Lukemisen edistyessä olen tullut tietämään, että ainakin pohjoisten intiaanien, erityisesti irokeesien pääliköt olivat kuuluisa kaunopuheisuudestaan.
Intiaanit kunnioittivat suuresti puhetaitoa, pääliköksi jopa valittiin sen perusteella.
Sen sain jo alkuun huomata, etteivät valkoiset miehet pitäneet sitä mitä sopimuksissa lupasivat kun saivat houkuteltua heimot reservaatteihin.
Päälikkö Seattle kuvasi tätäkin hyvin hillityin sanoin.
Oleellista puhetilaisuuksissa oli ettei puhujaa keskeytetty vaikka hän olisi puhunut kolmekin tuntia. Keskeyttäminen oli heistä epähienoa.
Toinen kirjani käsittelee lähinnä heimojen käsityötaitoja, ja asuma-alueet on merkitty hyvin karttoihin paljon oheistiedon lisäksi.
Kuvitus on upea. Hauskat ovat esim. eskimoiden monisatavuotiset 'aurinkolasit'.
Sulkien koristamista päähineistä voi myös laskea kuinka monta vihollista soturi oli surmannut, rai skalpeerannut.