Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Puutarhanhoidosta

(1/10) > >>

Leena:
Puutarha on hoitanut monin tavoin minua, etenkin surullisena.

Tänä iltana istuin katselemassa verenpisaran nuppuja. Olin kastella sen hengiltä, se ei aivan kuollut mutta kukkimisen se lopetti. Tänä iltana huomasin että ne kireät pikku pisteet joista en uskaltanut ajatella mitään, ovat paisuneet ja myös vaihtaneet väriä. Samoin kylmä kesä pelästytti pelargonian. Istutin ne harmaisiin suuriin purkkeihin joista oli jälleen kuollut kaksi tuijaa. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen vuosi, jona kaksi säilyi elossa.
Jokainen pelargonia on nyt tehnyt alkavan kukkavanan, ne löytyvät jo helposti lehtien alta.

Ihmeellisempää kuin ikinä ennen mikään on ehdottomasti ollut toteamus, että puutarha muuttaa muotoaan ja kehittyy omin päin. Mitä hyvänsä muuta omaa jätän illalla johonkin tilanteeseen, se ei juuri yön aikana muuksi muutu.  Tässä tilanteessa kaikki on aivan toisin ja minun silmieni nähden. Täällä on tehty ihmeitä nukkuessani.

Kirjoitin ensin pidemmän tarinan tästä puutarhasta, mutta se katosi. Koetetaan uudelleen.

Leena:
Tuttava puutarhamyymälän mies antoi ilman rahatta ilman hinnatta pikkupöydän jota himoitsi nähneeni. Se mahtui nipinnapin etupuutarhaan. Asettelun neljä auringonkukan alkua sen ylle ja nostin syysleimut sivukaiteelle.
Jasmike tuoksuu oikealle jasmiinille ja sen kukkia valkeampia en ole nähnyt. Orvokin makea tuoksu tuntuu milloin ikinä nojauduin katsomaan ja nyppimään pois menopäälle päätyneitä kukkia. En ole koskaan nähnyt yhtä komeita yksilöitä.  Ihmeen paljon mahtuu 5x5 metriin.

Leena:
Tänään katselin missä vaiheessa kaikki köynnökseni pyyhältävät.
Itse puutarha on tänä kesänä ensi kertaa tämän niminen.  Terassi, 5x5 metriä maantasa-asunnon parvekkeen korvikkeena, on joka kesä näyttänyt hieman erilaiselta. Minulla on ollut jos mitä unelmia rakennelmista, tavallisimmin kaatuvat suosiolla siihen ettei mitään saa pystyttää. Haaveilin viistosta katonlappeesta, jonka alle voisi ripustella lyhtyjä, mutta siis ei. Toisaalta en olisi osannut rakentaakaan useimpia.  Savipohjainen maa vajosi keskeltä jo toisena asuinvuonna viitisentoista senttiä, taloyhtiön kokouksissa olin kuullut, että parvekkeet ja nämä neljä terassia ovat viheliäisessä kunnossa mutta yhtiö ei tee niille mitään koska yhtiö ei tee niille mitään jne. Siksi kaiketi sain luvan rakennuttaa lattian. Pohjalle on pultattu parrut ja niiden päälle terassilautaa.

Säleiköistä sain lopulta tilanjakajan. Etupuutarhaan, jonka perustin huomattuani puutteen vasta jokin aika sitten - nyt en saata kuvitella asuntoa ilman erillistä etupuutarhaa -   ähelsin lahjoitetun pöydän, istutin auringonkukat perusteellisemmin ja sijoitin sen alle varjoon siemenestä kylvämäni kasvit. Minulla ei ole aavistustakaan mitkä. Syysleimut kotiutuivat.  Auringonkukat asettuivat pöydälle, sillä ne eivät huoju missään korkeuksissa.
Naapuri hermostui suuresti ja äänekkäästi jonakin vuonna, jona ruusupapuni menestyi hyvin ja yksi oksista keinui hänen puolellaan ilmatilaa. Määrätyn dialogin jälkeen hän tarttui oksaan, ja ilmaisuvoimaa uhkuen riuhtaisi niin että multa pöllysi. Tänä vuonna hänen köynnöksensä luikertelee minun puolelleni enkä saata lainkaan ymmärtää mistä syystä sitä tulisi paheksua. Hivutin rohkeimman oksan oman säleikköni sisäpuolelle, kun sillä vaikutti olevan suuntana tämä. Näistä käydään vakavaa ja paheksuvaa keskustelua joka vuosi ainakin kerran y-kokouksessa, mielestäni täysin turhaan.

Tämä vuosi ei ole ruusupavun. Joku tai jokin nakertelee lehtiä. Tolulla ruiskuttaminen auttoi, siis syöjän makuun ei ole tämä mauste. Tosin tulee myöntää, että kukkaa pukkaa jossakin määrin kyllä.  Vanhasta mullasta nousseet elämänlangat kiipeävät sinnikkäästi säleikön laitoja mutteivat kuki, ei tämä uusikaan. Neljä murattiani näyttävät viihtyvän, samaa ei voi sanoa sisällä kasvatetuista.  Hauska tuttavuus on keijunkello, jossa ei tosin ole mitään kelloa muistuttavaa.  Nuoret lehdet ovat tumman violetit, lähes mustat, tiiviisti toisiaan vasten.  Lisäksi kasvi lykkää korkkiruuvikiharan, tahmean syherön. Syherö tarttuu mieluiten eloperäiseen, kuten naapurin köynnöksen varsiin, mutta myös koristetaottuun häkkyrään joka jostakin kiteytyi käteeni.

Aamuvalo värjäytyy vihreäksi jo.  Se ei ole täysin köynnösten ansiota. Sipulit, joiden oli määrä kasvaa leijonankitoja, eivät tee aloitettakaan kukkiakseen mutta lykkäävät noin metrin korkuisia lehtiä, miekkamaisia, litteätyvisiä kuin iiriksissä. Ne antavat villin tunnelman ja pohdinpa niiden katveessa oliko leijonankita ylipäänsä sipulikasvi.

Perhosen lisäksi ostin, myivät halvalla, sittarista pieniä lyhtyjä, jotka latautuvat auringonvalolla ja syttyvät hämärässä.
Valaistuksen aloittaa perhonen, siis tämä väriä vaihtava,  jonka jälkeen siirrän lyhdyt latautumasta aina jonkin pöheikön juurelle.  

En tee nyt oikein mitään, puutarha kasvattaa minua, saan päivittäin uusia hauskoja ajatuksia ja lähiseudun puutarhurit tuntevat minut jo jotenkin hyvin. Joka paikka näyttää olevan hyvin täynnä mutta hyvä löydös aina johonkin mahtuu. Puuhailen kaikenlaista, aamulla totean että puutarha on puuhaillut omin neuvoin lisää ja tämä riemastuttaa minua.

Leena:
Orvokit menestyvät ja kukkivat kuukausitolkulla, ja osa laskostaa vartensakin.  Osa ei, ja muutamilla laskostettu varsi vaikuttaa jokseenkin rähjäiseltä.  Lisäksi halusin etupuutarhastani heleämmän värisen.  Tavallisesti syysvärit asettuvat taloksi vasta syyskuun tietämillä, joten oranssit samettiruusut edistävät hieman.  

Täällä oli kesä kesän jälkeen samettiruusuja pienessä pajukorissa.  Sain ensimmäiset koreineen potilaalta, enkä voinut ajatellakaan samettiruusuja ilman koria.  No, tänään tarvitsin välttämättä raivattavaa ja kollasin orvokkini.  Muutama muutti pihalle herra Ei-Ein kiusaksi (taloyhtiön puheenjohtaja) uudet siniset siirtyivät takapuutarhaan jossa ne sopivasti asettuivat taloksi tai juuriksi pitäisi kai sanoa suuriin ruukkuihin, joista muutama huonokuntoinen sai lähdöt.  Mittatappio on varsin vähäistä.  

Hieman harmillista, että pelargoniat saavat nyt vain puolivarjoa.  Niiden edessä kun on tämä puutarhat jakava kaarevasti aseteltu Prisman tilajakajista koottu kiipeilyaita. Erinäiset köynnökset päästävät kohta vain vihreää valoa lävitse. Siihen on mukava herätä, mutta pelargoniat heräisivät mieluummin valkoiseen valoon. Asiaa ei enää voi auttaa, ne istutettiin alun perin raskaisiin tuijaruukkuihin, joiden omistajat luopuivat yhteistyösopimuksesta. Tein hölmösti siinä, mutta alkukesänhän tuli vettä kuin Nooan päivinä, eikä pelargonia pidä myöskään valtavista vesimääristä.  Ne ovat ottaneet pitkähkön lepokauden, mutta uudet kukkavanat nousevat joka tapauksessa vähitellen, pitääkö minun hommata niille oma solarium?  

Neljä auringonkukkaa eivät osoita suuria kasvuhaluja, ne näköjään paremmin kukkivat.  Sopii kyllä.

Taidan tietää miksi minun on juuri nyt pakko rakentaa puutarhaa.  Olimme kuvitelleet, että Lapsi n:o  3 pysyisi ensi vuoden vielä kotona ja se tuntui aivan järkevältä. Hän varttuu viisaudessa ja noin päin pois sekä soittaa C-kurssitutkinnon omalla opettajallaan ja mietitään sitten. Emme sittenkään tainneet odottaa että hän pääsisi tänne Metropoliaan ainakaan vielä - Sibikseen ei edes yritetty.  Pianisteja riittää!  Näin ainakin kolme neljästä olisi vielä oleskellut osapuilleen kotona. Nyt oleskelee ehkä ei ainutkaan, sillä numero 4:n opettaja oli vallan järkytyksissään, mitä, eikö hän pyrkinytkään konservatorioon, onneksi sinne järjestetään ylimääräinen haku. Emme ajatelleet muuta kuin lukiota mutta tietenkin tuo kuulostaa mahdottoman viisaalta, eikä kai naapurikaupungissa kulkeminen käy mahdottomaksi. Saattaa tosin tapahtua että numero 1 muuttaa kotiin, sillä työttömänä täällä Hesassa tulee heikosti toimeen. Hän voi kuljettaa veljeänsä jos tarvitaan, hänelle ainoalle kustannettiin ajokortti vähän tällaista kotiapua vastaan. Nämä eivät niin edusta lukumiehiä ja -naisia, eikä heitä ole niin kasvatettukaan, koulusta voi aina jäädä pois mutta musiikkiopistosta tai kuvataidekoulusta ei.  Jostakin syystä he eivät oppineet oikein teoriaakaan   :003:  ja viimeistään siihen oletettiin liian varhaisten hankkeiden kaatuvan.

Perhonen lopetti hehkutuksen muutama ilta sitten. Olin hyvin murheellinen, mutta totesin tutkiessani tarkemmin että aurinkopaneelin pohjassa on on-off-painike. Siirtäessäni sitä paremmin latautumaan olin painanut sen pois päältä. Niin se puhkuu erilaisia värejä jälleen. En ole aivan niin kaunista nähnyt missään.

Soitin sisarelleni ja kärtin enkö saisi perustaa heidän pihalleen puutarhaa. En saa. Ymmärrän hyvin että mikään ei kasva siellä kuitenkaan jne. Hän puolestaan on purkanut suruaan toimittamalla jättiraivauksen autotallissa (jossa ei kahdeksaantoista vuoteen ole säilytetty autoa) Kesä kuulemma on ohi. Ei, vain istutuskausi, virallinen, on ohitse, mikä tietää edullisia hintoja.  Joka tapauksessa selvitin kuinka mökiltä saataisiin puut nurin. Ne eivät kaadu, marssi sahalle tai pilkkoudu polttopuuksi ilman toimeliaisuutta, olkoon vaikka kuinka metsästä tulossa Suomen uusi Nokia.

 

Leena:
Kirvat suorittivat suurhyökkäyksen kun hetkeksi asetuin sisätiloihin. Orvokkini tehokäsiteltiin - olen kerran käynyt voitokkaan taistelun taloyhtiönkin krassipenkkien äärellä. Seuraillessani köynnöksiä ja seuratessani tappoiko ukkospuuska todella vastaistutetut kuivankelin samettiruusuni ovat pelargoniat saaneet täyden rauhan kyttäykseltä, hoputtamiselta, naputtamiselta ja työntäneet esille monta uutta kukkavanaa.
Verenpisaroista vanhin ilmeisesti jättäytyy pisara-asteelle. Nuput näyttävät kyllä kauniilta noinkin, mutta ei niillä ole aikomustakaan avautua. Suurimpien kä'rjet vihertävät hivenen, joten pisara mikä pisara sitten. Jotakin se on vailla. Puhe ei tehoa.
Jostakin syystä jokainen kasvi tahtoo tulla puhutelluksi eri kielellä. Murateille tarvitaan italiaa, onneksi lähinnä musiikkitermit riittävät eli tyylinä on scusi ma molto vivace, prego, ja jokin benissimo tarvittaessa. En tiedä mistä syystä sitten keskustelemme englannin kielellä joulukaktuksen kanssa. Poor old fellow was painted somehow white, kun portti piti maalata. Pienessä tilassa käy vänkelästi kaikki, mutta värinsä säilyttäneet haarat pitävät sitkeästi nupuistaan kiinni. Useimmat haluavat jaaritella juuri saksan kielellä.  Kai niitä varotetaan jo etukäteen Dosentista. En voi valvoa jokaisen äärellä mitenkään joten muutama orvokkiparka heitti henkensä ja minulta irtosi vähäsen painokelvotonta tekstiä.

Jättiläismäiset iiriksen lehdet varjostavat mukavasti, ja kumma kyllä pysyvät terhakasti pystyssä. "Hautausmaa" jolle siirsin kuolemaa tekevät kasvini helottaa kuin hilpeä keto. Se on kuin ylösnousemususkon ruumiillistuma, näkyvä muistutus, iloisen kirjava, vähiten hoitoa vaativa  jokalajinlaatikko. Keskimmäinen enkelinsilmä on uusin tuttavuus. Mitään enkeliin tai silmään viittaavaa ei siinä minusta hahmotu, mutta väri on kauniin syvänsininen ja kasvu vakaa. Se on suurin riemastuksen aihe, ehdottomasti, koko aski.

Puutarhanhoito vie kaikesta maallisesta ehdottomasti voiton. Auringolla ladattavat lyhdyt valaisevat - niillä saa mukavasti säväytystä ja väriä iltoihin. Lujimmin pinkovat siniset orvokkini, jotka istutettiin huhtikuussa.  Ne sietivät erinäisiä siirtoja ja kasvavat siellä huimana kimppuna mistä olettaisi, ettei ainakaan tuolla. Jasmike osoittautui jasmiinipensaaksi. Sille osoitettiin välittömästi avarampi ruukku. Se tuoksuu lujasti iltakasteessa kuten orvokitkin. Kahdeksan-kymmenen tunnin mylläystauko rauhoitti kyynärpäihin ulottuneen selvästi allergisen ihottuman.
Unelmiin pitänee lisätä pääsy puutarhurin oppilaaksi. Jos ottaisivat vielä vaikka kasvipalkalla.

Linnut ovat tuoneet etäisempään pihapiiriin pari tammen alkua. Käsittämätöntä kuinka ne jaksoivat puhjetakaan noin happamassa maaperässä. Perhostoukka ilmestyi hämmästyksekseni vierailulle. Koska en varmuudella tunne sen ruokahalua, se sai lähdot avarammalle pihamaalle. Mitähän tuumi päästessään lentämään noin ennenaikaisesti.
Käyn sanomassa heille kiitos ja hyvää yötä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu