Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Televisio-ohjelman vuoksi

<< < (4/12) > >>

1944:
Kyllä , kiitos Shalom.

vn:
Täälä on ollut syvällistä keskustelua.   :eusa_pray:

Haluaisinpa itsekin osallistua jos kykenisin.

Tuo Riitan laittama SV 92 on mielivirsiäni ko. kirjassa ehdottomasti, vanha numero
oli muistaakseni yli 200 jotain, no voin muistaa ihan väärin.
Täytyy tunnustaa että itse olen yleensä lauleskellut muista kirjoista, vaikka hienojahan SV:t
toki on, monet aika haastavia niekkuineen, mutta kun pääsee sisälle niin ok.

Veli Veneheitto jakoi muistoja, ikäviä, mutta usko, toivo ja luottamus mukana, voimia Sinulle Veli!

Ihmisen eloon kuuluu kaikenlaista...iloa ja surua...katkeruutta, vihaa, häpeää, itkua...vaikka mitä.
Tänään sain taas lauleskella yksin toista tuntia sydämeni kyllyydestä, niin teen aika usein
kun on sopiva tilaisuus, en siis laula edes vaimon kuullen, etten ole häiriöksi, ehkä joskus...

Itselläni luopuminen on rankkaa.....
Kari Haapalan yksi laulu kertoo tästä aiheesta, hänellä aika suorasanaisia ja kohti käyviä,
elämän raadollisuudestakin kertovia lauluja.
Tänään mulla oli työstettävänä pari Jukka Salmisen laulua "Hiljaisuuteen vie" ja
"Kaipauksen rannat". Edellisen sanat varsin selkeät, jälkimmäisen sanat sellaiset että jokainen
laulaja ja kuulija tulkitsee ne eri tavalla, oman elämäntilanteensa mukaan, Jukalla taito tehdä
sellaisia. Harmi kun näitä ei ole tuubissa, pdf-nuotit mulla on kyllä.
Noita(kin) lauluja laulaessani välillä itku keskeyttää, en voi mitään.

Niin, tuo luopumisen tuska....
Haluaisin vielä olla terve, liikunnallinen....kaikkea minkä olen saanut tärkeänä kokea...
Mutta riisutaan, vähitellen...antakoon Jumala minulle ymmärrystä, tyytymistä, tyyntymistä.

1944:
Kiitos, ajattelinkin, että koska referoisit. :039: Olen kuin kuiva takiaispallon siemenkota, tai miten se virallisesti kirjoitetaan. Kaikki haavat ovat auki.

En kykene lähestymään järjellisesti ketään, joten kirjoittelen mitä kirjoittelen ja onhan ylläpidonkin reagoitava, koska siihen suuntaan olen nöyrä, olen ainaa kunnioitanut esivaltaa. Mutta nyt on erllaista. Tuntuu kuin korkeat kaluunaherrat kostaisivat. Onko yleinen mielipide niin vahva, että sitä poliisin pitää palvoa. Olen paljon muistoesineitäni polttanut ja kuvia, että osaisin ottaa sen lopun, mitä elonpäiväni antavat, kiihtymättä tai uikuttamatta kuin pitää, niiden muiden laisieni lailla.

Ylläpito annetaan olla,

Pena:
Ylläpito on tukenasi. Jos saat näin taakkaasi edes hiukan kevyemmäksi, foorumilla on ainakin yksi hyvä syy olla olemassa.

1944:
Kiitos.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu