Keskustelu > Yleinen keskustelu

Politiikkaa osa 13.

(1/24) > >>

PekkaV:

   Politeia on mahdollisuuksien taidetta, sanoi syyrakki.
- Aivan. Osuit naulan kantaan. Politiikka ei ole likaista peliä. Lika on omassa mielessä. Kun vilpittömällä mielellä pyrit päämäärääsi, "Kun usko puhdas säihkyvä on, vuoret siirtää voi."

- Jaa jaa. Kyllä noin voi sanoa. Ryvettyminen on kuitenkin ... Tekijälle sattuu ... Todellisuus on aina toinen kuin mikään ajatus tai lause ... Mutta! Näillä mennään. Kautta kärsimysten voittoon, sanoisi ehkä rakas pääministerimme, tuo kaunokainen ja laiheliini kuntoilija, yrittäjä ja taitava kestäjä kaikessa ryöpytyksessä. Voimia ja viisautta edelleen hänelle.

- Huhu. Tässähän tulee kuuma.

Pena:
Politiikka on likaista, kun siitä tulee peliä. Ongelmien ratkaiseminen yhteisvoimin unohtuu. Sen sijaan ongelmia käytetään äänestäjistä kilpailevan puolueen moittimiseen. Oppositio hyökkää hallitusta vastaan vaatimalla tekoja, jotka tietää itselleenkin mahdottomiksi. Hallitus tyrmää opposition hyvätkin ehdotukset, kun ne tulevat väärästä suunnasta. Asioiden sijasta käydään henkilöiden kimppuun.

öppiäinen:
Tätä piti edellisestä ketjusta kommentoida:


--- Lainaus ---Liekö oikeiston huvia tämä liberaalimpien  poliitiikkojen määrittely. Alkaen Ståhlbergista, hän oli punainen, kyyditettiin.

Kekkonen oli naistenmies. Koivisto isokätinen lentopalloilija. Ahtisaari lakeerikenkäinen liukastelija. Halonen globaali lesbo.

Puhuttiin myös alkoholiongelmista, Leskinen, Karjalainen,ym. Virolaisessa oli se vika ettei juonut.

Vain Alexander Stubb on saanut arvostelua ulkomuodostaan ja ominaisuuksistaan. Sekä omilta että oppositiolta.
--- Lainaus päättyy ---

Muistuttaisin, että Ilkka Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin tehtävästä, kun oli viestitellyt ns. aikuisviihdetaiteilijan kanssa. Taisivat vime kädessä olla omat, jotka eroon painostivat.

Turha ero mielestäni, olisin antanut jatkaa virassaan, vaikka taisikin olla virkapuhelin käytössä. Samoi Stubbin arvostelua rennoista vapaa-ajan vermeistä tai tikkatauluilusta en ymmärrä ollenkaan.

Ja saihan hillotolppa-Soinikin osansa. Ja perussuomalainen saunanlämmitysministeri, joka oli niin näkymätön, että nimikin on unohtunut.

luterilainen:
“Kekkonen oli naistenmies. Puhuttiin myös alkoholiongelmista, Leskinen, Karjalainen,ym. Virolaisessa oli se vika ettei juonut”

Sanna Marinin alkoholiongelman ja siveettömyyden rinnastaminen miehiin ei edistä tasa-arvoa.  :eusa_pray:

Mörtti-57:
Kuningas alkoholi oli riasana ukko Paavonkin elämässä ja siihen kompastuu niin herrat kuin narritkin.

Tämä kirjoitus oli pakko kopsata tänne, kun se käsittelee erinomaasesti tätä suomalaisten kirousta. Tämä ylipitkä kirjoitus oli pakko jakaa kahteen osaan.

Christer Schoultz

Tulin aikoinaan kaapista ulos päihderiippuvuuteni kanssa, kun kommentoin Jari Sillanpään ympärillä vellovaa keskustelua. Hermostuin siitä, miten mediassa pauhaavassa keskustelussa professori kommentoi ymmärtävänsä Siltsun metafetamiinin käyttöä. THL professori kertoi kirjaimellisesti Hesarissa, kuinka kaikille ei riitä kahvikuppi piristyäkseen, ja jos on todella rankka duuni, ymmärtää tarpeen nollata. Kirjoitusta luettiin yli satatuhatta kertaa.
Tämä sama keskustelu toistuu uudestaan nyt 5 vuotta myöhemmin Sanna Marinin kohdalla. Tapauksessa on täysin samat elementit.
Marin on julkisuuden henkilö mitä suurimmissa määrin, jolloin hänen tekonsa eivät nauti samanlaista yksityisyyden suojaa kuin muilla. Siksi media nostaa näitä tapahtumia esille.
Se mistä haluan keskustella on täysin eri keskustelu, mitä mediassa käydään. Kaikki josta kirjoitan pohjautuu kuitenkin mediatietoihin, joiden varassa olen. En tunne tai ole tavannut pääministeriämme. En ole lääkäri, muuta tunnen enemmän päihderiippuvaisia kuin valtaosa johtuen pitkäkestoisesta työstäni päihdeongelmien parissa. Uskallan väittää, että tunnen ilmiön, josta puhutaan paremmin, kuin ihmiset keskimäärin. Olen myös halunnut tarkoituksella seurata Marinista käytävää keskustelua ottamatta kantaa liian aikaisin. Yleensä tunteet tulevat ennen faktoja.
Koen, että median kautta materiaalia on tullut nyt sen verran paljon, että avaan oman mielipiteeni. Se on puhtaasti riippuvuusproblematiikan ympärillä käytävää keskustelua, jolla ei ole mitään politiikan kanssa tekemistä.
Taustoitukseksi vielä mainittakoon, että olen keskustellut aiheesta lukuisten asiantuntijoiden kanssa, ja mielipiteemme olivat aiheesta hyvinkin yhteneväiset.
Päihderiippuvuuden kehitykseen tarvitaan geneettinen alttius sairaudelle. Kaikkia puhkeamismeknismeja emme tunne, mutta sen kuitenkin tiedämme, että päihderiippuvuus on perimässä oleva sairaus (DNA). Se on myöskin hyvin vahvasti perinnöllinen.
On laajalti tunnettu, että pääministerin isä oli alkoholisti. Itse seuraan aina hieman tarkemmin näitä tarinoita, koska riskitekijät ovat korkeammalla - todennäköisyys sairastua päihdehäiriöön on korkeampi alkoholistin lapsella, kuin sellaisella, jonka lähisuvussa ei olevan alkoholismia. Tämän genettisen alttiuden olen saanut myös itse.
Päihderiippuvuus on sairaus, jonka kehittyminen kestää usein vuosikymmeniä edetä siihen pisteeseen, että se tulee näkyväksi. Sairaus etenee tietysti sen hitaammin myös, mitä hillitymmin juo. Yhtenäistä kaikille päihderiippuvaiselle on kuitenkin erittäin palkitseva olotila, jonka päihde aiheuttaa. Yhtenäistä on myös se, että päihde tai päihteenkäytön verukkeeksi järjestetty hauskanpito muodostuu ajan saatossa yhä keskeisemmäksi. On afterdrinksuja, festareita, bilettämistä, bailaamista, winetastingia jne. Päihderriipuvaiselle nämä ovat kaikki tilanteita päihtyä. Ne verhotaan eri toiminnoilla.
Itse puhun päihderiippuvuuden  käsijarruista. Työ, perhe ja erityisesti lapset ovat käsijarruja riippuvuussairauden etenemisessä. Myös julkisuus on eräänlainen jarru - koska asiat nousevat julkisuuden henkilöllä helpommin esille joka hillitsee ylilyöntejä.
Olen sekä kiitollinen ja pettynyt median toimintaan aiheen kohdalla. Ruusut tulee asian pragmaattisesta esilleotosta, kun taas risut menee sille, ettei aihetta ole lähes lainkaan käsitelty siitä perspektiivistä, että ajatusmallimme rankan työn ja rankkojen hupien yhteensovittamisesta ei ole normaalia. Asiaa ei ole käsitelty myöskään lähes lainkaan riippuvuusproblematiikan näkökulmasta.
Teen itse erittäin paljon ja vaativia työtehtäviä, enkä koe millään lailla tarvetta nollata kemiallisella päihteellä itseäni. Menen aikaisin nukkumaan, rentoutuskelluntaan, meditoin tai rauhoitun lapsieni kanssa, jos haluan rentoutua raskaasta työstäni. Juovaan aikaan olen tosin ryypännyt itseni melkein hautaan noilla konventionaalisilla rentoutuksillani. Isäni, kuten Marinin, oli myös alkoholisti. Se malli on tullut sieltä - samoin perintötekijät.
Lääketieteellisesti tiedämme, ettei kemialla rentouduta lainkaan. Kuiteniin tämä täsmälleen sama keskustelu toistui nyt Marinin kohdalla, mitä se teki Sillanpään kohdalla. Puolustajat tulivat heti puhumaan, että oikeus omaan elämään ja rentoutumiseen. Kyllä näin. Mutta jos se rentoutuminen alkaa olla enenvässä määrin toiminnan keskiössä, ja siitä aiheutuu selkeitä ongelmia, eikä se muutu toistuvista itselleen epäedullisista tapahtumista huolimatta, viittaa se riippuvuuden kehittymiseen.
Se mitä bilettämisellä tai ylipäätään päihteenkäytöllä saa aikaan ei korreloi millään tavalla rentoutumisen kanssa. Meillä onkin tässä suhteessa Suomessa valtava ajatusvääristymä.
On jotenkin irvokasta, että tämän ajatusvääristymän keulakuvana toimii alkoholistin lapsi. Tällä siirretään eteenpäin sadoilletuhansille nuorille samaa ajatusvääristymää. Nuorille, joille ei ole vielä kehittynyt ymmärrystä sairaudesta nimeltä päihderiippuvuus.
Ajatusvääristymässä ajatellaan, että rankkaan työhön liittyy rankat huvit.
Yksikään raitistunut alkoholisti ei sitä ajatusmallia fanita. Eikä fanita päihderiippuvaisen kanssa elävä. Tai sellainen, joka on menettänyt läheisensä päihteille. Me tiedämme kaikki, mistä se on aikoinaan lähtenyt liikkelle. Diskopalloista ja iloisuudesta. Fakta on, että Suomi on huumekuolemien kärkimaita Euroopassa ja meillä kuolee lähes 4 kertaa enemmän ihmisiä viinaan kuin länsinaapurissamme. Siksi emme näitä asiota fanita.
Sillanpään päätyi 2017 lopuksi televisiohaastatteluun, jossa hän oli ilmeisen päihtynyt siellä ollessaan. Asia ahdistaa itseäni edelleen, koska mielestäni median ei tulisi ottaa ihmisiä suoraan lähetykseen, jos tämä ei istu oman elämänsä kuskin paikalla. Siinä lähetyksessä kysyttiin Sillanpään päihteenkäytöstä, onko hänellä ongelma asian kanssa. Muusikko purskahti itkuun ja alkoi kertomaan, kuinka väärin ymmärretty hän onkaan, ja miten epäreilusti häntä kohdellaan. Päihteenkäyttöä hän ei suoraan kommentoinut mutta kertoi, ettei ole tehnyt kenelekkään pahaa ja halusi vain olla iloinen ja pitää hauskaa.
Olen saanut lukea kaikkien muiden lailla vuosien saatossa hyvin paljon uutisointia Marinin bilettämisestä. Moni muistaa jatkot viime kesältä Kesärannassa, boomerin, koronaskandaalin, nyt viime päivien kesän bilevideon, tanssivideon, tissikuvat. Nämä kaikki lisäävät päihderiippuvuusretoriikkaan peilaten epäilyäni siitä, että päihde on nousemassa hänellä keskeisempään rooliin elämässä. Tätä keskeisyyttä sitten tukijoukot kutsuvat oikeudeksi ilonpitoon ja vastuullisen työn nollaamiseen.
Samaa retoriikka täydentää myös Marinin toistuvat kommentit siitä, että hän on tehnyt kaikki työnsä hyvin. Tämä päihderiippuvuuden el classico on juuri ajatus siitä, ettei ongelmaa voi olla, jos tekee työnsä hyvin. Itse suoriuduin erinomaisesti vuosikausia nousujohteisesta urastani ja etenin jopa useasti pankkiiriliikkeen toimitusjohtajaksi. Tämä, vaikka päihde oli täysin keskeisessä roolissa elämässäni. 80% päihderiippuvaisista on työssäkäyviä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta