Isoinen isäntä panee metsälön palstaansa lihoiksi Peipporämeen tien varressa. Olen siinä nuoruuteni väkevinä vuosinani joutunut tämän isännän isän tekosen korjaamaan eli putsaamaan kanavan, kun siihen tammesi keväällä vesi, että tuli tulva.
Halusin nähdä, että miten nyt, koneaikana kanavasta mennään yli. Sama tapa nytkin eli ladotaan puita ojan pohjalle riittävästi, että yli päästään. Tänään yritän naapurisopujen vuoksi hoitaa asian siten, että minun ei tarvitsisi niitä puita ojasta repiä.
Tähän mennessä kirjoitettu ei oikeastaan ollut asiani, vaan se, että ajoin Daciallani liian kauas ja kääntöpaikassa jäin kiinni. Piti kävellä tanhuaan ja hakea PuniZetori ja Kaarina apuun. Minulla oli väärä henki ja sain siitä tuomion. Pitäisi armahtaa naapuri. Ei hän ole vielä mitään rikettä tehnyt, jos hän vaikka suunnittelikin ottavansa kanavasta tukkivat puut pois työn tultua tehdyksi.
Kaarina on näistä tempuistani muistuttanut minua yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt katseella seurataan, mutta sehän rankaisun lempein muoto. Saa nähdä, että milloin uskallan selibaatin asiaa yrittää saada kumotuksi.
https://www.youtube.com/watch?v=ptEBLN8Y_3I