Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 2. Korinttolaiskirje 1. luku

(1/2) > >>

vn:
http://raamattu.fi/1933,38/2Kor.1.html

Riitta-mummi:
http://raamattu.fi/1992/2Kor.1.html

Vertailin käännöksiä. 12. jakeen ; pyhyydessä ja puhtaudessa on 1992käännöksessä;
yksinkertaisuudessa ja vilpittömyydessä. Se on mielestäni körttiläiselle ominaisempaa.

Toinen ero on; on on  tai ei ei  vanhemmassa, ja nykyisessä; kyllä kyllä tai ei ei.
On tai ei  ,  kyllä tai ei. Pientä vivahde-eroa on.

Onko lohdutus ja armo  käsitettävä samaksi. Voi ollakin, mutta minulle lohdutus on ihmiseltä, armo Jumalalta. Koen kai lohdutuksen kuluvaksi mutta armon ikuiseksi.

karjalaisenkyösti:
"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala"

Käyttämieni lähteiden mukaan tuo sana "laupeuden" on oikeastaan monikossa, eli "laupeuksien".
Eli laupeuksien Jumala. En tiedä, että onko tuo suomenkieltä, eli että voiko suomeksi käyttää tuossa monikkoa.

Luvun alkupuolella käsitellään ahdistuksia ja kärsimyksiä.
Tekstistä voi päätellä, että kristityn elämään kuuluu jonkinlainen lisäkärsimys,  mikä puuttuu ei-kristityltä, sekä runsas Jumalalta tuleva lohdutus.
Ja onhan tuo kärsimyskin tietyllä tapaa Jumalalta.
Jos kristittynä olemiseen ei  kuulu runsasta kärsimystä, niin ei tuota runsasta lohdutustakaan tarvita.

Jakeessa 12 on lihallisen viisauden vastakohtana Jumalan armo.

"Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,"
Koska tuo lähtee Jumalasta, niin sitä voi sitten Jumalalta pyytää.


"ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne,"
Sanoisin, että liiallinen jonkun yksittäisen ryhmän tapoihin painostaminen tai tapojen paheksuminen voi  hyvin yllättävänkin pian johtaa toisen uskon "vallitsemiseen".
Esim.körttitapoihin tai helluntalaistapoihin painostaminen tai körttitapojen tai helluntalaistapojen vihamielinen arvosteleminen lienee tuota vallitsemista.
Kristityn tulisi harjoittaa kaikenlaisen sellaisen kulttuurillisen tapoihin perustuvan erilaisuuden sietämistä, jolla ei juurikaan ole merkitystä kristillisyyden kanssa.

karjalaisenkyösti:
"joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme"

Mikä on tuo kristityn sydämessä oleva Hengen vakuus?
Kristityllä se on, luulouskoisella sitä ei ole.
Olemmeko me kristittyjä vaiko luulouskovaisia, onko meillä Hengen vakuus?

Arvelen vahvasti, että on pääsääntöisesti hyvä, jos tuo asia huolettaa kristityksi itsensä uskovan ihmisen mieltä.
Ehkä tuollainen huolestuminen pääsääntöisesti onkin sitä Jumalan mielen mukaista murhetta.
Jos tuo huoli on riittävän suuri ja se ajaa ihmisen toistuvasti huutamaan avuksi Jeesusta pelastuksensa asiassa, niin sitten tilanne onkin sangen iloinen:  "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

Pena:

--- Lainaus käyttäjältä: karjalaisenkyösti - 21.01.17 - klo:07:12 ---"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

--- Lainaus päättyy ---

Huutaako pelastusvarmuuden omaava avukseen Herran nimeä?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu