Keskustelu > Raamattupiirit

Hiljaista pohdiskelua

<< < (3/21) > >>

karjalaisenkyösti:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 15.07.17 - klo:12:10 ---Yhteen sanaan kiinnittyminen , onko se hyvä ?

--- Lainaus päättyy ---

On hyvä, joskus jopa erityisen suositeltavaa Raamattua lukiessa.




Tietysti tekstin tyyppi myös vaikuttaa siihen, että tuleeko maisteltua yksittäisiä sanoja.
Runot ja rukoukset voivat olla sellaista tekstiä, jossa helposti voi maistella yksittäisiä sanoja.
Toki tätä yksittäisiin sanoihin kiinnittymistä voi harrastaa muunkinlaisen raamatuntekstin äärellä.

Toinen hyvä tapa on lukea Riitan jo täällä mainitsemalla tyylillä, eli lukea ikäänkuin suuria kokonaisuuksia ilman yksittäisten sanojen maistelua.

Erilaisia hyviä raamatunlukutapoja on mitä ilmeisimmin useita.

Olen mm. elämäni varrella harjoittanut Raamatun pakosta lukemista, eli siis lukemista, vaikka ei olisi huvittanutkaan.
Näin jälkikäteen ei yhtään harmita, että olen näin toiminut. Koen, että pelkkää hyvää tuosta lainalaisesta lukemisesta on koitunut.

Erästä tiettyä lukutapaa joku vuosi sitten harrastin intensiivisesti, koska olin siihen motivoitunut. Harrastin niin innokkaasti, että taisin jollakkin tapaa palaa loppuun sen yksittäisen lukutavan suhteen.

Vaan yksittäisen sanan maistelutyylin tai nopeamman suurten kokonaisuuksien-lukutavan suhteen en mielestäni ole koskaan palanut loppuun. Luultavasti loppuunpalamisrima on sen verran korkealla, että en ole sitä onneksi koskaan saavuttanut.
Toki näin voi käydä (en toki tiedä, voiko), jos lukaa Raamattua noilla kahdella ed. mainitulla tavalla keskimäärin 6 tuntia päivässä vuoden tai parin ajan, käy samalla töissä ja yrittää hoitaa lapset ja kotityöt.

Käytännön elämässä taitaa tavallisella Raamatun lukijalla olla tuo loppuunpalamisen vaara kutakuinkin nolla. Ongelmana enemmän on liian vähäinen Raamatun tutkiminen.

Riitta-mummi:
Raamattua luen yleensä kokonaisuuksina, tyyliin ; luku tai pari kerrallaan. Jeesuksen
puheet luen sellaisinaan ja annan niiden vaikuttaa.

Herralta pyydän  s a n a a  ymmärryksellä pohdittavaksi. Kerroin sanasta  m i e k k a, josta johdin mm; miekanterävän kielenkäytön, sodan, harakirin, pelotteen ja vallan.

Joskus ilmenee sanan nälkää  tai  tutkimisen tarvetta. Silloin on paras ryhtyä toimeen.
Kuuntelen usein Norvannon raamatun opetusta. Se on kyllä hyvääkin, etenkin kun saan unen päästä kiinni hänen ääntään kuunnellessa.
  Nyt hän tutkii Joosuan kirjaa, se on jännittävää kuultavaa.  Jumala valitsi Joosuan ja Jumala käytti portto Rahabia omiensa pelastukseksi. Jerikon muurit sortuivat jännittävän sotataktiikan ansiosta.
Joosua oli  luja ja rohkea.

malla:
Pohdiskelu, hiljainen miettiminen voi joskus kestää pitkänkin ajan, se ikään kuin kypsyttää vähin erin vastausta.
Ja joskus kuin osissa koostuu isompi kokonaisuus, jonka jonakin hetkenä sitten oivaltaa...isommin.

malla:
Joskus luen valmiita rukouksia.
Laitan (taas) tähän ketjuun tälläisen:


Jeesus Kristus.
Sinä olet voima heikkoudessa
ja valo pimeydessä.
Sinä olet uskomme ja elämämme perustus.
Sinun nimesi on Vapahtaja.
Rohkaise meitä etsimään vapautusta
omantunnon syytöksistä ja kaikesta,
mikä orjuuttaa ja pitää kahleissa.
Opeta meitä luottamaan sinuun syvemmin
ja jättämään tulevaisuutemme sinun käsiisi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

                        (Kirkkokäsikirja II)

vn:
Vastoinkäymiset, epäonnistumiset, sairaudet laittaa kyllä pienelle paikalle.
Miten niissä tilanteissa pystymme välttämään suuttumisen, katkeroitumisen,
pakenemisen, luopumisen, syrjään vetäytymisen.
Luultavasti emme pysty kasvamaan, uudistumaan, toivomaan, uskomaan, luottamaan
muuta kuin pienen paikan kautta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu