Jäin miettimään tuota termiä "vaieta kuoliaaksi".
Ehkä sen voi ymmärtää monella tavalla.
Jos ajatellaan kahden ihmisen keskustelua tai kirjoittelua esim. täällä foorumilla.
Jos keskustelu menee siihen malliin että ns. rakentavuus ja asiallisuus häviää, menee
jopa moittimisen ja syyttelyn asteelle, niin tulee ehkä vaikenemisen ja pakenemisen mieliala.
Tulee eteen "kuoliaaksi vaikeneminen". Kumpi vaikenee, syytösten esille tuoja vai
syytösten vastaanottaja? Riippuu kai tapauksen yksityiskohdista ja kumpi pystyy asian
kanssa paremmin elämään, ym., ym. Lienee aika hankala asia, vaatii ymmärrystä,
anteeksiantamusta, asioiden erottamista ihmisistä, tervettä itsetuntoa, Jeesukseen turvautumista.
Asiasta toiseen, itse koen aika selkeänä "kuoliaaksi vaikenemisen" tässä omassa taloyhtiössä.
Joudun toistamiseen miettimään miten suhtautua naapuristossa olevaan narsistiin,
koen että vaikeneminen ja pakeneminen on lähes ainoa vaihtoehto, kinasteluun on turha
antautua.