oli oikeaan osuva, kun ajatellaan ahneuden perimmäistä merkitystä. Ahneus on meidän pahimpia vihollisiamme.

Huolista: Niitä on todella kertynyt nyt monen kohdalle. Minun huoleni ovat vanhukset, omaishoitajat ja rakas hengellinen kotini; herännäisyys.

Lars Mikael

[Salis]

En nyt oikein ymmärrä miten pääset tähän käsitykseen, oletko esimerkiksi sillä kannalla että vaikkapa mielenterveyspalvelumme ovat samalla tai korkeammalla tasolla kuin aiemmin?

Mielestäni ei pitäisi dramatisoida ja suurennella asioita. Valitettavan paljon on vedetään yhden tapauksen perusteella johtopäätös, ettei mikään toimi. Tosiasiassa sosiaali- ja terveyhdenhuolto-organisaatiot tekevät jatkuvasti hyvää työtä.

Näyttää siltä, että hyvinvointiyhteiskunnasta on tullutkin vaatimusyhteiskunta. Juuri tänään uusi SDP:n puheenjohtaja vaatii maksutonta lasten päivähoitoa. Ja maksutonta lähiliikennettä alle 16-vuotiaille. Kuulostaa kansalaisten korvissa hienolta, mutta harva tuntuu ymmärtävän, että he itse vaatimusten toteuttamisen maksavat. Mitä enemmän vaaditaan, sitä enemmän veroja maksetaan. Ja juuri me keskituloiset/keskiluokkaan kuuluvat maksamme valtaosan yhteiskunnan menoista.

Mielenterveyspalveluissa ja vanhustenhuollossa on ongelmia, muttei se tarkoita, ettei laisinkaan tehtäisi näillä aloilla tärkeää ja laadukasta työtä.
Mielenterveydenhäiriöt (masennus) ovat huomattavasti yleistyneet. Ja tämä taas johtuu siitä, että niitä diagnosoidaan enemmän.

Se, ettei jollakin sektorilla ole täysin riittävästi palvelua tai että palvelujen tarve on lisääntynyt niitä tarjoamalla, ei oikeuta sanomaan, että turvaverkko pettää. Pyydän siis suhteellisuudentajua. Yhteiskunnassa eivät kaikki asiat ole huonosti.

[llwyd]

Mielestäni ei pitäisi dramatisoida ja suurennella asioita. Valitettavan paljon on vedetään yhden tapauksen perusteella johtopäätös, ettei mikään toimi. Tosiasiassa sosiaali- ja terveyhdenhuolto-organisaatiot tekevät jatkuvasti hyvää työtä.

Tietysti tekevät, hitaasti pahenevissa olosuhteissa. Eräillä pääkaupunkiseudun alueilla ovat myös yksittäiset peruskoulut alkaneet joutua yhä kasvaviin vaikeuksiin. Laman jälkeen on syntynyt myös ilmeisen pysyvä syrjäytyneiden ryhmä, ja tämän ryhmän sisällä syrjäytyneisyys periytyy yhä enemmän. Yhteiskunnan arvot vaikuttavat myös yhä kovemmilta: hedonismi ja materialismi voittavat alaa, kansalaiset ovat muuttumassa kuluttajiksi, joiden arvo mitataan sillä, miten paljon lisäarvoa he tuottavat kulutustaan varten. Mobiilipelien suunnittelu on moninkertaisesti palkitumpaa työtä kuin vaikka sairaista huolehtiminen tai lain ja järjestyksen valvominen. Näillä trendeillä on hyvin kiinnostava nähdä, minkälainen maa on parinkymmenen vuoden kuluttua.

[Salis]

Tietysti tekevät, hitaasti pahenevissa olosuhteissa. Eräillä pääkaupunkiseudun alueilla ovat myös yksittäiset peruskoulut alkaneet joutua yhä kasvaviin vaikeuksiin.

Siis minkälaisiin vaikeuksiin?

Laman jälkeen on syntynyt myös ilmeisen pysyvä syrjäytyneiden ryhmä, ja tämän ryhmän sisällä syrjäytyneisyys periytyy yhä enemmän.

Onko tämä yhteiskunnan vika? Kuinka pitkälle yhteiskunnan pitäisi puuttua kansalaisten elämään? Onko kansalaisilla itsellään vastuu omasta elämäntavastaan? Jos työtön alkoholisoituu, onko syy yhteiskunnan? Kysymyksilläni tähtään siihen, ettei Suomesta saa tehdä paapomisyhteiskuntaa. Kun jollain on surua, annetaan mielialalääkettä. Eikä surun pitäisi olla normaalia, elämään kuuluvaa ilman että se diagnosoidaan sairaudeksi.

Yhteiskunnan arvot vaikuttavat myös yhä kovemmilta: hedonismi ja materialismi voittavat alaa, kansalaiset ovat muuttumassa kuluttajiksi, joiden arvo mitataan sillä, miten paljon lisäarvoa he tuottavat kulutustaan varten.

Eivätkös yhteiskunnan arvot perustu kansalaisten arvoihin? Ei ole arvoja ilman ihmisiä. Vai onko tämäkin kenties poliittisten päättäjien vika? Vai heijastuuko Ilwydin kritiikki kenties nykyiseen hallituskoalitiion? Kun demarit pääsevät valtaan, yhteiskunnankin arvot muuttuvat?

Elänkö kenties tyhjiössä, kun olen tavannut satoja, kenties tuhansia ihmisiä, jotka ovat kovin tervejärkisiä, maanläheisesti ajattevia, läheisistään huolta pitäviä ja perinteisiä arvoja kunnioittavia. En ole kokenut hedonismia enkä materialismia vaan jopa uhrautumista omaisten hyväksi. Monille tärkeämpää ovat hyvät ihmissuhteet ja rikas sisäinen elämä kuin rahat ja kuluttaminen.

[osmo]

Keskustelu on taas lennähtänyt aika paljon laajempiin yhteyksiin, mutta itse otsikkoon liittyen, mukava oli lukea tänäinen Keskisuomalaisen pääkirjoitus; asia on huomattu. http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/verottaja-ei-saa-tappaa-vapaaehtoisuutta(141258).ece
Kotimaa-lehdessä myös.

llwydin ja Saliksen keskustelusta sanoisin sen että epäkohdista puhuminen ei aina välttämättä tarkoita valtataistelua.

[llwyd]

Elänkö kenties tyhjiössä, kun olen tavannut satoja, kenties tuhansia ihmisiä, jotka ovat kovin tervejärkisiä, maanläheisesti ajattevia, läheisistään huolta pitäviä ja perinteisiä arvoja kunnioittavia. En ole kokenut hedonismia enkä materialismia vaan jopa uhrautumista omaisten hyväksi. Monille tärkeämpää ovat hyvät ihmissuhteet ja rikas sisäinen elämä kuin rahat ja kuluttaminen.

Tunnustan etten näe ihmisiä oman onnensa tai edes oman hyveensä seppinä vaan lastuina usein kovankin kohtalon laineilla. Kohtalon tuuli kaarnalaivojamme keinuttaa. Mielestäni todistustaakka on lähinnä niillä jotka toisin asiasta ajattelevat. Vetoaminen yksilöihin jotka pärjäävät, jotka menestyvät tai jotka ovat hyveellisiä voi välillä saada aika hyytäviä moraalisia sävyjä. Itse en pysty asettamaan vähemmän onnekkaita tälläiselle tuomiolle, tuomitsemisen jätän ei-maallisiin käsiin. Ihmiskunnan historia on pitkälti ollut taistelua vallasta, valta kuljettaa meitä eteenpäin, ja nyt se kiteytyy jättimäisissä, suorastaan käsittämättömän suurissa pääomissa, jotka keskittyvät hyvin epätasaisesti, ja yhä epätasaisemmin vääristäen kaikkea yhteiskunnallista kehitystä. En näe tällä tilanteella juurikaan kytköksiä puoluepolitiikkaamme, olen itse sosiaali-liberaali, enkä näe pääpuolueittemme välillä merkittäviä eroja. Kysymys on sivilisaation ja kulttuurin syvien pohjavirtojen liikkeistä, joiden näkökulmasta poliittisen eliitin koostumus on enemmän seuraus kuin syy. Luulen kyllä että käsityksemme ja lähestymistapamme ovat niin äärettömän kaukana toisistaan, ettei hedelmällistä keskustelua näistä kysymyksistä synny. Jos sinua jostain syystä kiinnostaa niin synkähköjä jeremiadeitani löytyy lisää tuosta osoitteessa (valitettavasti vain sillä toisellta tai siis ensimmäisellä kotimaisella):

http://stockholmslender.blogspot.com/