[Tämä puheenvuoro musiikin (oppiaineena) puolesta, argumentit pätenevät myös kuvataiteeseen ja ilmaisutaitoon.]
Äläääääääääääääää.
Koulu ei ole ollenkaan mikään hyvä paikka tälle. Tietenkin oli aina mukavaa, kun keskellä päivää oli tunteja, jolloin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, mutta jos senkin olisi saanut lyhennettyä koulupäivän loppupäästä niin o/ .
Älähän nyt. Taide kuuluu kaikille. Ja taide on tietoa. Peruskoulu ja lukio ovat yleissivistäviä laitoksia ja on yleissivistävää tietää ja osata toteuttaa itseään visuaalisesti ja musiikillisesti. Monille koulun musiikintunnit ovat ainoa kosketus muuhun musiikkiin kuin kaupalliseen radiopoppiin. Musiikintuntien tarkoituksena on nimenomaan tukea lapsen/nuoren musiikillista identiteettiä ja tukea heitä löytämään oma intressinsä musiikin alalla. Toisekseen kaikilla lapsilla ei ole mahdollista harrastaa musiikkia aktiivisesti musiikki- tai kansalaisopistoissa. On vähintäänkin oikeutettua, että heille annetaan tilaisuus musisointiin koulussa.
Tässä tapauksessa ymmärrän kyllä näkökantasi, koska satun tietämään, ketä sinulla on ehkä ollut musiikinopettajina ala- ja yläasteella. Ei ne minullekaan mitään herkkutunteja ollut, aika huonoja opettajia ja yksipuolisia ja mielenkiinnottomia tunteja, jos suoraan sanotaan. Ja opettajalla on varsinkin musiikissa äärettömän tärkeä merkitys. Mutta kun opettamassa on oikeasti pätevä (sekä muodollisesti että muutenkin asiastaan innostunut) opettaja, on meininki musiikintunneilla ihan erilaista kuin voin kuvitella sinulla (ja myös minulla) olleen. [ulkopuolisille tiedoksi: ollaan Pinnin kanssa samalta paikkakunnalta kotoisin, anteeksi jos paljastin
]
Se, mitä pidän yhteiskunnassa erityisen huolestuttavana, on jatkuva pahoinvoinnin lisääntyminen. On rikkonaisia perheitä, alkoholismia, välinpitämättömyyttä, jatkuva kiire, ym. ym. Ei ole aikaa lapsille, ei ole aikaa ystäville. Lapset pelaavat tietokonetta, katsovat tv:tä, passivoituvat. Onko ihme, että he voivat pahoin? Heidän kuuluisi leikkiä ulkona, tavata kavereita, harrastaa urheilua, musiikkia, kuvataiteita. Kouluissa on ollut pitkään linja, jossa taito- ja taideaineita (kuvataide, musiikki, käsityö, liikunta) leikataan pois. Viimeisessä OPS-uudistuksessa taitoaineita leikattiin entisestään. Kyllä silläkin on merkitystä lasten hyvinvointiin. Ei kukaan jaksa opiskella luku- ja matemaattisia aineita aamusta iltapäivään, varsinkaan lapset. Ennen musiikki kuului olennaisesti päivittäiseen koulutyöhön. Mitä nyt on? Pari tuntia viikossa, missä ei ehdi juuri mitään tehdä. Ja kuinka sen näkee, miten oppilaat oikeasti nauttivat musiikintunneista! Ei tuntien tarvitse mitään kevyitä välipaloja olla, mutta ne ovat kuitenkin omanlaista vastapainoa hiljaiselle puurtamiselle. Oppimistapoja kun on kuitenkin niin monenlaista. Kyllä tietenkin matematiikan ja muiden kirjallisten aineiden tuloksia voidaan vertailla esim. pisa-tutkimuksilla, mutta miten mittaat oppilaiden hyvinvointia ja sitä, mitä pitkällisiä (hyviä) seuraamuksia taideaineista koulussa on? Unohdetaan täysin henkiset arvot ja sitten ihmetellään, että miksi ihmiset voivat pahoin.
On myös tutkimuksia, joissa on musiikinopiskelun on osoitettu tukevan kaikenlaista oppimista ja kehittävän yleistä älykkyyttä, sosiaalista kanssakäymistä ja tuovan lapselle valtavasti iloa. Suuri ja kuuluisa tutkimus on saksalaisen Hans Günther Bastianin useita vuosia kestänyt laaja tutkimus. Sen on referoinut ansiokkaasti suomeksi Kalevi Aho. Tässä on linkki:
http://www.kaumo.fi/index.php?id=86Suosittelen kaikille sen lukemista, siinä on faktatietoa, miksi taideaineiden opiskelu on koulussa todella tärkeää.
Palaan myöhemmin omiin ajatuksiin taiteesta, tässä oli vain puolustuspuhe koulun taideaineiden opetuksen puolesta.
