Stressitön elämä hakusessa

[harhailija]

Olen tässä jonkin aikaa silloin tällöin pohtinut mahdollisuuksia elää täysin tai lähes stressitöntä elämää kuitenkin jokseenkin yleisten normien ja säällisen toimeentulon sisällä.

En siis tarkoita erakoksi tai työttömäksi ryhtymistä, vaikka ne stressiä varmaan voisivatkin vähentää (tosin voivat sitä lisätäkin).

Hakusessa siis olisi lähinnä ammatteja, asuinpaikkoja sekä näiden yhdistelmiä, jotka mahdollistaisivat elämän siten, että jos ei nyt olla oravanpyörän ulkopuolella, ainakin se pyörisi rauhallisesti ja valitsemaani tahtiin.

En mielestäni sovellu kilpailutettuun suoritusyhteiskuntaan, vaan mielestäni yksinkertainen ja rauhallinen elämä on Se juttu. Pelastusarmeija urana (esimerkiksi) ei kuitenkaan sovellu päihteettömyys-vaateiden vuoksi, sillä minua maittaa kuitenkin olut silloin tällöin ja satunpa piippuakin polttamaan. Totta puhuakseni olen tätäkin vaihtoehtoa joskus harkinnut, mutta älkää kuitenkaan sitä ehdottako.

Säällisellä toimeentulolla tarkoitan suurempaa summaa kuin työmarkkinatuki, muttei sen tarvitse mikään huippuliksa olla. Mielellään virkatyöajat (päivätyö siis) ja lyhyt työaika on plussaa. 40h/viikko kuitenkin on minulle työstä ehdoton maksimi, pidän vapaa-ajasta. Ylityötä en haluaisi ikinä oikeastaan tehdä.

Mitä asuinpaikkakuntaan tulee, minua usein on houkuttanut elellä maaseutumaisessa ympäristössä, kuitenkin säällisen kulkumatkan (autolla, bussilla, junalla, sama se) päässä suuresta tai keskisuuresta kaupungista, jotta voisi vähintään parisen kertaa kuussa mukavasti kulkea hakemaan jotain jännempää. En kuitenkaan pidä matkustamisesta erityisen paljoa, joten kaupungin keskusta ei välttämättä sekään olisi hullumpi vaihtoehto.

Tämä kirjoitus meni osaltaan vähän unelmoinninomaiseksi, mutta toivottavasti onnistuitte kalastamaan pointin. Omia unelmiaan, jos teitä jotakuita myös rauhallinen elämä kiinnostaa, saa toki esittää. Ja ehdotuksia ja pohdintoja tällaisesta ratkaisusta.

Jos keksitte jonkinlaisen työpaikan, jossa ja josta ei varmana pode stressiä, kuulisin mielelläni koulutusmahdollisuudet yms. väylät tähän ammattiin. Kiitos.

[Viisveisaaja]

Harhailija.
Kaikessa työssä ja elämässä tulee stressiä.
Sitä ei pääse pakoon.
Itsekkin välillä ajattlen, että pitäisköhän alkaa lääkäriksi tai muusikoksi kun on niin paljon vaikeita juttuja töissä.

Stressi kuintenkin on enemmän henkinen tai ajatusmaailmasta tuleva asia.
Se miten asioihin asennoituu ja jos löytää hyvän motivaation homma kuin homma menee helpommin.
 Esimerkiksi viime Sunnuntaina joku levotonsielu istui mun eteeni kirkossa ja aloin stressaa kun olin ajatellut, että mietiskelen ja otan iisisti sen palveluksen.
No sitten ajattelin, että kokeilempas kiittää mielessäni tästä tilanteesta.
Ajattelin, että hyvä kun toi tuli tohon mun eteeni jupisemaan itsekseen, Jumala tai joku sen salli tulla tohon ja tää onb varmaan mulle ihan hyväksi. Huomasin että ärtymys ja stressi hävisi.
Joku on sanonut kun on kiitollinen kaikesta mitä tulee niin sellaiseen ei stressi pysty.

Kun ottaa vastaantulevat ongelmat kiitollisena ja haasteellisena vastaan, niin silloin ne ei stressaa.

No tietysti tämä on vain minun näkökulmani asiaan ja voin olla väärässäkin, kuten monasti olen.

[mt]

Hakusessa siis olisi lähinnä ammatteja, asuinpaikkoja sekä näiden yhdistelmiä, jotka mahdollistaisivat elämän siten, että jos ei nyt olla oravanpyörän ulkopuolella, ainakin se pyörisi rauhallisesti ja valitsemaani tahtiin.

Itse valittu tahti on käytännössä edes vähän mahdollista vain itsellisessä ammatissa. Siis käsityöläisammatti. Siihen kategoriaan luen perinteisen käsityön (suutari, kraatari, puuseppä, remonttireino, erilaiset artesaanit) lisäksi myös monet ns. henkisen työn itsenäiset hommat, kuten kääntäjä, valokuvaaja, toimittaja, graafikko, atk- tai muu asiantuntija, lakimies jne. Eli skaalaa riittää. Parinkymmenen vuoden kokemuksella tiedän, että vapaus on usein suhteellinen käsite, mutta seuraava pätkä jutussasi...

Säällisellä toimeentulolla tarkoitan suurempaa summaa kuin työmarkkinatuki, muttei sen tarvitse mikään huippuliksa olla.

... helpottaa asiaa, sillä kiireestä pääsee, kun ottaa vähemmän tilauksia vastaan eikä lupaa asiakkaalle liian nopeita toimituksia.

Mielellään virkatyöajat (päivätyö siis) ja lyhyt työaika on plussaa. 40h/viikko kuitenkin on minulle työstä ehdoton maksimi, pidän vapaa-ajasta. Ylityötä en haluaisi ikinä oikeastaan tehdä.

Katso edellinen kommenttipätkä.

Työn pitäsi olla myös riittävän rutiininomaista eli päivästä toiseen samanlaista. Kun asenne on oikea, se ei stressaa, ellei homma ole suorastaan vastenmielistä.

Ennen vanhaan olisin kehottanut kyttäämään esimerkiksi virastovahtimestarin tai läänitason viraston arkistoapulaisen hommaa. Pelkään kuitenkin, että alimman tason virkamiesten työtahti on kiihtynyt sitten meikäläisen aikojen. Sama taitaa koskea varastohommia, joista minulla on mieluisia muistoja. Olisiko aamulehdenjako sopivaa työtä? Hyvä neuvo olisi aikoinaan ollut myös: rupea herraksi! Mutta herranhommat ovat viime aikoina huonontuneet, niitä kehotan karttamaan.

Työtahti voi olla liian löysäkin. Yksi kaveri oli 70-luvulla kesätöissä junanvaunujen ikkunanpesijänä. Työssä ei ollut lainkaan valvontaa. Pesijäporukka ottikin tavakseen kokoontua makuuvaunuun iskemään korttia ja ottamaan nokosia. Sekin kävi tylsäksi. Töitä teki mieli tehdä, mutta sisu ei antanut myöten, kun ei ollut pakko. Ajankuluksi alettiin kilpailla siitä, kuka saisi ensinnä potkut. Ei saanut kukaan, kun ei näkynyt potkujen antajaa. Loppujen lopuksi yksi hakemalla haki käsiinsä työnjohtajan, nosti tämän rinnuksista ylös ja haukkui laiskaksi. Saikin sillä keinoin potkut ja voitti.

Suosittelen harkitsemaan itsellisen yrittäjän hommaa. Ainakin ammattitaidon hankkiminen on mielenkiintoista ja joka tapauksessa hyödyllistä.

Vitsailusta huolimatta edellä oleva on kirjoitettu vakavassa mielessä...

Mt
Kaksikymmentä vuotta ja yksi päivä itsellisenä henkisen alan käsityöläisenä.

[Salis]

Olen ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli 36 vuotta. Olen sitä mieltä, että henkisessä työssä tarvitaan mieluummin kova työtahti kuin hidas. Minulla ainakin on taipumusta tarkastelle työni tuloksia itsekriittisesti, kun aikaa on liikaa. Sen takia pieni stressi ja kiire on paikallaan.

Sitä olen ihmetellyt, miksi ihmiset kokevat kiirettä ja stressiä työelämässä. Suomessa on 5-päiväinen työviikko ja pitkät lomat. Työtä tehdään siis huomattavasti pienempiä tuntimääriä kuin aikaisemmin. Ja nykyisistäkin työtunneista nipistetään sekä alkupuolelta että loppupuolelta pois.

Kun tarkastelen ikkunasta sitä kiireetöntä työtahtia, jota sähkö- ja valokaapelien vetämisessä maan alle on, ei voi kuin ihmetellä, mistä se kiire ja stressi oikein syntyy. Tuntuu jotenkin siltä, että ihmiset on kasvatettu pumpulissa ja mikä tahansa este, ongelma ja vastoinkäyminen työssä saa ihmiset pois tolaltaan.

[harhailija]

Eivät ne ihmiset varmaan stressiä podekaan, joilla on 5-päiväinen työviikko ja pitkät lomat. Yhä harvemmalla vain enää on.

[mt]

Eivät ne ihmiset varmaan stressiä podekaan, joilla on 5-päiväinen työviikko ja pitkät lomat. Yhä harvemmalla vain enää on.

Samaa mieltä.
Aamukuudelta aloitin, äsken lopetin. Se siitä käsityöläisen rauhallisesta rytmistä... No, rytmi oli kyllä aika tasaisen tappava.

Mt

[Salis]

Eivät ne ihmiset varmaan stressiä podekaan, joilla on 5-päiväinen työviikko ja pitkät lomat. Yhä harvemmalla vain enää on.

Asiaa pitäisi käsitellä tehdyn työajan puitteissa.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan toimihenkilöiden tehty työaika oli v. 2001 36 tuntia ja edelleen laskusuunnassa eli on tällä hetkellä todennäköisesti 35 tunnin paikkeilla.

Työntekijöiden (blue collar) tehty työaika oli hieman  korkeammalla  eli  36,3 tuntia, mutta sekin laskemassa 36 tuntiin. Palkansaajien vuotuinen työaika on vähän alle 1600 tuntia.

Ylemmät toimihenkilöt tekevät pitempää työaikaa kuin toimihenkilöt ja työntekijät.

[Pena]

Onko tuossa tilastossa huomioitu ne, jotka joutuvat pienten palkkojen vuoksi tekemään kahta (tai kolmea!) työtä?

[Salis]

Onko tuossa tilastossa huomioitu ne, jotka joutuvat pienten palkkojen vuoksi tekemään kahta (tai kolmea!) työtä?

Tilastokeskus osaa työnsä. Sormituntumalta olen sitä mieltä, että tehty työaika on edelleen vähenemässä. Kun suomalaiset tekevät vuodessa vajaat 1600 tuntia, tekevät amerikkalaiset 1800 - 1900 tuntia. Tämä taas ei ole mitään verrattuna kiinalaisten työtunteihin, joita on noin 2200/vuosi.

[harhailija]

Noh, tilastot eivät ihan kaikkea kerro, eivätkä tehdyt työtunnit. Entäs sitten, kun kokee työtuntinsa korkeaksi ja vieläpä miettii, kuinka pitkään niitä töitä saa ylipäätään tehdä?

Määräaikaisilla sopimuksilla tai muuten vaan irtisanomisten pelossa ei eletä mahdottoman kivaa elämää. Ainakaan sillä ei ostella omistusasuntoja ihan tuosta noin vaan.

Tietysti osasyyllinen ihmisten sekoittuneisiin pasmoihin on asenteessakin. Muttei siitä tulisi pientä ihmistä syyttää, ennemmin kollektiivisesti koko porukkaa. Olemme saaneet aikaan kulttuurin, jossa arvostetaan menestymistä. Tämä luo monille paineita, tehtiin töitä sitten kuinka vähän tahansa.

[Salis]

Noh, tilastot eivät ihan kaikkea kerro, eivätkä tehdyt työtunnit. Entäs sitten, kun kokee työtuntinsa korkeaksi ja vieläpä miettii, kuinka pitkään niitä töitä saa ylipäätään tehdä?

Määräaikaisilla sopimuksilla tai muuten vaan irtisanomisten pelossa ei eletä mahdottoman kivaa elämää. Ainakaan sillä ei ostella omistusasuntoja ihan tuosta noin vaan.

Tietysti osasyyllinen ihmisten sekoittuneisiin pasmoihin on asenteessakin. Muttei siitä tulisi pientä ihmistä syyttää, ennemmin kollektiivisesti koko porukkaa. Olemme saaneet aikaan kulttuurin, jossa arvostetaan menestymistä. Tämä luo monille paineita, tehtiin töitä sitten kuinka vähän tahansa.

Onhan se totta, että epätyypilliset työsuhteet, kuten määräaikaiset, projektiluontoiset, osa-aikaiset ja vuokratyöt ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Nokia käyttää vuokratyöntekijöitä tuotantolinjoilla. Ei tarvitse työntekijöitä irtisanoa ja voi vaihtaa työntekijän silloin, kun tarvetta on. Menestyspaine on taas asia, joka tuo henkisiä ongelmia jonkun päänupissa, toisille taas ei.

[munkki-1]

Stressi  on jonkinlainen pakoite, jonka säätäminen on vaativaa ja tietenkin erikoisen tärkeää.

Tavallinen vastuuta kantavan stressi ilmenee, että on vaikeuksia nukkua
ja tulla levänneeksi.  Ajatukset pyörivät  työpaikalla ja varsinainen  kodin ja perheen parissa olo ei onnistu parhaalla tavalla.

Miten voisi onnistua stressiä poistamaan.

Eräs stressi poistui, kun olin viikon  Norjassa hiihtämässä.  Viikon jälkeen oli  tilanne parempi ja työt luistivat uusin voimin.

Toinen stressi poistui, kun aloin juoksemaan joka aamu  ns kuntoradan
lenkin.  Muutamaa vuotta myöhemmin tein samaa.  Matka oli vain nelinkertaistunut.

Muutama vuosi sitten sain työpaikan noin 70 km päässä olevasssa naapurikaupungissa.  Minulle tarjottiin firman puolesta omaa autoa, jota voisin käyttää henkilökohtaisena palkkaetunakin omiin tarkoituksiini.

Kieltäydyin siitä ja ostin kuukausilipun linja-autoon joka kävi myöskin junassa.

Tämän ajan, noin 45 minuuttia  molempiin suuntiin käytin lukemiseen erilaista tietokirjallisuutta.  Sanomalehtiä en oikein voinut lukea, koska se oli vaikeampaa linja-autossa.

Näiden vuosien aikana säästin niin paljon rahaa, verrattuna oman auton kuluihin, että olisin voinut tehdä maailman ympärimatkan joka vuosi.

Toinen hyvä oli stressin tasaus.
Joka aamuu saatoin tulla työpaikalleni vapaana turhistä kiireen aiheuttamista tuskista, jota autoilija saa ahtaassa räntäsateisessa kaupunkiliikenteessä.

Hyvää antoi myös, että tänä aikana sain luettua monta tuhatta sivua tärkeää ammattikirjallisuutta.
 :idea:  :idea:

Viikon loppuina ja kesäloman aikana oli  autolla-ajo hauskempaa ja toi kuin uuden vaihtelun elämään.

Luontoa säästyi.  Pitkät automatkat olisi  työnanataja korvannut osaksi  ja valtion  toisen osan, mutta  auton ajo  30 000 km/vuodessa tarpeettomasti olisi tuhonnut luontoa, jota ei kukaan  korvaa.

[Viisveisaaja]

Aika tärkeä aihe ainakin meille työssä käyville.

Olen niin monen käsittelevän stressiä ja muita vaikeuksia niin väärällä tavalla.
 Monet pakenee todellisuutta sitten alkoholiin ja muuhun sellaiseen ei todelliseen ja minä aika paljon katson telkkua.

Jeesus sanoi: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut niin minä annan levon.
Tarkoittaako se, ettöä haudan jälkeen sitten, vai jotain tapaamista tässä ajassa jo?

Oikeasti mun kohdalla tuo on pitänyt paikkansa, vaikkakaan ei taida mun tapani olla ihan se oikea.
Kuitenkin,,,Kun olen seuroissa tai jumiksessa niin tulee ajateltua näitä maallisia aika paljon ja jotenkin tulee voimaa ja motivaatiota.
Jos en käy seuroissa tai muualla tulee viikosta rankka ja työasiat on aika sekasta ja stressaavampaa.

Oikeesti seuroissa kait pitäisi keskittyä kuulemaan puhujan sanomisia?

Puhumisista offtopic.:
Oon tossa katellut, että aina kun tuun körttifoorumille tätä on selaamassa noin 10 henkilöä.
Outoa kun ne ei kirjoittele tänne ollenkaan.
Sitten rekistyneitä on aika liuta, kun ei kirjoita ollenkaan.
Kuten Eva-kaisa esimerkiksi. Harmittaa kun hän ei ole kirjoittamassa.

Tulee mieleen kun olin Peräseinäjoella Ruukissa yhden työkeikan tekemässä.
Ekalla kahvitauolla oltiin kymmenen ukkoa kahvilla ja kukaan ei sanonut mitään.
Aattelin, et huh ja huh ai tälläistä täällä.
No kun sitten oppi tuntemaan ja itse aloitti omat seko höpinänsä niin alkoihan ne jutteleen.
 Tännekkin aika sekoja oon kirjoitellut, että mukaan vaan sieltä selailemasta.
Sen verran rohkeutta tulisi olla, että uskoltaa sanoa oman mielipiteensä!
 :-?

[mt]

Tännekkin aika sekoja oon kirjoitellut, että mukaan vaan sieltä selailemasta.
Sen verran rohkeutta tulisi olla, että uskoltaa sanoa oman mielipiteensä!
 :-?

Toivottavasti kukaan ei nyt stressaannu...

Mt

[Salis]

Munkki no 1 toi esille liikunnan merkityksen stressin poistajana. Minulle joka-aamuinen lenkki toimii päivänavaajana. Jos en pääse päivittäiselle lenkille, olen väsyneempi ja innottomampi. Stressi poistuu liikunnan ansiosta. Myös luonnossa liikkuminen on hyvää stressin hoitoa. Lääketieteen avulla ei stressiä poisteta. Eikä se poistu televisiota tuijotellen eikä suklaata syöden.